torstai 5. syyskuuta 2013

Hierontaa, agia, jälkeä ja tottista

Maanantaina Myyllä oli elämänsä ensimmäinen hierojalla käynti. :) Tarkoitus on tutkia mikä jumien tilanne tällä hetkellä on ja samalla opettaa pentua myös käsittelyyn. Kerroin Annelle, ettei maltti ole se Myyn valtti. :) Anne sanoi, ettei koiraa ensimmäisellä kerralla koskaan pakoteta kyljelleen, vaan tarvittaessa voidaan käsitellä koiraa myös seisaaltaan ja istuen. Tärkeintä, että koiralle jää käynnistä hyvä mieli ja halu tulla toistekin. Näin on edetty Romeonkin kanssa aikanaan. Romeohan tykkää hieronnasta yli kaiken ja se osaa ottaa hieronnan nautinnon kannalta ja rentoutuu täysin.

Myyllä kireyttä löytyi oikealta puolelta lantion seudulta. Käsitellessä näki, että yksi kohta teki kipeää Myyn kiemurrellessa alta pois ja tarjoten mukavampaa kohtaa hierottavaksi. Syöttelin namia samalla kun Anne käsitteli tätä kohtaa ja jumit saatiin kuuleman mukaan hyvin availtua. Ei mennyt kauaa kun Myy heitti itse kyljelleen lattialle, välillä tarjoili mahapuoltakin käsittelyyn. Selvää oli, ettei käsittely ollut Myylle yhtään epämiellyttävää tai muuten stressaavaa. Anne antoi muutamia selän venytysohjeita, joista voisi olla Myylle jatkossa hyötyä. Selkälihakset kuulema kehittyvät vielä pennulle ja ne tulevat vasta kasvun loppuvaiheessa.

Myy sai lopuksi kehuja kivan ja "ei kuulema niin tavallisen"-belgimäisen luonteensa takia.

***
Tiistaina agit. Rata näytti tältä:



Tarkoitus oli selvittää kurssilaisten lähtötasoa ja näyttää mitä osataan kouluttajalle. Sitä varten päästiin tekemään kunnon vauhtirata. Radalla oli takaakiertoa, persjättöjä 3,5 ja 9-esteen jälkeen, putkierottelua, kontakteja ja keppejä. 

Persjätöstä vielä sen verran, että viime kerralla oli Tiinan kanssa puhetta, että ohjauksena tämä sopii hänen mielestään Romeolle valssia paremmin, eikä se syö koiran vauhtia, kuten valssi tekee. Suositteli tätä meille sopivana ohjauksena ja persjättö on kyllä yksi lemppareitani.

Radan haastavammaksi paikaksi osoittautui meille ja myös muille koirakoille, 9-esteen jälkeen tehtävä persjättö, josta tiukka käännös A-lle. Ohjauksen ollessa vähänkään myöhässä, koira karkasi putkeen. Persjättö tuli tehdä jo hyvissä ajoin ennen pituusestettä, jotta ehti ajoissa.

Kontaktit Romeolla yllättävän huonot, eikä pysähdystä alastulokontaktilla. Syy on varmaan se, ettei kontakteja ole pitkään aikaa harjoiteltu. Ollaan käyty lähinnä vaan parissa möllikisassa agin saralla, eikä muuten agia olla treenattu juuri nimeksikään. Silloin harvoin kun ollaan päästy hallille, niin sitten on otettu keinua ja keppejä. No, tietääpä taas mitä pitää harjoitella...

Keppejen toiseksi viimeinen väli osoittautui ongelmalliseksi. Tiinan mielestä syy on selkeästi ohjauksessa, eli en ohjaa koiraa loppuun saakka rauhassa, vaan oma vauhti hiipuu loppua kohden ja kannustuskin vaimenee. Koira osaa kyllä pujotella hyvin. Oltava tarkkana nyt vaan, että vien koiran rauhassa loppuun asti ja pysyn sen kanssa samassa vauhdissa.

Kepit ja kontaktit - siinä meille työsarkaa taas vähäksi aikaa.

Myyn kanssa treenien jälkeen vielä hallissa tottista. Seuraamista, perusasentoon tuloja, maahanmenoja... Hyvin teki ja hienosti malttoi keskittyä.

Työsarkaa tulee olemaan Myyn kanssa hihnakäytöksen opettelussa. Myy osaa paljon juttuja, mutta hihnassa se ei osaa kulkea -  ei sitten yhtään. Ei voi koiraa syyttää, jos sitä ei ole siihen millään tavalla opetettu. Se vetää eteenpäin kuin höyryjuna ja hihnalenkit ovat järkyttäviä sen kanssa. Kova ja hermoja vaativa työ edessä...

***
Keskiviikkona Myylle jälki. Jäljen pituus 100 metriä. Jäljen malli näkyy videolla. Jälki on kuvattu kokonaisuudessaan, joten mitäpä sitä enempiä selittelemään. :)



Muutamamia vinkkejä Niinalta (kasvattaja) videon perusteella:
  • Alkupaalu käyttöön - alun selkeä merkkaus. 
  • Alkuun enemmän nameja.
  • Rauhoitettu ja hallittu lähtö. Lähtö tärkeä, jotta koiralla hyvä tunnetila jolla alkaa työskennellä! 
  • Liinat käyttöön ja tiukemmalle. Nostaa samalla koiran viettiä ja halua mennä eteenpäin. Myy työskentelee tuossa melko matalalla vietillä ja vietti voisi olla korkeampi.
  • Koiran nenän noustessa jäljeltä -> pysähdys ja liinojen kiristys. Matka etenee vasta kun nenä on maassa. 
  • Suoria jälkiä ensimmäinen kesä. Vasta kun koira osaa kunnolla ja keskittyneesti jäljestää, lisätään "kaarrosta", eli U:n tai S:n muotoista jälkeä. Tässä monta koulukuntaa. Osa treenaa jo aiemmin kaarroksia, kun taas toiset vannovat suoran nimeen. 
  • Loppupalkka samaan aikaan kun koira "maalissa" ja tarjoaa maahanmenoa.
  • Keppien alkuopetus niin, että keppi sijoitetaan loppupalkan päälle.  
  • Tärkeintä tehdä hyvät pohjat, josta suuri etu myöhemmin.
Eli hyvin meillä toimii etäkoulutus kasvattajan kanssa. Video nettiin ja linjat kuumiksi. :D  Kiitos Niinalle :)

***
Torstaina kilparyhmä. Ennen ryhmän alkua hihnakävelyn opettelua Myyn kanssa. Koville otti ja varmaan lähemmäs tunti tehtiin hommia. Tuossa ajassa matka ei kovin kummoisesti edennyt. Alku oli toosi, tosi hermoille käypää, mutta loppua kohden vetäminen hiipui ja päästiin etenemään hihna löysällä jopa pieniä matkoja. Jatkamme sinnikkäästi harjoituksia ja yritän pitää lehmän hermoista kiinni ja laskea jatkuvasti kymmeneen.

Varsinaisissa treeneissä perusjuttuja; seuraamista, maahanmenoa ja perusasentoon tuloa. Tehtiin tällä kertaa nurmikolla treeniä, joka sinällään hyvää harjoitusta ainaisten hiekkakenttien sijaan. Myy otti enemmän häiriötä nurmesta ja muutaman kerran ipana rupesi nurmea haistelemaan. Kokee nurmen ilmeisesti enemmän jälkimaastoksi.

Treenikaveri ihmetteli, miksi kävelen niin nopeasti seuruuttaessa Myytä, kun taas Anna oli sitä mieltä, että vauhti on Myylle hyvä. Perusasentoon tulot ihan ok, maahanmeno kerran istumisen kautta, joten siinä on vielä tekemistä. Hyviäkin maahanmenoja on. Oltava tarkka, että palkkaa vaan ne hyvät.

Anna sanoi, että Myy on nyt läski, joten vyötärön ympärys tarkkailuun. Nyt on niin paljon treenattu, että ruoan pitäminen riittävän pienenä tuottaa melkoisia vaikeuksia. Onneksi Myy hoikistuukin nopeasti.

***
Tähän loppuun vielä kuva Romeon Wellus-pojasta, joka on Rauhan tavoin kahminut paljon kauneustitteleitä nimensä eteen. 

Kuva Tamar Wibier

3 kommenttia:

  1. Wellushan on aivan isänsä näköinen! Komea siis :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kirjoitus jälleen :) Hihnakäytöksestä täytyy sanoa, että jotkin asiat tuntuvat vain mahdottomilta opettaa. :D Kerttu 18 kk asuu kaupungissa ja joutuu päivittäin kulkemaan hihnassa jonkin verran. Käytännössä se on joka lenkillä irti jossain pusikossa tai harjulla, jos ei mennä sitten kauemmas metsämaastoihin. Välttelen itse hihnassa pitämistä. "Into korvaa puuttuvan" älyn: muistaa 2 min, että kielsin vetämisestä, kunnes into alkaa viedä taas ja äly unohtuu. Mulla on sellainen sähinäsihinä-ääni, joka on lyhyt. Sitä ääntä Kerttu vihaa ja skarppaa heti, kun kuulee sen äänen. Se siis kyllä esittää melkeinpä kaunista hihnakäytöstä aika ajoin, joten jotain siellä päässä liikkuu. :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos "sinä joku"! :) Poika Wellus on kyllä varsin komea. Se tuleekin jatkamaan sukua rodun alkuperämaassa Hollannissa.

    Ninja: Hihnakäytös ja sen opettaminen on jotenkin vaan niin syvältä. :( Laiskuuttani en jaksa/viitsi sitä koirilleni kunnolla opettaa pennusta pitäen, vaikka muuta jaksan niiden kanssa puuhata... Muiden koirien kanssa tämä "opettamattomuus" on vielä mennyt, mutta Myyn kanssa homma ei toimi. Siltä yksinkertaisesti lähtee taju, jos se saa vetää hihnassa noin kun se nyt tekee. En viitsi edes ajatella sitä, kun liukkaat kelit tulevat. Pakko tehdä asialle jotain, joten ei auta siirtää väistämätöntä, vaan on tartuttava toimeen. Hikinen urakka edessä.

    VastaaPoista