Vattumetsää, mejää, ilmaisua ja tottista

Torstaina oltiin Roosan ja koirien kanssa vattumetsässä. Liekkö vatut vaan niin hyviä tänä vuonna, vai mistä johtunee, että jokainen koira on kovasti innostunut vattujen syönnistä. :) Romeolle "piti" heittää vattuja suuhun, niin että se sai ottaa koppeja. Myy söi vatut suoraan pensaasta ja jäi aina välillä kovasti jälkeen, kun marjoja oli paljon ja pieni kuono niitä niin kovasti hamusi. Moore odotti kärsivällisesti puskan alla, että vatut tarjoiltiin kädestä. Mukavia marjahetkiä ja kiva, että koirillekin marjat maistuivat.

Torstaina illalla kokoontui pienen ns. kesäpaussin jälkeen taas toko/tottis kilparyhmä. Myyn kanssa tehtiin sitä tavanomaista perussettiä (seuraaminen, istuminen, seisominen, maahanmeno, vauhtiluoksetulo) Kaikki meni melko lailla suunnitellusti, mutta maahanmeno edelleen melko hidas. Tehtiin hommat tällä kertaa kaatosateessa, mutta tuo ei onneksi haitannut muuta kuin korkeintaan ohjaajaa...

***
Ilmaisua (haukku) ollaan tehty myös päivittäin ja tarkoitus olisi ottaa ilmaisu mukaan ensi kerrasta lähtien hakutreeneissä. Haukku irtoaa helposti ja se on hyvää, selkeää ja vahvaa haukkua.

***
Perjantaina kävin ottamassa päivätottikset Tikkakosken varuskunta-alueen koirakentällä. Mukana olivat molemmat paimenet. Vieressä on ampumarata ja siellä kuului lähes konekiväärimäinen ammunta melkein koko treenien ajan... Koiriin lähellä tapahtuva ampuminen ei vaikuttanut millään tavalla. Ihan mahtava oli treenata, kun saa laukauksetkin samaan hintaan. :)

Olin yksin liikkeellä, joten kentälle tulo meni näin: kiersin alueen lyhyesti liinan kanssa ja kun Myy otti kontaktia, haukutin. Tuli monta hyvää haukkua ja tästä lennosta seuraamaan. Otin istumista, seisomista ja maahanmenoa. Maahanmenoonkin sain enemmän nyt vauhtia, kun tempo tekemisessä oli nopeampaa. Loppuun patukalla leikitys ja vauhdilla autoon.

Romeon kanssa harjoittelimme kentälle tuloa ja siellä oloa. Lähinnä sitä, että kentällä ei haahuilla. Muutama muistutus piti antaa, mutta tämän jälkeen homma alkoikin näyttää heti paremmalta. Kontakti pysyi ihan eri tavalla ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan. Perusasennosta ja hyvästä kontaktista kunnon palkka ja iloisesti leikkien autoon.

Myylle toinen setti leikkiä ja rauha-vaihetta. Täynnä intoa taisteli patukasta ja tuo patukkaa jo hyvin leikittäväksi.

***
Sillä välin kun olin torstaina tottistreeneissä Roosan ja Myyn kanssa, Hannu teki Romeolle alla olevan kuvan mukaisen verijäljen. Jäljen tarkoituksena oli olla helppo motivointijälki, eli lähinnä palauttaa jälkityö Romeon mieleen pitkän tauon jälkeen. Pituutta jäljellä olikin vaan noin 460 metriä, makauksia neljä ja ensimmäisellä kulmalla oli katko. Kaatona pakkasesta sulatettu hirven sorkka.

Perjantaina reilun vuorokauden vanha jälki ajettiin kuumassa (+23) säässä. Kuumuudesta huolimatta Romeo innostui kovasti, kun tajusi mitä ollaan menossa tekemään. Romeo odotteli malttamattomana kaadon viejää vinkuen ja välillä haukahdellen.  

Ohjauskrepit otin tarkasti, jonka jälkeen jäin liinan päähän. Romeo aloitti hyvän ja jälkitarkan työskentelyn. Ekalla kulmalla oli katko, josta Romeo suoriutui takakautta rengastamalla. Ensimmäisen makauksen merkkasi hyvin, toisen aavistuksen huolimattomammin. Kulma pienellä pyörähdyksellä. Kolmannella osuudella sai tuulen mukana vainun sorkasta ja veti loppujäljen ilmavainulla suoraan kaadolle, joten kolmas ja neljäs makaus jäi väliin. Päämääränä on kuitenkin sorkan löytäminen, joten koiralta oikein hyvää työskentelyä, vaikka oikaisikin neljännen osuuden. Kokeissa välimatkat ovat aina selvästi pidempiä, eikä oikaisun vaaraa tässä suhteessa ole. Kaadosta Romeo oli ansaitun pollea. Häntä ylpeästi kaarella sen kantoi painavan sorkan pois metsästä kehujen saattelemana. :)