Best-in koirat kiittää..

Koiran ruoka ja ruokinta on aina jollain tapaa mielenkiintoinen aihe, josta koiraihmiset mielellään keskustelevat. Ennen näitä nykyisiä koiriani itselläni oli lapinkoira, joka eli yli 16-vuotiaaksi. Sairastelematta juuri koskaan. Vielä viimeisellä matkallakin eläinlääkäri kehui koiran turkin kiiltoa. Ehkä sillä vaan oli hyvät geenit. Jälkeenpäin olen miettinyt tämän koiran ruokavaliota - toisin kuin mitä tein tämän koiran eläessä... Silloin en ollut millään tavalla tuntenut tarvetta paneutua koiran ruokintaan/sen eri suuntauksiin, vaikka koiraihmisenä itseäni pidinkin. Koiran ruokinta tapahtui kuten se oli "iät ajat" tapahtunut. Koira söi pennusta asti pääasiassa samoja ruokia kuin mitä ihmisetkin. Aika usein meni myös marketeista saatavia halpisruokia. Aamu alkoi usein kaurapuurolla maidon ja voisilmän kera. Makarooni- ja maksalaatikot, perunaruoat, keitot, koiranmakkarat ja halpis nappulat, leivän kannikat (voita vähän päällä), porkkanat, perunan kuoret, monet hedelmät; banaani, omena, mandariini, appelsiini - maistuivat. Koira söi lähes aina hyvällä ruokahalulla ja lähes kaikkea. Appelsiiniä se puisteli etuhampaillaan ennen syöntiä koska se oli mitä ilmeisemmin kirpeää. Porkkanoita se oppi vetämään suoraan vanhempieni kasvimaalta, koska ne olivat sen suurta herkkua. Jos kotiruokaa ei ollut jäänyt, edullinen markettinappula/koiran makkara kelpasi hyvin. Maisteli se irtokarkkejakin - varsinkin lakut olivat herkkua! Kohtuus toki oli tällöinkin kaikessa. Tänä päivänä jos kirjoittaisin jollekin foorumille kyseisen koiran ruokavaliosta, varmasti saisin osakseni lähinnä paheksuntaa.

Siinä vaiheessa kun perheeseemme sitten asteli lähes kaikelle ruoalle pahasti allerginen westie jatkuvine iho-ongelmineen, oli pakko paneutua koiran ruokintaan ja ruokaan. Silloin suosin koirilleni etupäässä raakaruokaa ja koiran ruokinnasta tuli lähes taidetta. Oli myös helpompaa kun kaikki koirat saivat samaa ruokaa. Nonon poismenon jälkeen, palasivat takaisin myös nappulat ja kotiruoka. Nykyään meidän koirista on muodostunut taas puhtaasti sekasyöjiä. Ne syövät nappulaa, lihaa ja kotiruokaa. Mitä milloinkin. Kotiruoan suhteen olen huomattavan paljon tarkempi kuin mitä lapinkoirani kanssa silloin aikoinaan. Sokeria ja paljon suolaa sisältäviä ruokia koirat eivät luonnollisesti saa. Raakaa lihaa saavat useita kertoja viikossa toisen päiväaterian muodostuessa silloin esim. "hyvälaatuisesta" nappulasta. Hyvälaatuisuus sinällään on harhaanjohtava käsite. Useiden nappularuokien koostumuksista ollaan montaa mieltä ja esim. skoteille/westieille usein ongelmia "hyvälaatuisissa" nappuloissa aiheuttavat liian suuret kuparipitoisuudet näin vaan yhden esimerkin esille nostaakseni. Helppouden vuoksi nappuloista en ole valmis kuitenkaan enää täysin luopumaan. Yrjölän puuroa annan myös kausiluontoisesti ja lisään lihan (usein naudan mahaa) siihen raakana. Puuro maistuu aina ja koirat arvostavat tätä ruokaa kovasti.

Kotiruokaa koirat saavat silloin kun sitä ihmisiltä jää. Varmasti ihan maistuvaa vaihtelua nappulan ja lihanruoan välillä. Piimää, raejuustoa tai rahkaa menee lähes päivittäin ja pari kertaa viikossa laitan kananmunan koirien ruoan joukkoon. Erilaisia purkista saatavia vitamiinejä en käytä. JahtiVahdin nivelravinnetta käytän kausiluonteisesti.

Koirien yleisvointia, lihaskuntoa ja myös turkin kuntoa tarkkailen. Jos koirat alkavat lihoa tai laihtua, suurennan tai pienennän päivittäisiä annoskokoja. Talvella lisään ruokamäärää usein myös rasvaisemmaksi, koska koirien liikkunnan määrä lisääntyy huomattavasti. Ns. lisäravinnon voimin saavat kasvatettua myös hyvän lihaskunnon kesää vasten.

Jotenkin oma tuntuma on, että tänä päivänä koirat sairastavat paljon. On useita rotuja, joissa on paljon ruoka-aineallergioita ja iho-ongelmia. Onko tämä sitten pelkästään jalostuksen aikaan saamaa? Olivatkohan ennen vanhaan koirat terveempiä vai onko se vaan yleinen harhaluulo? Koirat saivat sen mikä ihmisltä jäi, eikä esim. koirien ravitsemukseen tuolloin juuri kiinnitetty huomiota. Jätettiinkö sairaudet vaan tunnistamatta/hoitamatta? Koira pois ja uusi tilalle? Jos jotain olen vuosien saatossa oppinut, että vaikka hyväkään kasvattaja ei voi tervettä koiraa luvata, sairaaksi luokiteltuja rotuja kierrän tulevaisuudessa kaukaa. Allergiat ovat yksi varsin ikävä vaiva.

Yhä edelleen on niin usein ikävä tätä pientä valkoista. Rakas, pieni Nono.