Ykkönen!

Sunnuntaina oli Romeolla mejäkoe Uuraisilla. Sää oli mukavan pilvinen, eikä ollut liian kuuma. Paikalla oli paljon mejätuttuja ja tunnelma mukava.

Aamu alkoi jälkien arvonnalla ja meille osui sirun tarkastus, joka tehdään kokeissa aina pistokokein. No, heti alkuun pientä draamaa, kun sirua ei Romeosta pitkästä etsinnästä huolimatta löytynyt ollenkaan... ei, vaikka koko koira mentiin laitteella moneen kertaan läpi. Siruntarkastajat kehuivat, että onneksi on näin kiltti ja rauhallinen koira, jolle etsinä ja kopeloiminen ei ole ongelma. Lopulta etsintä päätettiin tuloksettomana ja pääteltiin, että talon Rinsessa on saanut Romeon sirun hajoamaan niskavilloissa roikkumalla. Siruhan on ollut juuri tuossa kohtaa niskassa, josta Myy Romeota aina repii ja karvoissa roikkuu. Luulin ensin, että meidän koe päättyy tähän, mutta tuomari sanoi, että ei hätää. Hän tuntee tämän paljon kisanneen koiran ja että minun pitää toimittaa kisajärjestäjille todiste sirun olemassa olosta kuukauden sisällä, jolloin asia on hoidettu. Jäljelle kuitenkin päästiin ja kasvattaja Katia lupasi laittaa sirun Romeolle. Kasvateilla kun on kuulema elinikäinen sirutakuu. :D Kiitos Katialla. Sirun paikkaakin vaihdetaan lapaluiden kohdalle uusien sirusäännösten mukaan, jotta ei sitten rinsessankaan pitäisi aiheuttaa jatkossa enää ongelmia.

Romeolla oli päivän neljäs jälki ja jälki meni oikein hienosti. Makauksista merkkasi kaksi hyvin ja kaksi huonommin. Katko hienosti rengastamalla. Kulmat tarkasti. Tarkastuslenkkejä teki jonkin verran, mikä johtunee pitkästä mejätauosta ja pienoisesta varmistelun tarpeesta. Näistä verotettiin vähän pisteitä. Sanoin isännälle jäljen jälkeen, että 42 p. sieltä tulee ja niinhän se sitten tulikin. Tuloksena siis VOI 1 ja 42 p.

Olen poikaan enemmän kuin hyvin tyytyväinen. Hienosti ja keskittyneesti se työskentelee kun homma on siitä mieleistä. Hyvä Lompo murunen! :)

***
Myykin oli mukana laukaisutestissä ja ainakaan ääniarkaa tuosta ei saa tekemälläkään. Purkujäljelle (tehty jälki puretaan kokeen jälkeen kaikista maa- ja piilomerkeistä) otettiin Myy mukaan ja oli meillä Hannun kanssa naurussa pitelemistä. :D Tukka pystyssä jännityksestä mentiin ensimmäinen osuus innosta puhkuen ja jälkitarkasti. Myy murisi välillä kovasti mennessään: täältä tullaan, varo vaan sinä metsien haavoittunut peto. :- D Makaukset Myy merkkasi huolellisesti niitä pitkään ja hartaasti tutkien. Toisella osuudella tukkakin jo laski. Homma oli selvästi jo nähty, eikä homma ollut enää ihan niin jänskää kuin alussa. Myystä tulisi taitava mejäkoira ja ehkä siitä vielä tuleekin sellainen sitten eläkepäivinään... ;)

Myy verijäljellä

Myy merkkaa makausta

Kokeen jälkeen tein majapaikan läheisyyteen Myylle peltojäljen. Tallasin noin 60 metrin jäljen (jälki nro 7) ja reilun vartin jälkeen ajoin sen. Suoruutta alkaa tulla yhä enemmän ja kahdella liinalla ohjaus alkaa sujua. Voisin olla varmasti lähempänä koiraa, pitää liinoja tiukemmin, mutta toisaalta Myy menee nyt niin rauhallisesti, että olen pyrkinyt antamaan sille työrauhan olemalla siitä vähän kauempana... Kommentteja saa antaa. Mejäkoirien jälkeen pk-jälki on vielä vähän opettelua. :)

Tässä videota (videota on vähän pätkitty, jotta joku jaksaisi edes osan siitä katsoa..)