Tottikset ja mejää

Viikolla on treenattu tottista ja tänään launtaina tehtiin mejäkoejälkiä huomisen mejäkokeeseen, jossa meidän koirista mukana menossa tällä kertaa Romeo. Romeolle on varattu hieroja (18.8), mutta valitettavasti kovin pikaista aikaa ei saatu. Romeo on nyt kuitenkin melko tyytyväisen oloinen, joten ei nyt mitään ihan akuuttia hätääkään onneksi ole.

Romeo: Syypää mun jumeihin

Tässä tottiskooste viikon varrelta.

Torstaina oli kilparyhmän treenit. Romeon kanssa tehtiin ennen varsinaisten treenien alkua kentälle tuloa, perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Teemana oli - haahuilua ei sallita. Palkkana hyvästä kontaktista juuttipatukalla taistelu. Juuttipatukka oli nyt vaihteeksi wuban tilalla ja Romeo oli jotenkin ihan liekeissä tästä uudesta lelusta. Ilon ollessa ylimmillään, koira autoon.

Myyllä perussettiä. Maahanmeno nopeutunut. Istumisessa tarjosi haukkua, eikä sinällään yhtään ihme kun on otettu paljon ilmaisua istuen... täytyy katsoa tarkkaan miten ja missä asennossa haukuttaa. Seuraamisessa pidettävä selkä kunnolla suorassa ja katse eteen. Myy tulee hyvin mukana, joten sitä ei tarvitse kyttäillä. Tämä "kyttäily" ja varmistelu tulee niin helposti selkäytimestä, kun Romeo saattaa kovin helposti alkaa haahuilemaan ja jätättämään. Myy taas tulee oikeastaan vielä paremminkin kun kävelen reippaasti eteenpäin, sitä yhtään kuikuilematta. Luoksetulo, namipalkka ja namin jälkeen patukalla leikki. Kivaa tekemistä taas. :)

***

Perjantaina varuskunta-alueella päivätottikset Romeon ja Myyn kanssa. Romeo oli vaihteeksi hyvässä vireessä ja teki kovalla innolla. Sillä oli tällä kertaa ns. päivänsä, jolloin kaikki tekeminen näyttää ja tuntuu oikein hienolta. Samat jutut tehtiin mitä torstaina, eli kentälle tuloa, perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Hyvää kontaktia haettiin. Yksi pitkä luoksetulo koko kentän halki ja leikin kautta autoon.

Vaatimustasoa tekemiseen on Romeolla pykälällä nostettu, mikä toimii käytännössä yllättävänkin hyvin. Alkuun Romeo oli semmoinen, että pitääkö mun ja tarjoaa helposti passiivisuutta, jolla on tottunut ihan liian helposti luistamaan asioista. Vastaus Romeolle kuitenkin on: kyllä sun pitää - kaikella ystävyydellä. Homma on alkanut näyttämään nyt melko toimivalta. Korjaamisen jälkeen kehun reilusti ja tästä koira nousee kovasti. Lähinnä nyt vaan leikitän sitä ja vaadin siltä sitä ennen muutamia helppoja asioita, jotka sen pitää tehdä, jotta leikki vaiheeseen päästään. Oikeastaan on huvittavaakin miten paljon olen antanut tuon passivoitua sillä verukkeella, että se on niin herkkis holsku, ettei siltä vaan voi oikeastaan vaatia mitään ja opettanut koiralle siinä samalla toimintamallin - Jos ei huvita, en tee. Tie on pitkä aloitettavaksi alusta, mutta koska meillä ei ole Romeon kanssa mitään tavoitteita, kiirettäkään ei ole. Pääasia, että kaikessa tekemisessä säilyy koko ajan ilo kun työskennellään.

Myyn kanssa perushömppää. Seuraamisessa pyrin pitämään selän suorassa, kävelin reippaasti katse eteen päin näkemättä koiraa edes sivu silmin, keskittyen vain käden oikeaan paikkaan. Hyvin tuli koira mukana. Eihän sitä kontaktia molemmilta vaadita, mutta harjoittelua tämäkin vaatii, että luottaa siihen, että koira pitää paikkansa.

Maahanmeno, istuminen ja seisominen ihan ok. Myylle vielä lyhyt toinen kierros; leikkiä ja rauha-vaihetta. Hyvin tuo patukkaa leikittäväksi ja taistelee kovalla murinalla ja innolla.

Tässä muutama kännyllä otettu rantakuvia meidän rannasta. Kello n. 5.30 aamulla.

Elokuinen helleaamu

Sadeaamu Villassa

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun maailman kultaisin pieni westiemme Nono jätti meidät. Yhä usein on niin kovin suuri ikävä tuota pientä valkoista, joka oli minulle se rakkain - Elämäni koira.

Nono