Torstain kilparyhmät

Kilparyhmän treenit ovat jääneet päivittämättä kahdelta torstailta, joten yritetääs muistaa jotain mitä niissä oli.


Edellisviikon treeneissä Romeolle kaukoja, ruutua ja luoksetulon stoppeja. Ruutua alkuun. Kosketusalusta oli jäänyt kotiin, joten valitettavasti sen virkaa toimitti vanha frisbee, joka ei ihan samaa asiaa tietenkään ajanut... ruutu kuitenkin ihan kohtuu hyvä.

Kaukot oikeestaan yllättävänkin hyvät Romeoksi. Istu-maahan juttua tehtiin. Yksi luoksetulon stoppi, joka mun silmään oli ainakin hyvä.

Tällä viikolla Romeolle vain pelkkä paikkamakuu kolmen koiran voimin. Romeo vasemmalla, vieressä Pongo-urosbortsu ja oikealla Oona-tervu. Aika oli joku kolme ja puoli minuuttia, ei mitään huomautettavaa.

Myyn kanssa perusjuttuja molemmilla kerroilla (istu, maahan, seuraa, luoksetuloa, perusasentoa, paikallaoloa...) sekä vapautumista käskyllä. Anna oli sitä mieltä, että miksipä ei käskyjäkin voisi jo liittää mukaan, kun osaa kuitenkin noin hyvin, joten olen alkanut ottaa niitä mukaan.

Itsellä istuu tiukassa Romeon kanssa tehdyt asiat ja nyt pitää pyrkiä vanhoista totutuista (osittain myös vääristä) tavoista pois ja siinä onkin se kaikkein kovin työsarka. Romeon kanssahan on ollut mm. paikka-käsky istu ja maahan-käskyjen lisäksi, mutta Myylle on tarkoitus opettaa, että istu on istu ja maa on maahan, kunnes toisin mainitaan.

Hyvä, että joku katsoo koko ajan treeniemme perään, esim. luoksetulossa meinattiin jo mennä alkuopetuksessa metsään, kun jätin pennun Annalle ja juoksin sitä kutsuen poispäin... eli kiihdytin Myyn ihan suotta koville kierroksille, kun Myyn kanssa selvästi toimivampaa olisi tehdä asiat hillitysti, eli jättää koira paikalle istumaan, kävellä rauhassa pois päin ja kutsua sitä sitten. Matkanhan ei tarvitse olla pitkä. Romeoon on haluttu saada kova vauhti noin, mutta Myyllähän vauhti tulee luonnostaan. Muu hetsaaminen tai juoksu tuo esiin vaan niitä ei toivottuja-juttuja esiin kuten malttamattomuus.

Eilen treenejen päätteeksi Myy ja Oona kävi vielä yhdessä juoksemassa. No, olimme molemmat Annan kanssa sitä mieltä, että Myy on koira, jolla lauman ulkopuolisia ystäviä ei tule koskaan olemaan. Se on toisia koiria kohtaan hyvin dominoiva ja jopa pennuksi erittäin röyhkeä. Se ei pelkää mitään, eikä ketään ja on kyllä näennäisen ystävällinen kaikille koirille, mutta joka välissä yrittää pistää toista ruotuun ja komentaa.  Myy on ns. kiusaaja-tyyppi ja kyykyttää hyvin mielellään toisia koiria ja varsinkin sitten vielä niitä itseään heikompia.

Myy yritti Oonaakin komentaa, vaikka jokainen Oonan tunteva tietää, että aika harva koira uskaltaa Oonalle poikkipuolista sanaa sanoa. Tuo on asia, joka tulee vaan tiedostaa ja hyväksyä. Myyn kavereita ovat Romeo ja Moore ja se riittääkin hyvin, joten asia sinällään ei ole mikään ongelma. En nyt toki kuvitellutkaan, että siitä mikään koirapuistokoira koskaan tulisi. Tärkeintä on, että Myy kuitenkin pystyy työskentelemään vapaana toisten koirien kanssa samalla kentällä, eikä ota mitään häiriötä toisista koirista, ainoastaan silloin kun ollaan ns. vapaalla ja luvan kanssa juoksemassa jonkun koiran kanssa tämä asia näkyy.

Oonan ja Myyn juostessa, niiden lähes jaloista lähti iso jänis ja molemmat tervut säntäsivät sen perään. Annan oikea-aikainen karjahdus pysäytti Oonan ja Myyn kuin seinään, vain parin metrin ajon jälkeen... Täytyy kyllä ihailla miten hienosti Oona on Annalla hanskassa. Myy ei tainnut edes oikein tajuta koko tilannetta, muuta kun, että nyt tässä muuten juostaan...

Laumasta otettiin muutamia yhteiskuvia tänään, joten tässä näitä. Oikein leppoisaa Juhannusta kaikille tämän videon myötä.