Kesäinen puuhaviikonloppu

Lauantaiaamusta kello kuusi lähdettiin koko lauman kanssa metsälenkille. Tulossa oli tämän kesän ensimmäinen lähes hellepäivä ja se näkyi jo aamusta. Hieno aamu lintujen laulaessa.

Pienen huilitauon jälkeen kävin tekemässä Myylle tottikset ja ilmaisutreenit kentällä. Tottiksessa juttu tällä kertaa oli jännite ja sen sisäänajaminen. Ajatus oli, että lelun menettäminen ei ole koiralle huono asia ja lelun odotusarvon tulisi olla mahdollisimman suuri. Hyvällä sykkeellä Myy teki, mutta oma selkä jäi suoristamatta ja muutenkin oma ohjaus näyttää vähän kuin hidastetulta elokuvalta - varsinkin kun tuosta puuttuu ääni. :D (joka taas niin ärsyttävä, ettei sitä viitsi siihen jättää). Palkkaaminen vähän mietityttää ja jatkan edelleen myös pudottamistapaa, koska sillä on rakennettu Myylle hyvä seuraamispaikka. Käännökset edelleen kovasti työn alla ja pomppimiseen olen puuttunut äänellä. Varsinkin alkuun tulee helposti noita intopomppuja. Odottelua nyt myös paljon lisää, jotta kestää hetkiä jolloin mitään ei tapahdu. Myyn ollessa maassa, suoraan sen edestä kentälle kävelee pikku tyttö ja tämä kiinnostaa Myytä kovasti. Hyvä treeni, näitä vaan lisää.



Tottiksen jälkeen ilmaisutreenit. Häiriötä oli kentällä (poikia tuli pelaamaan palloa), joten jouduttiin lopettamaan kolmeen maalimieheen. Tässä vähän näkymää maalimiehen osalta. Nyt mentiin siis niin, etten roikunnut valjaissa lähetettäessä, eikä Myy törmäillyt rullaa tuodessa. Hyvin Myy osaa jo odotella lupaa karkaamatta.



Välillä lounas ekaa kertaa ulkona omassa pihassa ja päälle päiväunet. Iltapäivällä Hannu teki Myylle metsäjäljen, jonka pituus oli 330 metriä. Jälki alkoi n. 30 metriä syvältä metsästä ja alussa oli jana, joka ei vielä ihan auennut Myylle. Jälki vanheni tunnin, eikä mukana luonnollisesti vielä keppejä.

Meno näytti tältä.



Illalla oli taas sellainen olo, että on mulla vaan niin hieno harrastuskoira! Joka lajiin Myyllä tuntuu riittävän intoa ja asennetta, vaikka ohjelmaa oli yhdelle päivälle laidasta laitaan. Ei tarvitse kysellä Myyltä, jaksatko/haluatko vielä? Melkein helpompaa olisi, jos Myy ei johonkin juttuun syttyisi niin tunteella, niin voisi jättää jonkun lajin... Nyt ei jotenkin voi karsia mitään, kun pitää nähdä mihin tämä tie vie. Täytyy vaan olla onnellinen kun on saanut noin hyvän harrastuskoiran. Toko kiinnostaa nyt selkeästi vähiten, joten se on ehkä eniten jäämässä pk-lajien tieltä. Tehdään sitä sitten talvella jos siltä tuntuu. ;)

Sunnuntaina hakuiltiin Saviolla uudella hakuporukalla. Sitä ennen tein vielä keppiruutua tallatulla alueella ja ilmaisuksi Myylle on valittu maahanmeno. Myy tajusi nopeasti, että keppiä tässä haetaan, jotta mamma innostuu. On se vaan niin nopea oppimaan! Jatkossa keppiharjoittelu jatkuu niin, että nurmikko-/peltojälki, sinne kepit ja maahanmenosta palkka.

Haussa ekalla kierroksella etsintää viidellä valmiilla maalimiehellä. Hyvät etsinnät neljällä ekalla. Viimeisellä lähetin väärästä kohtaa merkkien vähäisyyden takia... Myy lähti hienosti sinne mihin se lähetin ja kaarteli alueella löytämättä. Tuli kuulema lopulta hyvin lähelle maalimiestä kunnes kutsuin pois... :( Äh, ärsyttäviä tuommoiset koiran kannalta. Toisella kerralla ilmaisutreeniä neljällä maalimiehellä. Ilmaisut hyvät Myyn osalta. Sain ohjeeksi mennä entistä reippaammin keskilinjaa eteenpäin, jotta koira oppii tekemään kunnon kolmion, eikä opi tuomaan rullaa takaapäin. Roikuin hetken liinassa näytölle lähetettäessä kahdessa viimeisessä lähetyksessä. Myy ei tuosta välittänyt, tykkää vetää muutenkin. Lähetykset hyvät - ei karkaillut, eikä myöskään törmäillyt rullaa tuodessa. Rauhoittuu hyvin maalimiehellä syömään herkkuja. Hyvät treenit taas.

Muuten koirat ovat olleet koko ajan ulkona nauttimassa kesästä. Takaovi ulos on ollut auki koko päivän ja onpa ihana olla kesä ihan omassa kodissa, vaikka viime kesä villassa olikin ihan mahtava. :) En ole belgiä vielä nähnyt noin väsyneenä kuin tämän viikonlopun jälkeen. Kieli keskellä suuta Myy sammahti lopulta olohuoneen lattialle. :)

Romeolla on ollut ajoittaista ontumista, jota seuraillaan. Kipu paikantuu ranteeseen. Toivotaan, että menisi pian ohi, eikä lääkäriä tarvittaisi.