Hollanninpaimenkoirien agilityn rotumestaruuskisat & hakuilut

Lauantaina hakuiltiin pienellä porukalla. Ilmassa oli jo talven tuntua lumipyryineen, mutta eipä se treenejä sen kummemmin haitannut. Myylle kuusi maalimiestä. Rullan tuonnit hyviä. Rulla pysyi suussa loppuun asti, keskilinjalla kääntyi hyvin näytölle päin ja irti-käskyllä irrotti rullan... Näytölle viennit ja lähetykset olivat määrätietoisia ja pistot suoria. Päivän teemaksi olin asettanut Myylle: kaikki ääntely pois, tavoitteena täysin hiljainen koira! Napakka kielto joka äännähdyksestä ja näin olin myös ohjeistanut maalimiehet. Maalimiehellä hankalin paikka on odottaa minun tuloa ja tässä on esiintynyt pienoista komenteluhaukahtelua ja tälläkin kertaa Myy sitä kokeili... Yllätyin oikeastaan itsekin, miten helposti turhanpäiväinen äänetely jäi Myyltä kokonaan radan edetessä, kun asiasta huomautti. Kaikkinensa taas tosi onnistuneet ja kivat treenit!

***
Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Lempäälään, jossa oli Hollanninpaimenkoirien agilityn rotumestaruuskisat. Kisat pidettiin Tamskin hallissa, jossa oli pehmeä tekonurmipohja. Koskaan aiemmin ei olla samanlaisella tekonurmipohjalla Romeon kanssa juoksenneltu, mutta uusi alusta ei Romeota haitannut. Halli oli jaettu kisoihin kahteen osaan matalilla sermeillä. Molemmilla puoliskoilla kisattiin samaan aikaan. Meteli hallissa oli koko ajan kuulutuksineen sen verran kova, että esim. tuomarinpuheesta ei juuri selvää saanut.

Hollanninpaimenkoiria oli mukaan ilmoittautunut kaikkiaan neljä (?). Kaksi lyhytkarvaa ja kaksi pitkäkarvaa. Maksi kolmosissa kisasi lyhyt- ja pitkäkarvaholsku ja samoin ykkösluokassa. Tuloksilla ei paljoa juhlittu, joskin Timo Teilerin mestaruusratakin oli varsin haastava tiukkoine kurveineen. Nollia taisi tulla koko kisassa vaan pari molemmilta radoilta. Kisaajia oli A-radalla 30 ja B-radalla 31. Rotumestariksi tuli 5 virhepisteellä kolmosluokan lyhytkarva Nikita ja muille holskuille tuli kotiin viemisinä hylsyt...

Romeon kohdalla A-radalla putkeen vienti epäonnistui sekä tehtiin lentokeinu... (kuuliko käskyä vai tuliko käsky myöhässä?) Hyvää radalla olivat mm. kepit, joille vienti muurin jälkeen oli haastavaa, jotta vauhdin sai jarrutettua. B-rata (mestaruusrata) oli monelta osin hyvin holskumainen. Rompsu kävi mm. moikkaamassa määrätietoisesti tuomaria... : p On se vaan niin rakas ihana pöhelö, joka pitää mielen nöyränä. Oli taas ihan tohkeissaan radalta tultua, että olipa meillä mukavaa. :) Aina ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko tuon eläimen kanssa. :)

Tässä Romeon A-rata.  Kiitos >> Janitalle kuvaamisesta.

Kuvaaminen alkaa kolmannen esteen jälkeen...



Myykin oli reissussa mukana ja pääsi Jarkkoanteron kanssa yhteislenkille. Sen verran oli jo hämärää, ettei otettu kuvia. Tässä kuitenkin hieno Jarkko.