Agiakin hyvällä fiiliksellä :)

Taas viikko vierähtänyt ja syyskuu alkanut. Syyskuu on mielestäni lähtökohtaisesti vuoden paras kuukausi jos ei nyt ihan koko kuukautta sada. Toivotaan, että tästä alkaisi ne syyskuun viileähköt, mutta auringoiset ja kuulaat ilmat.

Tiistaiseen tapaan hakuiltiin. Myylle neljä maalimiestä. Vasen etukulma tyhjä, oikea etukulma löytö, jonka jälkeen kaksi umpparia. Vaihdettiin takaisin rullapanta ja jokainen mm. sai ohjeistuksen olla tarkkana, että käy hyvin piilolla asti. Oli myös käynnyt. Tyhjälle vaihdoin kaulaan kuparipannan. Määtätietoiset lähdöt ja hyvät näytölle viennit. Liinan irroituksen jälkeen pyysin heti sivulle. Tämä toimi ja Myylle ei jäänyt aikaa härveltää ylimääräistä. Viimeistä maalimiestä lukuunottamatta koira hallinnassa keskilinjalle asti. Takana kulkeva maalimies kiinnosti kovasti, mutta maltti paranee. Viimeinen mm. leikitti koiran keskilinjalle. Tyhjälle irtosi myös hyvin ja meni riittävän syvälle. Kaikkinensa hyvä treeni,

Keskiviikkona käytiin porhaltamassa agihallilla. Viikkorata näytti tältä. Myylle putkea (14) siirrettiin taaksepäin, jotta sai paremman (kisamaisemman) vauhdin puomille.

Rata oli mukava, vaikkakin valssinen. Sopivasta haasteita ja niin taisi päästä käymään, että pikku hiljaa alkaa se entinen agi-innostus nostaa päätään. Viikkorata systeemi on hyvä kun aikaa ei mene enää radan rakenteluun. Muutenkin uusi ryhmä tuntuu hyvältä ja tykkään tosi paljon koutsin opetustyylistä. Paljoa ei pyöritä sillä omalla mukavuusalueella ohjauskuvioiden ja esteille vienninkään puolesta, mutta tämä on sitä mitä me tarvitaan. Koiralle pyritään antamaan koko ajan mahdollisimman paljon informaatiota siitä mihin rata seuraavaksi jatkuu oman kehon ja ohjauksen avulla, jotta radan lukeminen olisi koiralle mahdollisimman selkeää. Pyritään välttämään esteille liiaksi vientiä rakentamalla koirasta yhä enenevissä määrin mahdollisimman estehakuinen. Ei saatella, vaan merkataan ponnistuspaikka, jonka jälkeen tossu liikkuu.

Myy eteni radalla kivasti, joskin epävarmuus estehakuisuudessa näkyy vielä selvästi. Myy on tottunut siihen, että sitä saatellaan ja nyt on ajettava sille kokonaan uusi moodi. Kepeillä toiseksi viimeinen väli tuotti sen verran suurta ongelmaa, että loppuun laitettiin ohjuri ja koutsi palkkasi keppien jälkeen. Kontaktit Myy otti ylösmenoineenkin ihan hienosti ja käännöksissä kääntyi hyvin ja jyrkästi jos vaan osasin merkata oikean ponnistuspaikan. Reilusti rohkeutta vientiin, jotta koira oppisi enemmän estehakuisuutta. Esteosaamista Myyltä kyllä löytyy.

Vähän meinasi kotiin lähtö käydä jännäksi, että ehtiikö saarelle ennen kuin tie menee poikki. Viikon verran tien varrella on ollut kylttejä joissa kerrottiin, että tie saarellemme katkaistaan kello 23.00 siltaremontin takia. No, ei siinä mitään. Sain mennä radan Myyn kanssa ryhmäläisistä ekana, jonka jälkeen käytin Myyn lyhyellä lenkillä ja laitoin koiran sitten peräkonttiin. Kuinka ollakaan avaimet, jotka olin laskenut kädestäni takin riisumista varten jäivät takaluukkuun ja kun pamautin luukun kiinni, kaikki auton ovet napsahtivat lukkoon. Auts, Ei muuta kuin soittamaan H:lle (joka tietty tykkäsi kovasti..), että tulee vara-avaimen kanssa hallille (jonne matkaa kotoa yli 23 km.), jotta päästään ajoissa kotiin. Aikaahan siinä sitten meni niin, että lopulta ohitin siltatyömaan 22.40 työukkojen valmistuessa jo urakkaan...