Kesän loppu

Kesän lopettajaisia vietettiin mökkiviikonlopulla. Ohjelmaan kuului mm. reilu 20 km lenkkiä erämaassa sekä maastotreenejä koirille. Ihmisille lokoisaa mökillä oleskelua; saunasta, hyvästä ruoasta ja -seurasta ja nauttien. Uidakin sai... Mukavaa oli ja taas on akut ladattu. Tuntui haikealta jättää mökki ja palata takaisin arkeen.

Koirien mielestä vesi ei ollut vielä kylmää. >> video

Ja joo, ei ihan kommeluksitta selvitty tästäkään viikonlopusta. Saatiin yksi karhukoirakin lauman kimppuun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Lainaus fb:stä:

Sankari 

Että tällanen aamu tänään täällä mökillä. Karhukoirauros hyökkäsi lauman kimppuun metsälenkillä ja jostain syystä koira yritti vielä iskeä ensimmäisenä Mooreen, joka jäi koiran jalkojen alle... Sai kylkeensä samantien Romeon joka puri välittömästi ja pari karjuvaa ihmistä kunnon potkuineen... Viiteen mieheen... tai no pariin naiseenkin  saatiin koira perääntymään, vaikka hammasta tulikin Romeolle, mutta se ei väistänyt tuumaakaan. Isäntä sai kuulla muutaman valitun sanan kun kohdattiin.  Taas tilanne, jossa Romeo kirjaimellisesti pelasti Mooren hengen. 

Lauantaina Myylle 1100 metrinen metsäjälki kuudella kepillä. 5/6 kepistä nousi hienosti, joten tosi tyytyväinen täytyy olla. Aika voittajafiilis, että olen saanut sen tuohon pisteeseen! Lähtökohtahan oli vielä hetki sitten se, että se käveli itsepäisesti keppejen yli, eikä olisi millään halunnut keppejä nostaa. Matkakaan ei loppunut tällä kertaa ihan kesken. Erimittaista jälkeä tehdään nyt vaihteleasti. Jana sujui myös. Sunnuntaina tehtiin vielä lyhyt janatreeni yhdellä kepillä, jonka jälkeen superpalkka. Tässäkin melko hyvä jana, kaartoi jonkin verran tulosuuntaan, mutta ei kuitenkaan ottanut kummallakaan kerralla takajälkeä.

Tässä pieni >> videonpätkä:

Myylle myös yksi rullailmaisu. Toi hyvin rullan, joka myös pysyi hyvin suussa käteen asti. Ekaa kertaa pyörähti myös itse hyvin menosuuntaan näytölle lähetettäessä.

Treenit sujuvat, arki onkin sitten ollut aikaisempaa haastavampaa. Lauma toimii edelleen hyvin, eikä koirien väleissä ole muutoksia tapahtunut. Myy on edelleen pahnan pohjimmainen ja hyväksyy tämän. Suhteessa ihmisiin Myyllä on ollut steriloinnin jälkeen normaalia enemmän kipakkuutta ja omaa tahtoa... Osittain varmaan tuohon ikäänkin kuuluvaa ja myös hormoontoiminnan lasku vaikuttaa myös osaltaan. Kärsivällisyyttä koetellaan ja jämäkkänä saa olla pikku kärpän kanssa. On se silti niin ihana. Turkki on myös lähtenyt Myyltä ja se on aika säälittävä näky. :)