maanantai 18. elokuuta 2014

Moore mejäkokeessa VOI1 49/50p!














Viikonloppu vietettiin Uuraisilla Jackrusseleiden järjestämässä mejäkokeessa. Kuten aina russeleiden kokeessa, järjestelyt olivat hyvät ja toimivat, tunnelma korkealla ja ruoka maistuvaa JVA-täytekakkuineen. Kiitos kokeen järjestäjille. Jaa joo, kyllä joskus väkisinkin tulee mieleen mejäkokeissa ollessa, että kunpa pk-väkikin olisi yhtä rentoa sakkia kuin mitä mejäporukka on - tuloksista viis, pääasia että koirilla ja ihmisillä on mukavaa! Nollan saanutkin ansaitsee mejässä aina kunnon aplodit, vähintäänkin hyvästä yrityksestä.

Moore teki elämänsä ehkäpä hienoimman jäljestyksen ottamalla pistettä vaille täydet pisteet (49/50) mejän voittajaluokasta! En olisi uskonut, että Moore koskaan näin kovaan tulokseen yltää, vaikka pidän sitä hyvänä jäljestäjänä. Moore jäljesti koko jäljen tarkasti kertaakaan jäljeltä poistumatta.1200 metriä mentiin aikaan 24 minuuttia. Metsässä oli kuuma ja varsinkin pitkällä suo-osuudella, jossa aurinko porotti, mutta tämäkään ei sisukasta pikku mustaa haitannut. Jäljestyksen jälkeen oli riemuinen ja sanaton olo, kun istuttiin Mooren kanssa yhdessä mättäällä. On se vaan hieno pikkuinen koira! Elinikäinen lupa nukkua meidän sängyssä-lahjan Moore jo ansainnut, joten nyt täytyisi keksiä jotain vähintään yhtä suurta. :) Tähänkin saa heittää vinkkejä! : D

Tässä tuomarin (Tuula Svan) arvostelu:


Paimenetkin olivat mukana menossa, kuinkas muuten - ja niilläkin oli oikea puuhaviikonloppu. Koepaikka oli Uuraisten Kyynämöisellä ja paikka on todella hieno järvimaisemineen ja kangasmaastoineen. Joka puolella oli matalaa rantaa ja hyvät maastot monenlaiseen treenaamiseen, joten pitihän noista mahdollisuuksista ottaa kaikki ilo irti. Myylle koepaikalla laukaisutesti x 2, metsäjälki, esineruutu, purkujäljellä mukana olo ja Romeolle uimista ja muuten vaan hengailua Uuraisten metsissä. Kyllä olikin oikein harvinaisen väsynyttä koiraväkeä kotiin tuomisina viikonlopun jälkeen meistä ihmisistä nyt puhumattakaan. :)

Laukaisutesti meni Myyn kohdalla "odotetunlaisesti". Oman arvion mukaan Myy on tällä hetkellä vielä laukauskokematon. Säpsähti vähän haulikon ääntä, mutta muuten ei piitannut mitään, vaan jatkoi tekemisiään kuin mitään ei olisi ollutkaan. 

Myyn kepit alkavat nousta yhä varmemmin. Paljon kehitystä tapahtunut viime jäljenkin jälkeen! Jarruttaa ei tarvitse enää kepeille ihan alkua lukuunottamatta, jolloin vielä rynnii kovasti kun sitä intoa on. Vauhtia voisi vielä reilustikin hidastaa, jotta tarkkuus lisääntyy. Äänenkäytöllä ja kannustamisella on suuri merkitys Myyn työskentelylle, joten jätin vähän omaa ääntäkin tuohon videolle. (>> video

Esineruutukin oli Myyllä hyvä, joten oli kyllä huippuviikonloppu kaikin puolin. Suurin sankari on tietenkin Moore. 

KIITOS ihana, rakas Mooreni näistä ikuisesti mieleeni jäävistä, jännittävistä, ainutlaatuisista hetkistä ja -tunnelmista, joita olen saanut kanssasi jakaa. 
Moore is more. Niin se vaan on!



4 kommenttia: