Monta kertaa on mielessä käynyt, että josko poistaisi kaikki nuo vanhat (lue nolot..) postaukset tästä blogista ja varsinkin kun ne välillä nousevat tuonne Suosikki-teksteihin, jonkun typerän Petsie-viittauksen vuoksi... Sitten olen ajatellut, että ääh - olkoon! Onhan tämä blogi kuitenkin ollut itselleni jollain tapaa ainakin myös aika iso kasvutarina koiran koulututtamisesta ja siitä mistä ollaan joskus vuosia sitten aloitettu. Kaikki mahdolliset virheet mitä voi vaan tehdä, me ollaan varmasti tehty. Läheskään kaikkea kirjoittamaani en allekirjoittaisi enää tänä päivänä. Erehdysten ja epäonnistumisten kautta on kuitenkin sisukkaasti jatkettu kolutuksellista matkaa, opiskeltu uutta - ja tässä sitä ollaan tällä hetkellä kahden/kolmen kovin erilaisen koiran kanssa. Eihän sitä valmista koskaan tule, eikä edelleenkään tietenkään sellainen olo ole, mutta jotenkin nyt alkaa tuntua siltä, että voisi sen yhden malinkin joskus vielä kouluttaa. :) Edelleen tulee mieleen niitä juttuja, joita seuraavan kanssa teksisi vähän erilailla, vaikka nykyiseen tapaani koluttaa olenkin paljolti myös tyytyväinen. Opettavaisin otus on ehdottomasti ollut/on Romeo-holsku ja sen kouluttamisen myötä koiraharrastus on aikoinaan saanut siivet selkään ja kiinnostuksen koiraharrastusta kohtaan toden teolla heräämään. Tällä tiellä ollaan siis yhä. Kun antaa sen pikkusormen... ei loppua näy!
Parasta itselleni tähän astisessa matkassa on ollut löytää se oma punainen lanka, jota voin koulutuksellisesti seurata. Muiden mielipiteitä voi toki (pitääkin!) kuunnella ja saada niistä hyviä ajatuksia, mutta silti kaikkea koulustustoimintaani ohjaa nykyisin oma ajatus siitä kuinka haluan viedä juuri tätä koiraani eteenpäin. Eniten haluamaani oppia koulutuksellisesti olen saanut Hermiön Outin monista Off Line's-leirikoulutuksista (pennusta aikuiseksi) ja vahvistusta näille ajatuksilleni sain myös myös tämän vuoden Kiviahon Miian tottispäivästä. Molemmat ovat kouluttajia minun makuuni! Toki myös Myyn kasvattaja Niina on auttanut paljon matkan varrella, kuten hyvän kasvattajan kuuluukin. Keväällä ja syksyllä treffataan säännöllisesti Offiporukalla ja välit mennään niistä saaduin opein. Näiden ajatusten ja oppien pohjalta on oikeastaan tosi mielenkiintoista ja mukavaa rakentaa itselleni iloisesti työskentelevää kisakoiraa, jollaisen haluan koirastani saada. Onni tietenkin on ollut saada myös hyvin toimintakykyinen, ohjaajapehmeä- ja laumaviettinen koira, joka ei esimerkiksi "tarvitse" pakotteita - eikä sillä, että niitä haluaisinkaan käyttää. Höpö, höpö tai ei riittävät vallan mainiosti. "Pelkästään" naksuttelija en siinä mielessä ole, että koiran kuuluu kestää myös reiluja sanallisia kieltoja. Ei on aina ei, patukka on tabu irrotuksen jälkeen, istumaan jäädessä ei valuta agissa jne. Näissä olen myös ehdoton, koska liian monta esimerkkiä löytyy siitä, millaisiin ongelmiin näidenkin asioiden kanssa voi joutua jos tietyistä jutuista luistaa edes vähän. Asioiden korjaaminen kun on aina moninkertaisesti vaikeampaa kuin uuden asian opettaminen. Ehkä tapaani työskennellä koiran ohjaajana vaikuttaa myös osaltaan oma ammatikin. Voi kuulostaa jonkun korviin kornilta ajatukselta, mutta monet samat lainalaisuudet pätevät sekä lasten kasvatuksessa, että koiran koulutuksessa...
Joka tapauksessa on aina ihan hirveän mielenkiintoista seurata erilaisten ihmisten tapaa kouluttaa erilaisia koiriaan. Vaikka tässä blogissa ei koskaan mitään julkista suosikkiblogilistaa ole ollutkaan, niin aika monen teidän lukijoiden blogeja käyn säännöllisesti lukemassa. :)
Tämä ei nyt liity tähän asiaan millään lailla, mutta tiesittenhän, että meillä koirat hankitaan lähinnä värien perusteella sisustuselementeiksi... Matot tulivat ensin. : D
Mutta sitten itse asiaan...
Ensinnäkin, - ihan Jes! - me saadaan jatkaa samassa agiryhmässä myös seuraavat puoli vuotta! Nyt kun agi tuntuu näin hyvältä, niin olisi ollut kamalan ikävää jättää huippu koutsi ja hyvä ryhmä.
Keskiviikon agin viikkotreeneissä oli paikalla vaan kaksi treenaajaa ja saatiinkin sitten Myyn kanssa oikein tehotreenit. Mentiin koko rata kaksi kertaa läpi. Ensin tehtiin vaikeampi versio (vaaleat numerot) ja lopuksi rallateltiin möllirata. Radan haastavammaksi kohdaksi osoittautui Myylle odotetusti kepeille vienti. Avokulma on Myylle edelleen vaikea ja vaikka kuinka yritin pyörristää ja vekata kepeille tuontia, niin kovasti hankalaa löytää se eka väli. Palkattiin ekasta välistä ja saatiin lopulta jonkinmoinen sisäänmeno. A:lla on palkattu ylösmenoja pallon kanssa ja ilmeisesti tämä on auttanut kontaktiongelmaan, ainakin mitä viime kisaan on uskominen, jossa kontaktivirheitä ei tullut yhtäkään.
Torstaina kävin lyhyesti hallilla molempien paimenten kanssa. Myyn kanssa saatiin kun saatinkin pari onnistunutta kepeille vientiä viikkoradalla! Jännä juttu, että kun edellisenä päivänä homma ei kulje, seuraavana päivänä saatetaan mennä jo ihan toiseen malliin. Asioita kannattaa selvästi miettiä yön yli.
Lenkkien suhteen puhaltaa taas muutoksen tuulet kun rankat vesisateet veivät kaikki lumet jäältä (lähes muualtakin), joten loskapaskaa ja jäätä on nyt joka paikka täynnä. Ei kiva ollenkaan kun ei pääse jäälle ja koirat niin nauttivat jäälenkeistä. :( Toivotaan, että talvi vielä palaa ainakin tulevalle lomaviikolle. Siihen on kyllä vielä niin kauan aikaa, että taitaa olla silloin jo kesä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti