Perjantaina paistoi aurinko. Työpäivä oli lyhyt, joten kerrankin sai tehdä jäälenkin valoisaan aikaan. Oli kyllä luksusta. :) Olin yksin liikkeellä kahden koiran ja kameran kanssa, joten Moore joutui jäämään tällä kertaa kotiin. Kolme koiraa ja kamera on liian vaativa yhdistelmä yhdelle ihmiselle.
Myyn kanssa työtä riittää arkitaitojen hallinnassa ja jääkauden myötä uutena asiana on tullut se, ettei vapaana ollessaan saa mennä vieraiden ihmisten luo... Oli kyse sitten kävelijöistä, luistelijoista, hiihtäjistä, potkukelkkailijoista, pilkkijöistä, kelkoista jne. Kun on kyse Myyn kaltaisesta, ihmisrakkaasta ja erittäin nopeasta koirasta, asia vaatii hieman paneutumista. Asumme saarella ja koska jäätä on ihan joka puolella, tahdon ehdottomasti, että myös koirat saavat nauttia siitä vapaudesta, jota talvi niille tarjoaa.
Myytä en ole joutunut juurikaan pitämään kiinni, vaan ollaan luovittu jäällä toistaiseksi oikein hyvällä menestyksellä. Houkutukset kierretään kauempaa ja sietokykyä kasvatetaan vähitellen. Sanon Myylle jotain sinnepäin, että Myy, eläpä mene, tuuppa takaisin jos näen, että sen mielenkiinto alkaa lisääntyä jotakin jäällä liikkujaa kohtaan. Olen ollut kun en näkisikään lähestyvää häiriön kohdetta, joten Myykin on antanut asian olla. Joka kerta se on tullut luo, josta olen päässyt palkkaamaan ja mikä tärkeintä, kanssa liikkujat ovat säästyneet Myyn suurelta rakkaudelta... Ohitusmatkat ovat jo pikkuisen kaventuneetkin ja tänään ohitettiin pulkkaa vetävä perhe jo n. 40 metrin päästä, joka on hieno saavutus Myyltä. :)
Alla kuvia perjantain jäälenkiltä. :)
Alla kuvia perjantain jäälenkiltä. :)
Lauantaina kävin eilisen kaltaisen jäälenkin jälkeen tottistelmassa hallilla Myyn kanssa. Belgi on siitä kiva, että lenkkiä voi olla se 10 kilsaa takana, eikä se näy tekemisessä huonontavana asiana. Päinvastoin. Koira on parhaimmillaan, kun saa ns. paskat kuorittua päältä... Tässäkin on toki se toinen puoli, eli suoraan työpäivän jälkeen ei viitsi lähteä suoraankaan treenaamaan. Ainakaan tuon teiniriiviön kanssa.
Hallin lukujärjestystä en ollut katsonut ennen lähtöä ja niinpä sitten kävi, että 2/3 hallista oli varattu agivalmennukseen. Lämmittelyalueella oli kuitenkin tilaa ja koska valmennusryhmäläiset olivat sitä mieltä, että voin tottistella kentällä, päätin tehdä lyhyet treenit. Keinu paukkui, koirat haukkuivat, ihmiset huutelivat, joten ääntä ja elämää oli. Häiriö näkyi Myyssä luonnollisesti keskittymisen herpaantumisena, mutta kyllä siellä hyvääkin oli. Ei olla ennen reenattu näin tiiviisti (samalla kentällä hetkittäin kaksi muutakin koiraa), joten tulipahan kokemusta nyt siitäkin. Keinun rämähdyksissä Myy veti aina korvat taakse, joka näkyy hyvin tuossa videolla...
Myyn takapään käyttö vaatii vielä paljon harjoittelua ja sitä tehtiinkin tänään. Kävelin loivaa ympyrää. Käännökset ovat vielä Myylle vaikeita, mutta parannusta on tullut. Oma ohjaaminen tulisi olla selkeämpää ja suoraviivaisempaa, toisaalta on aina könkköä kun pitää pitää koiraa hihnassa... Maahanmenoissa Myy ei pysty olemaan edelleenkään suorana, vaan rangan vinous näkyy yhä. Keskiviikkona on Myyn selän kuvaus, joten silloin ollaan viisaampia toivottavasti tuossakin asiassa ja jatkot suunnitellaan kuvien mukaan.
Tältä Myyn tekeminen näytti.
Huomenna on Jatin joukkuekisat (epikset) ja jalat ovat ihan tosi kipeät paljosta liikkumisesta. :( Romeokin on ihan kompura... Toivotaan, että sauna auttaa saamaan paikat taas kuntoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti