Tätä kirjoittaessa ollaan jo reippaasti syksyn puolella. Kesästä on siis selvitty ja fiilis tällä hetkellä on ihan hyvä. Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani viilenevine ilmoineen. Tänä vuonna töihin paluukin on edessä vasta joulukuussa, joten nyt on runsaasti aikaa koirillekin.
Metsässä tulee möyrittyä useita tunteja viikossa hakua, tai jälkeä tehden, tai muuten vaan koirien kanssa metsässä samoillen. Maastolajit pyörivät täysillä, on ollut hauska treenata hyvässä porukassa, vaikka eivät nuo koirat ole mua helpolla päästäneet. Huoh, mikä homma onkaan saada kaikki palikat edes jotenkin osumaan kohdilleen. Laittoa on siellä ja täällä, ja kun jonkun asian saa kovalla työllä sujumaan, niin jokin toinen juttu hajoaa alkutekijöihin. Koiraharrastus on kyllä... ainakin mielenkiintoista! Ehkä ihan, ihan vähän odotan jo myös sitä aikaa, että pääsee rauhoittumaan talven viettoon ja harrastuskausi on ns. ohi ja voi vetää kunnolla henkeä. Talvikin on ihan tervetullut sitten kun sen aika on. Sitä ennen on kuitenkin monenlaisia mukavia juttuja tiedossa, niistä lisää myöhemmin.
Molemmat koirat kävivät fyssarilla, ei onneksi mitään suurempia murheita kummankaan kohdalla. Jonkin verran kireyksiä molemmilla keski- ja lanneselässä ja lapojen alueella. Laserilla ja manuaalisella käsittelyllä kireydet ja jumit saatiin hyvin hoidettua. Carun lempi-ihminen on ehdottomasti sen oma fyssari. Caru heittäytyy kyljelleen heti vastaanottohuoneeseen tultua, vaikka fyssari on vielä tietokoneella ja jutellaan vasta kuulumisia.
Muutama tuoreempi järkkärikuva koirista.
En tiedä näyttääkö vain minusta, mutta tuo Carun pilke silmäkulmassa näkyy uloskin päin. Caru on aina valmis vähän kujeilemaan...
Gronttu (groenendael muunnos) näkyy hyvin Carussakin, joka on naamaltaan tuommoinen nokitynnyriin pudonnut. 💓 Mielestäni on rikkaus rodulle, että belgianpaimenkoirien eri muunnoksia voidaan risteyttää keskenään ilman poikkeuslupaa, toisin kuin esim. serkkurotu holskuilla on. En tosin enää nykyisin holskujuttuja paljon seuraa, mutta Romeon aikaan muunnosristeyksistä käytiin melkoista kädenvääntöä rotupiireissä. Siellä kitkaa aiheutti erityisesti lyhyt- ja pitkäkarvaristeytykset.
Muunnokset, joita belgeissä voidaan risteyttää ovat groenendael x tervueren, tervueren x malinois ja laekenois x malinois. Pennut rekisteröidään kukin oman karvanlaatunsa mukaiseen muunnokseen.
Carunkin pennuista löytyy gronttuja ja tervuja karvoilla ja "ilman" karvoja. Viimeksi mainitut eivät eroa malinoiseista ulkoisesti, tähän vaikuttanee se, että emä pentueessa on lyhytkarvainen, musta gronttu.
Martta oli vallan sievä, ennen kun se ehti pulahtamaan järveen, juuri ennen kuvausta.
Näiden kuvien myötä mukavaa syksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti