Terriereiden Mejämestaruus 2013 - toinen sija!

Savitaipaleella järjestettiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa epävirallinen Terriereiden mejämestaruuskoe. Terrierijärjestöille oli lähetetty kutsu, josta kerhojen toivottiin kutusvan oma rotunsa edustaja kokeeseen. Meille tuli Skotlanninterrierikerholta kutsu, joten haaste oli tietenkin otettava vastaan. Oli kunniatehtävä lähteä edustamaan rotua!

Mejämestaruuskokeessa oli mukana seitsemän terrieriä. Rotuina irlanninterrieri, jackrusseli, parsoni, airedale, saksanmetsästysterrieri, kettuterrieri ja skotti.

Moore on ollut viimeksi mejäkokeessa vuonna 2011 ja harjoituksiakaan ei olla tehty. Hannu sanoi kutsun tullessa, että tehdään Moorelle yksi harjoitusjälki, mutta olin sitä mieltä, että antaa olla. Perustan tämän siihen, että tässä harjoituksessa menetetään se paras terä ja into, mutta toki oli koko ajan mielessä myös se, että yhtä hyvin minäkin voin olla väärässä...  ;D

Raskaan työviikon jälkeen fiilikset koko mejäkokeeseen lähtöön olivat vähän matalat, kun matkakin oli pitkä. Launtaiaamuna kello soi 4.30. Viideltä auto starttasi kohti Savitaipaletta kolmen koiran ja kahden ihmisen voimin. Lauantain ja sunnuntain välisen yön yöpaikkaa meillä ei ollut tiedossa, mutta ei jaksettu tuota vielä tässä vaiheessa stressata, tai edes miettiä.

Koepaikalla olikin sitten ihania vanhoja mejätuttuja ja taas sain selitellä sitä, että mehän ollaan siis jo lopetettu mejä jo vuosi sitten, niinhän se oli... :D

Aamulla tehtiin korvaava jälki. Tällä kertaa saatiin tehdä vaan yksi jälki, tavanomaisen kahden sijaan... Hakumerkit oli taas moodattu paremmin mejään sopivaksi ja pientä säätöä oli merkkien kanssa. Jäljestä tuli jälleen kerran vaatimattomasti sanottuna erinomainen... niin kuin se siis pitää aina ollakin.

Sitten majalle syömään, jonka jälkeen olikin aika ihmetellä, että minne mentäisiin seuraavaksi yöksi. Mökkikylät lähellä olivat kuulema täynnä tai liian kalliita meille. Joku paikallinen metsästysseuran jäsen kuuli, että ollaan yöpaikkaa vailla ja hetkeäkään epäröimättä sanoi järjestävänsä käden käänteessä asian. Pian homma oli kuulema selvä ja niin meitä jo vietiin paikallisen Seon omistajan kesämökille. Korvaukseksi mökkivuokrasta piti kuulema kannataa paikallista Seoa, eikä tarvinnut siis paljoa miettiä mistä illan saunakaljat haettaisiin. :). Kaunis  kesäilta vietettiin järven rannalla, saunoen ja uiden, koirat rannalla juosten... Koko hyvin varustettu mökki oli meidän käytössä. Hyviä ihmisiäkin maailmassa siis on ja heitä muistaa kyllä lämmöllä. :)

Tässä muutamia kuvia illalta tällä mökillä:

sauna lämpiää

uinnin jälkeen

makkaran paistossa seuraavan päivän "lähes" tuleva mestari 

koirat nauttivat illasta

Sunnuntai aamuna nukuttiin lähes ruhtinaallisen pitkään. Lenkitettiin koirat ja ajettiin läheiselle koepaikalle. Taisi olla vaan pari kilsaa mökiltä majalle. Pilviä ei taivaalla ollut ja toivoin niin hartaasti, että arpaonni olisi niin hyvä, että päästäisiin mahdollisimman pian metsään, jotta kuumuus ei haittaisi samoin kuin keskipäivällä. No, tässä kohtaa tuuria ei sitten enää ollut, vaan Moore sai tylysti päivän viimeisen jäljen, joten tiedossa oli hyvin kuuma jäljestys. + 24 näytti auton mittari kun Mooren vuoro tuli lopulta lähteä metsään. Onneksi kuitenkin tuuli jonkin verran.

Odotukset eivät siis kovin suuret olleet, mutta fiilis oli kuitenkin hyvä. Tästä tulisi meidän päätöskoe ja nauttisin siitä, kävi miten kävi. Ennen jäljelle lähtöä kastelin Mooren kunnolla. Kerroin sille mitä ollaan menossa tekemään ja tämä nauratti tuomaria. Kannoin Mooren alkumakukselle, koska en halua sen ottavan askeltakaan ennen varsinaista jäljen aloitusta. Ihan rutiinijuttuja meille, mutta tuomarista varsin hauskoja asioita. ;) Alkumakauksella Moore seisoi jäykkänä kuin patsas ja ajatuksissa vilahti, että Hannu oli sittenkin oikeassa. Miksi me ei harjoiteltu, vaikka aikaa olisi ollut... ? prkl.

Sitten Moore laski kuonon alas ja alkoi tutkia maata. Ohjasin ohjauskrepit todella huolella, jonka jälkeen annoin Moorelle luvan mennä ja jäin kuuden metrin liinan päähän, jossa pysyin jäljen loppuun asti. Päätin nauttia ja unohtaa olevani kokeessa. Pieni jännitys katosi hetkessä.

Moore aloitti hienon ja sopiva vauhtisen jäljestyksen. Se selvitti näyttävästi katkokulman ja jatkoi jäljestystä päättäväisesti ja hyvin varman oloisesti. Se tiesi mitä teki ja oli selvästi erittäin innoissaan kuumuudesta huolimatta. Makauksia jäi yksi toisensa jälkeen taakse matkan edetessä ja pieni musta meni lähes koko matkan täydellisesti jäljen päällä. Kanalintukin lähti sen jaloista, mutta Moore ei siihen reagoinut mitenkään, toisin kun yksi (..tai kaksi) nimeltä mainitsematon perheemme koiristamme olisi tehnyt.... Lopulta tajuntaani tuli, että enää ei voi olla pitkälti kaadolla ja jännitys palasi. Viimeisellä makauksella tiesin, että kaato on jo lähellä ja niinhän se tulikin näkyviin, mutta Moore kulkeutui jostain syystä oikealla ja meni kaadosta suoraan ohi! Kurkkua kuristi tässä vaiheessa ja rukoilin äänettömästi Mooren puolesta. Se varmaan tavoittikin mun ajatukset, koska pysähtyi ja nosti kuonon ilmaan ja palasi kiireen vilkkaa suoraan kaadolle, jonka otti hienosti haltuun sitä nuolemalla. Hetki oli niin hieno, että ensimmäisenä pääsi helpotuksen kyyneleet ja Mooren kiittely, jonka jälkeen kättelin opasta ja halasin tuomaria. 1300 metriä aikaan 24 minuuttia. Jäljestys oli ehdottomasti yksi Mooren parhaista!

Koe juuri ohi

Sitten jännitettiin taas lähes iltaan asti niitä tuloksia. Ei mitään tietoa miten muilla koirakoilla oli mennyt, joten jännää oli tuloksia majalla odotella. Siinä vaiheessa kun tulosten luvun yhteydessä koiria oli jäljellä enää kolme parasta (tuloksista luetaan aina parhaimmat viimeiseksi) ja edelleenkään Mooren nimeä ei oltu sanottu, alkoi sydän taas hakata. Tiesin, että airedalella on kovat tulokset tältä ja viime kaudelta, joten odotin sen voittavan mestaruuden. Tuomari aloitti puheen sanomalla "jäljellä on vielä kolme parasta koiraa ja päätös oli vaikea. Kolmella koiralla on samat pisteet, mutta ne täytyy laittaa paremmuusjärjestykseen. Olen miettinyt kovasti koirien jäljestystä ja sen perusteella paremmuusjärjestys tulee olemaan seuraava: kolmantena on airedale, toiseksi tulee skotti ja mejämestaruuden voittaa parsoni!"

Moorella pisteitä oli siis VOI 1 46/50p. ja tuomarin koeselostus oli seuraava:

Autolla koira kastellaan kunnolla ja ohjaaja psyykkaa Moorea: Mennäänkö tekemään jälki! Moore ei olekaan mikä tahansa koira vaan oman arvonsa tunteva ja liftaa ohjaajalta kyydin ja ohjaaja kantaa koiran lähtömaukaukselle. Tänään jälki edetään juoksuhautojen seassa pomppien käyttäen maa- sekä  ilmavainua edeten sopivavauhtista jälkeä. Alkumakaus tutkitaan ja ohjaaja ottaa ohjausmatkan tarkasti. Ensimmäinen osuus yhdellä pienellä lenkillä kulmalle, missä myös katkos. Tutkitaan kulman tausta ja yhdellä rengastuksella katkon loppupäähän ja jalanjälkiä myöten seuraavalle osuudelle nopeasti. Toinen osuus mallikkaasti kulmalle, kulma tarkasti. Kolmas osuus mallikasta jäljestystä kulmalle, mikä tarkistaen. Viimeinen osuus yhdellä pienellä lenkillä lähelle kaatoa, ohittaa kaadon, törmää kaadon tuojan jälkiin ja kiertää sorkan luokse sen selvästi osoittaen. Makauksista ensimmäinen ylitetään nopeasti, toinen ohitetaan ja kaksi viimeistä osoitetaan. Kahden vuoden tauon jälkeen koiralla on kuitenkin jäljestysote säilynyt. Vain kaksi pientä lenkkiä ja kahden makauksen merkkaamattomuus vaikuttavat pisteisiin. Parivaljakolta hieno, tyylikäs ja äänetön yhteistyö.

Koesuorituksen arvostelu:

• Jäljestämishalukkuus: 0-6 Moore 6
• Jäljestämisvarmuus: 0-12 Moore 11
• Työskentelyn etenevyys 0-10 Moore 10
• Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen 0-14 Moore 11
• Käyttäytyiminen kaadolla 0-3 Moore 3
• Yleisvaikutelma 0-5 Moore 5

Kokeen kolme parasta ja taustalla mejätuomarit Petri Pelkonen ja Asko Kukkola

Hieno viikonloppu, hyvässä seurassa ja ilmapiiri oli jälleen ihan mahtava. KIITOS kokeen järjestäjille ja toimikunnalle hyvistä koejärjestelyistä. Onnea uudelle mejämestarille ja muillekin tuloksiinsa tyytyväisille. Yhden jälken purkaja näki myös jäljellä nuoren karhun, joka tallusteli muutaman kilometrin päässä majalta, joten riistaa liikkui alueella kyllä runsaasti...

Kotona oltiin sunnuntaina kello 22.30 ja siellä odotti sitten vielä yksi "ei niin mukava"yllätys. Avaimet sisällä ja me ulkona vesisateessa... mutta se onkin sitten jo toinen tarina.