Holsku vai belgi?

Moni blogiani enemmän seurannut muistaa minun pohtineen aikoinaan paljon sitä, että kumpiko koira meille seuraavaksi tulee - holsku vai belgi? Nyt kun rotuvalinta kallistui belgiin - ehkä jopa pienoisena yllätyksenäkin joillekin tutuilleni - kysyjiä taas riittää siihen suuntaan, että kuinka erilainen belgi on verrattuna holskuun arjessa ja harrastuksissa? Täytynee kuitenkin korostaa, että en ole kummankaan rodun lähellekään asiantuntija, eikä kummastakaan rodusta ole kokemusta kuin ja ainoastaan yhden koiran verran,(toinenkin vielä puolikas) joten nämä pohdinnat perustuvat omaan näkemykseeni siitä millaista elo näiden kahden erilaisen koiran kanssa on tähän mennessä ollut. Myy on vielä pentu, joten sen aikuispuolesta en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään. Yleensä en myöskään pidä siitä, että eri rotuja vertaillaan keskenään, enkä missään tapauksessa näe tätä asiana, jossa vertailtaisiin näidenkään rotujen paremmuutta keskenään. Syy miksi tätä tässä kuitenkin näin julkisesti pohdin on se, että tiedän että muutama muukin tuttavani on miettinyt ja miettii parhaillaan näitä samaisia rotuvalintoja joita itsekin aikoinani pohdin. Oli se sitten kumpi tahansa: holsku tai belgi. Hienoja rotuja molemmat!


Alkuun minua "varoiteltiin", että tulee olemaan melkoinen kulttuurishokki belgin vietin määrä, jos sitä vertaa holskuun... No toistaiseksi se ei ole yllättänyt oikeastaan mitenkään. Taistelutahtoa esitettiin heti Myyn tultua meille, kun Myy oli sitä mieltä, että koiraportteja ei tässä talossa sitten käytetä ja iski valtavalla apinanraivolla kiinni porttiin aikomuksena tuhota se välittömästi haittaamasta Hänen elämäänsä. Tuossa vaiheessa mietin, että hups - onpa akalla luonnetta - mutta pian kuitenkin huomasin, että kärki harmistumiseen on tulinen, mutta neiti leppyy nopeasti, eikä muistele menneitä. Silmätippojen kanssa taisteltiin 1 1/2 päivää, kunnes pentu luovutti ja oli sitä mieltä, että anna mennä vaan, eikä tämän jälkeen ongelmia ole ollut. Määrätietoinen ja päättäväinen belgin kanssa saa ja tulee olla, mutta sehän ei toki eroa holskun, eikä kyllä muunkaan rodun kasvatuksesta millään tavalla.

Tiedostin etukäteen, että belgi on vilkkaampi koira kuin holsku, joten osasin sitä myös jo ennalta odottaa. Myy ei kuitenkaan ole niin vilkas minkälaiseksi belgin alkujaan kuvittelin. Ei se ravaa edes takaisin sisällä ja touhuta koko aikaa, kuten alkujaan kuvittelin belgin tekevän. Toki Myy nytkin innostuu, varsinkin jos vieraita tulee, eikä malta pysyä millään ihanien ihmisten sylistä poissa, mutta omalla porukalla ollessa se on rauhallinen. Sitä kuvaa ehkä parhaiten sanat; valpas, mutta olemukseltaan rauhallinen.

Se mikä erotti pennut (holsku ja belgi) toisistaan luovutusikäisinä oli se, että holskunpoikanen oli kiinnostunut luonnostaan enemmän ympäristöstä, kun taas belginpoikasta kiinnostaa selvästi ihminen ympäristöä enemmän. Tässä mielestäni näkyykin tuo holskun itsenäisyys verrattuna belgiin. Siinä missä holskun kanssa saa tehdä enemmän töitä kontaktin kanssa, belgillä vahva kontakti tuntuu olevan lähes synnynnäistä. Myöskin sen halu miellyttää ihmistä on vahva jo heti pennusta. Tämä selittänee taas monet asiat myös koulutuksen kanssa. Kontaktinhakuista koiraa on helpompi opettaa, kun kontaktia ei tarvitse millään tavalla erikseen rakennella. Pääsee aloittamaan koulutuksen jo ns. eri viivalta. Ei belgi kuitenkaan ihan helppo koulutettava ole. Turhautuminen tulee melko helposti, jos koira ei tiedä mitä siltä odotetaan. Toistoja ja pitkäkestoista tekemistä belgi kestää vaikka kuinka paljon ja erityisesti tämä miellyttää itseäni koulutuksen kannalta. Holskun jälkeen on uutta ollut se, että samana päivänä voidaan tehdä peräkkäin metsälenkki, ajaa jälki ja vetää päälle tottikset ja koko ajan tekeminen paranee. Tottiksessa koira loistaa, kun turhat höyryt ovat jääneet matkan varrelle. Holskun kanssa treenataan enempi niin, että jälki yhtenä päivänä ja tottis toisena, että koira jaksaa tehdä hommat kunnolla. Asioilla tuppaa yleensä olemaan myös se kääntöpuolensa. Myyn kanssa vaikeuksia aiheuttaakin vastaavasti se, ettei höyryjä ehdi päästellä vaikkapa ennen tottistreenejä aikataulujen tiukkuuden vuoksi. Energiaa on silloin taas liikaa. Tämä taas näkyy ylimääräisenä häseltämisenä. Intoa on kuin pienessä kylässä ja kaikki asiat ovat vaan niin ihania. Ei malta, ei pysty... Myy on kuitenkin vielä pentu, joten toisaalta tuon voi selittää pelkästään Myyn ikäkin.

Äänenkäyttö tai oikeastaan sen käyttämättömyys on asia, josta tykkään holskuissa enemmän. Holsku on hiljainen verratuna useisiin tuntemiini belgeihin. Myy on huono vertailukohde, koska Myy oli pentueen äänekkäimpiä koiria, joten edelleenkin se tykkää käyttää ääntänsä kommennellakseen toisia koiria ja välillä myös ihmisiä. Äänen käyttö on kuitenkin pitkälti myös koulutusasia ja esim. Myyn äänenkäyttö on vähentynyt sillä, että kouluttaessa Myylle tulee olla tarkka suunnitelma, jonka mukaan treenit tehdään nopeatempoisesti, jotta pentu ei pääse turhautumaan. Haukku tulee helposti, jos koira ei tiedä mitä siltä odotan. Jos osaan opettaa hyvin, Myy vastaa hyvin koulutukseen ja on hiljaa. Hiljaa-käskyn voi myös opettaa koiralle.

Holsku on arjessa joissain asioissa mielestäni helpompi verrattuna belgiin. Esimerkkinä otan vaikka leipäviipaleen, joka on jäänyt pöydän reunalla. Romeolle tuo ei ole ongelma, eihän se edes oleskele ruokapöydän läheisyydessä. Jos se sattuukin menemään pöydän ohi, nenä nousee nuuskuttamaan hyvän tuoksuista makkaraleipää, mutta siitä on vielä iso askel siihen, että Romeo leivän pöydältä ottaisi. Se ei sitä ota. Myy taas varastaa kaikkea mahdollista aina tilaisuuden tullen. Leipä lähtee pöydältä varmasti jos et pidä sitä silmällä. Sukkia varastetaan pyykkinarulta ja revitään palasiksi... >> >> LAURAN blogissakin taitaa olla ihan kuva siitä, missä Myy on luvattomissa puuhissa toisen kassilla. Ainakin Myyn sukulaiset varastavat vielä aikuisinakin. Oona (Myyn täti) on ainakin pari kertaa vienyt meidän autosta koiriemme patukan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että Oona tonkii jonkun toisen treenikaverin kassia ja vie sieltä kaiken sen mielestä viemisen arvoisen. Anteeksi Anna, kun vedin Oonankin tähän ja myös Niinan siihen, että hän kasvattaa epärehellisiä koiria...

Muuten holskuissa ja belgeissä tuntuu olevan paljon myös samaa. Kaikkeen mitä talossa tapahtuu ne osallistuvat mielellään ja tahtovat olla mukana joka paikan höylinä. Sisätiloissa koirissa ei suuria eroja ole. Jos riittävästi aktiviteettiä on tarjolla, kuten mielestäni kaikilla koirilla tulee olla, molemmat koirat ottavat rennosti ja nukkuvat omissa oloissaan. Työpäivien ollessa pitkät ja tekemisen jäädessä vähemmälle, illalla on oltava aktiivinen ja keksittävä enemmän puuhaa, jotta koirat saavat tekemisen tarpeen tyydytetyksi ja jaksavat taas seuraavan ns. tylsän päivän.

Belgi ei väsy kovin helposti pelkillä lenkeillä, vaan tarvitsee pääkoppaa askarruttavaa hommaa. Jos kuitenkin ns. perusasiat ovat kunnossa, hyvin koira pärjäilee pitkiäkin päiviä tekemättä mitään ei-toivottuja juttuja. Myy ei ole tuhonnut vielä mitään 9 tunnin yksinolojenkaan aikana (koputtaa puupöytää).

Tässä on meidän päivärunko arjesta, jolla kaikki koirat ovat pidetty tyytyväisinä.

  • Kello soi 5.20
  • Aamulenkki tunnin verran metsässä (n. 4 km.) Koirat vapaana koko lenkin. Saavat mennä miten lystäävät, koska linnuilla kun ei ole poikasia, eikä metsässä muita liikkujia. Rintarinnan paimenet laukkaavat pitkin metsiä käyden välillä "ilmoittautumassa" ja hakemassa namit. Juoksevat lähes koko lenkin bongaten milloin oravia, lintuja, hirviä jne.
  • Kotona aamuruoka + pihalla lyhyt pissalla käynti vielä juuri ennen töihin lähtöä
  • Myylle 3-5 lihaisaa putkiluuta ja rajattu tila, josta se näkee muut koirat, mutta ei pääse koko asuntoon. Ei muita virikkeitä kuin luut, lussutyyny, peittoja ja patja.
  • Koirat kotona 6-9 tuntia meidän ollessa töissä
  • Töistä paluu n. 16.40
  • Lenkki (vajaa tunti) pururadalle ja metsään, jonka jälkeen vapaana oloa omassa pihassa vähintään noin tunti.
  • Jälkeä pellolla/treenit/noutotreeniä takapihalla jaksamisen mukaan. Jos en muuta keksi/jaksa, heitän nappuloita nurmikolle ja laitan koirat etsimään sieltä ruokansa. 
  • Kello 19.30 iltaruoka ja rauhoittuminen.
  • 21.00 Ulkona lyhyt pissalla käynti, jonka jälkeen koirat menevät yöunille.
  • Yöt nukkuvat yleensä heräilemättä ja heräävät kellon soittoon
Viikonloppuna valvotaan pidempään ja tehdään sitten asioita enemmän; hakutreenejä, kokeita/tapahtumia, tottista jne. Niin .. ja siis mikä muu elämä?! : - D 

Se mikä nyt on ainakin kummankin rodun kanssa selvää, on että molemmat rodut tarvitsevat itselleen melko aktiivisen ihmisen. Sohvaperunalle kummatkaan rodut eivät sovi, kuten eivät tietty paimenet noin yleensäkään. Holsku menee vähemmälläkin toiminnalle, varsinkin kun sille tulee vielä vähän ikää, mutta jos Myyn kaltaista koiraa mielii, niin kyllä sen kanssa tarvitsee tehdä myös sellaisia asioita, jossa sen pääkoppa saa mietittävää ja se pääsee totetuttamaan sisäistä työkoiraansa. 

Luonteidensa puolesta molemmat koirat ovat melko vaivattomia ja mukautuvaisia eri tilanteisiin. Niiden kanssa on helppo ja vaivaton reissata ja mennä minne vaan. Myy on avoin ja huomattavan paljon sosiaalisempi, kuin sitä pidättyväisempi Romeo. Tässäkin asiassa on taas kaksi puolta. Romeo tervehtii kohteliaasti, mutta ystävällisesti meillä olevat vieraat ja menee sitten omiin oloihinsa. Myy mielellään löhöisi vieraan sylissä naamaa nuollen, vaikka koko illan... Voi miettiä kuka tykkää mistäkin?

Niin ja se herkkyys. Uuh... uskallanko aiheeseen edes mennä. Holsku tuntuu ainakin tässä vaiheessa herkemmältä koiralta belgiin verrattuna, mutta uskon, että Myy nyt vaan on yksilönä melko röyhkeä ja possumainen, joten se selittänee asiaa enemmän. Tietääkseni myös monet belgit ovat melko herkkiä ja useat myös melko ohjaajapehmeitä korkeasta vietistä huolimatta. 

Hauskoja rotuja ovat molemmat. Tässä muutama esimerkki:

Myy: Tietää, ettei pihan rajoja saa ylittää, vaikka aitoja ei ole. Menee tarkasti rajalle seisomaan ja katsoo minuun. Jos en huomaa, jää sinne istumaan ja lopulta nousee paremmin näkyville, jotta varmasti näkisin missä se on. Kun katson sinne päin, Myy tulee vauhdilla luokseni. Sanoma on selvä: anna palkka, en mennyt naapurin puolelle. Kun namipalkkaa ei tuhannesta toistosta enää tule, muuten kun iloinen sanallinen kehu: "olitpa muuten hieno, kun et menny naapurin puolelle", näkee oikein miten pieni pää raksuttaa tapahtunutta, että mikä meni väärin kun namipussi ei auennut. Saattaa tehdä monta toistoa ja aina joskus namikin yllättää. 

Romeo: Oravat ovat Romeon heikkous. Monta kertaa se on oikeasti yrittänyt kiivetä puuhun. Aamuisin Romeon löytää aika usein suuren kiven huipulta tuijottamasta männyn latvaa... Mahtaa olla naurunaihe kurrepiireissä.  

Yhteenvetona miettisin sitä, millaiseen elämäntilanteeseen ja paikkaan koiran ottaa, kuinka paljon sille on tarjota aikaa ja aktiviteettiä ja mihin käyttötarkoitukseen kyseiseisen koiran haluaa? Jos haluaa nauttia tavoitteellisesta, kunnianhimoisesta harrastamisesta ja kisaamisesta, valitsisin näistä roduista belgin. Jos taas riittää, että tykkää harrastaa ja kisata, mutta ei ole erityisen kunnianhimoinen tai kovinkaan tavoitteellinen kisaaja, haluaa kivan ja suhteellisen helpon arkikoiran, niin valintani olisi ehdottomasti holsku. Belgi vaatii ohjaajalta enemmän, mutta mahdoton se ei missään tapauksessa ole. Holsku on sydäntäni lähellä aina. Rotuna se tulee olemaan läpi elämäni yhtenä mahdollisena ykkösrotuvaihtoehtona itselläni, mutta tällä hetkellä on varsin mukavaa olla myös yhden rasavillin ja röyhkeän pikku pelkin emäntänä. 

Kommentit

  1. Tuon itsenäisyys-asian mäkin kyllä allekirjoitan täysin. Oonkin monta kertaa miettinyt, miten niissä voi olla niin suuri ero. Kyllähän belgeissäkin on yksikseen hiihtäjiä, mutta huomattavasti vähemmän. Ja oon tullut siihen tulokseen, että lelun automaattinen palautus on joku geenimutaatio jota esiintyy pääasiassa vain belgeillä. Kaikille muille se täytyy opettaa :D

    VastaaPoista
  2. Oona syö salaa ja vähemmän salaa muiden ruuat, mutta aina autosta poistuessa yrittää napata jotain saalistama matkaan :D Kleptomaanien sukua... Tänään yritti varastaa sukan, kun perästä lähti ja mitään ei ollut tarjolla... Sekin oli mun oma ja otin sen vaan pois.

    T: Anna

    PS. Ei se ole mikään geenimutatio, sitä sanotaan saalisvietiksi :D

    VastaaPoista
  3. Eikös saalisviettiin juuri kuulu saaliin omiminen, belgeillä on tapahtunut jotain ja tuosta osiosta onkin joillakin yksilöillä tullut "saaliin jakaminen". :D

    VastaaPoista
  4. Jos joku lukija oikeasti miettii näiden kahden rodun välillä, niin haluisin vielä muistuttaa, että molemmista roduista löytyy myös niitä sekopäisiä koiria aivan riittämiin. Tarkkaan saa katsoa mistä ottaa, tutustua kasvattajan periaatteisiin ja kyseisen yhdistelmän koiriin. En kyllä tiedä onko nykyään mitään rotua, mistä voisi sanoa että hyvän koiran saat keneltä tahansa kasvattajalta tai "kasvattajalta" ...

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus. Näiden kahden väliltä olen pohtinut joskus (ja parin muun paimenen) ja päätynyt mutkien kautta pk holskuun. Minulle on todnäk tulossakin Romeon siskon pentu ;)

    VastaaPoista
  6. Myyn kanssa ensimmäin noutoharjoitus meni näin. Tarjosin pennulle Romeon isoa noutokapulaa. Se nuuski sitä, mutta ei ottanut sitä suuhuun. Kokeilin tehdä tuttavuutta kapulaan heiton kautta. Myy syöksyi kapulan perään, nosti sen ja toi minulle sen käteen pudottaen... eli noutoa en ole Myylle millään tavalla opettanut. Nyt vaan tuen toimintaa palkkaamalla sen. Tuohon "varastamiseen" vielä, niin varas kyllä luovuttaa hienosti kaiken (ei syötävän)kun pyytää sitä tuomaan tavaran ja tekee vaihtarit, koska Myy tykkää tuoda kaikkea mahdollista minulle. :)

    Tyyne on aivan ihana koira ja Cicco upea uros, joten hienon pennun tulet saamaan jos tuo yhistelmä onnistuu. Pidän peukkuja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti