Pentuhaaste

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Veera heitti pentuhaasteella ja toivoi vastausta Romeon osalta. Kiitos Veeralle. Tämä oli yksi mukavimmista haasteista. :) Haaste kuuluu näin:

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Rakkautta

Tarina nimeltä Romeo sai alkunsa siitä, kun aloin etsiä aktiivista ja isompaa koirarotua terriereiden seuraksi. Toiveena oli saada myös itselleni harrastuskoira, jonka kanssa tutustua eri koiralajeihin. Saksanpaimenkoira ja muutama muu rotu kiinnosti. Lopulta kuitenkin alkukantainen, harvinaisempi, todennäköisesti myös monia rotuja terveempi hollanninpaimenkoira, vei rotuvaihtoehdoista voiton. Perhehdyin rotuun huolella kirjojen ja netin välistyksellä. Kiinnostuin erityisesti karkeakarvaisesta hollanninpaimenkoirasta, joka oli/on mielestäni ihan huikean ruman kaunis koira! :) Perheessä oli kuitenkin tässä vaiheessa kaksi trimmattavaa rotua ja ajatus kolmannesta turkkirodusta ei innostanut. Saman rodun sisältä löytyi kuitenkin muitakin karvamuunnoksia ja lopulta päädyin harkitsemaan pitkäkarvaista hollanninpaimenkoiraa... Soitin silloin Mäntässä asuvalle holskukasvattajalle, jolla olikin juuri tällöin muutaman viikon ikäisiä holskupentuja. Mukavan kuuloinen kasvattaja nimeltä Katia, pyysi tulemaan juttelemaan rodusta paikan päälle. Saisin siinä samalla nähdä holskun pentuja. Mehän lähdettiin ja loppu on helppo arvata.

Pentueessa oli yksi iso mörssäri, jota kutsuttiin Pipariksi turkin värin mukaan. Pipari oli ihan joulupiparin värinen ja Romeo sai tästä myös virallisen nimensä; Gingerbread Guy. Pipari oli lasten suosikki, koska se oli iso ja nallemainen. Jotenkin Pipari kolahti, vaikka Katia sanoikin, että tuolla pennulla on myös paljon luonnetta. Romeo oli pentueen ensimmäisenä syntynyt ja isoin, joskin luovutusiässä kaikki pennut olivat melko samankokoisia.

Nono ja Moore tapaavat Piparin ensi kertaa meidän pihassa

Niin Pipari tuli kotiin ja pitkään mietittiin, että joskos se jäisikin nimeltään Pipariksi... , mutta ei sitten jäänyt. Kotimatkan (..ja monta automatkaa tästä eteenpäinkin), Romeo huusi kuin palosireeni. Ajelutin sitä seuraavat päivät, jotta huuto joskus lakkaisi. Kävelijät ja varsinkin toiset koirat kääntyivät katsomaan meitä, kun hälytysajoneuvomme porhalsi tiellä ohi. Meteli oli jotain ihan käsittämätöntä ja se loppui aina kuin seinään, kun auto pysähtyi. Häkissä oli aina odottamassa iloinen ja häntää heiluttava pentu. Ei oksennusta tai mitään, joka kertoisi edes matkapahoinvoinnista. Onneksi tuo mölyvaihe oli lyhyt ja Romeo alkoi melko pian jo tykätä autoilusta. Edelleen Romeo on koira, jolla on maailman rumin ääni. Mölinämix. Sitä ei onneksi kovin usein kuulla, koska turhan haukkuja Romeo ei ole. 

Pennusta pitäen pallot kiinnostivat Romeota kovasti ja pallohulluus jatkuu yhä. 

Alakuvassa Moore pyörii havunneulasissa mökillä ja sekös oli Romeosta hauskaa

Lauma oli alusta alkaen Romeolle hyvin tärkeä, kuten se on sitä nytkin. Romeo-pentu tuli hienosti laumassa toimeen ja teki pennun lailla tuttavuutta toisten koirien kanssa. Nono ei päästänyt Romeota lähelleen - oikeastaan koko elämänsä aikana - ja katkaisi tylysti pennun lähentelyyritykset murahtamalla sille ja hyökkäämällä pentua kohti. Romeo hyväksyi tämän, eikä mennyt Nonon luo. Moore sen sijaan kantoi Romeolle jo ensimmäisenä päivänä lussu tiikerinsä, johon Nonokaan ei saanut koskea ja osoitti selviä kaverielkeitä. Mooresta tulikin vallan mainio isoveli.  

>> Pentuvideo 1

>> Pentuvideo 2

Niin siinä sitten kävi, että Romeo-pentu palvoi Moorea ja tämä suhde on vaan vuosien myötä vahvistunut ja jatkuu yhä. Mooren suojissa on ollut hyvä kasvaa ja opetella koiran tavoille. Pihaa vahdittiin alusta asti yhdessä ja niin tehdään tänäkin päivänä. 

Jalkapallo oli/on ihan paras lelu ja kukkiakaan ei tarvinnut istuttaa kesänä, jolloin Romeo tuli...

Holskuasennosta puhuttiin ja se millainen asento oli, tuli selväksi jo varsin pienenä. Mitä mutkemmalla sen parempi. :)

sama menoo jatkuu yhä.

Romeota kuvaa hyvin ylläoleva kuva, jossa on meneillään veden vaihto piha-altaaseen. Mikään asia ei ollut Romeosta niin tylsä, etteikö sitä kannattanut edes kuonon tökkäisyn verran käydä katsomassa. Osallistuvainen on sana, joka kuvasi hyvin Romeota ja kuvaa edelleen. Se nauttii kun saa olla mukana kaikissa perheen arkisissa puuhissa. 

Mökillä saunaa lämmittämässä

Uskollinen kuvaa Romeota myös, eikä se koskaan päästä minua silmistään esim. vapaana ollessaan. Luoksetulon/lähellä pysymisen kanssa ei suurempia ongelmia ole koskaan ollut. Romeo on aina ollut oman perheen koira. Vieraista se ei välitä, on hyvin väliinpitämätön heitä kohtaan. Myyn tulon jälkeen osaan paremmin arvostaa tätä piirrettä, koska taas Myyn "heikkous" on ihmiset, lähes rasittavuuteen asti...   

Ennen kasvuaan komeaksi Romeoksi, oli vaihe, jossa pentu oli lähinnä vaan jalkaa ja näytti melkoiselta luikerolta. Tuossa vaiheessa oli vaikea arvata millainen koirasta lopulta tulisi.

Teini Romeo

Lopullinen ulkomuoto sekä aikuisen luonne tulikin vasta n. 3-vuotiaana ja silloin saattoi sanoa, että Romeo on nyt aikuinen koira.  

Haastan seuraavat blogit mukaan pentuhaasteeseen:

Satu ja Naava

Tiina ja Pessi

Laura ja Töppönen