sunnuntai 19. elokuuta 2012

Voihan Sammakkosuo...

Viikonloppu on vietetty Laukaan mejäkokeessa. Eilen tehtiin korvaava jälki helteisessä metsässä ja tänään oli sitten koepäivä. Jo aamulla kello 7. oli lämpöä +17, joten tiedossa oli hyvin kuuma päivä koetta ajatellen. Arpaonni ei sekään suosinut ja Romeon kohtaloksi koitui jäljelle lähtö keskipäivällä juuri kuumimpaan aikaan ja juuri kun viimeisetkin pilvet olivat haihtuneet taivaalta ja aurinko paistoi. Varjossa lämpöä oli +24 ja metsässä huomattavasti paljon enemmän. Oli selvää, että tänään ei ollut ainakaan turkkikoirien päivä.

Jäljen tekijöillä oli sattunut eilen suunnistusvirhe ja Romeon jälki oli tehty varamaastoon. Jälki oli kokeen ainoa suojälki. Romeo oli ennen jälkeä uitettu ja kasteltu hyvin ja niin lähdettiin kuumaan metsään. Alku meni hyvin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Tultiin erittäin laajalle suopursujen täyttämälle suolle, jossa itsekin upposin suohon polvia myöten ja eteneminen teetti kovasti töitä. Kosteudesta huolimatta suolla oli järkyttävän kuuma auringon porottaessa... Tälläiselle sydänvikaiselle kuin minä, tämä alkoi jopa olla vähän liiankin raskasta ja mielessä kävi kokeen keskeyttäminen. Joka puolella suota oli tuoreita sorkkauria ja hirvien lepo- ja pyörimäpaikkoja. Romeo selvästi unohti jäljestyksen, siinä vaiheessa kun vajosi mahaa myöten suohon ja alkoi loikkien etsiä tukevampaa jalansijaa... samalla se kiinnostui tuoreista riistan jäljistä, joita kävi tarkastamassa.

Suolla jäljestystä ei olla harjoiteltu, (hyvä olisi sitä kyllä harjoitella ja tänään ainakin tuli harjoiteltua!) ja viimeksi suolla oltiin Korpilahden Surkeella, jossa juuri suo-osuus koitui Romeon kohtaloksi. Tuolloin Romeo kulki kuin kurki jalkojaan nostellen upottavassa suossa ja siihen asti ollut hyvä jäljestysrytmi katosi. Romeo tykkää kovasti uimisesta, mutta suossa kahlaaminen on selvästi eri asia...

Kuuma ja hiostava ilma, laajat soiden ylitykset ja sitten vielä paljon tuoreita hirven jälkiä. Ei ollut meidän kummankaan päivä tänään ja tulosta ei tänään saatu. Tuomari lohdutteli, että meillä oli tänään hyvin haastellinen maasto, hyvin riistarikas ja ettei se osaaminen ole sieltä minnekään kadonnut. Takki on nyt aika tyhjä ja nyt väsymys painaa...

Päälimmäiseksi jäi kuitenkin kokeen hyvä ja iloinen tunnelma, kiva porukka ja sain mm. paljon uusia kokeilemisen arvoisia vinkkejä riistaharjoituksiin ja mm. apua Mooren takaisin tuomiseen mejäkentille. Intoa puhkuen vaan uusia treenejä suunnittelemaan.  :) Pm-paikka jäi tämän kokeen myötä meille vielä haaveeksi, joten ensi viikonloppuna mennään sitten mökille ja ensi vuonna sitten peeämmään... näinköhän? ;D

Tuomarin koeselostus (Kari Muje):

Hyvin ohjatusti ja merkaten jäljelle. Romeo jarrutetaan sopivaan vauhtiin ja se seuraa jälkeä enimmäkseen maavainulla. Tullaan laajalle suolle, jossa Romeo ensin merkkaa hirven jäljen molemmin puolin, sitten seuraa sitä päättäväisesti hukkaan. Kulmalle tarkasti, ja siitä 2 pitkää pistoa hirven jäljelle, mutta palaa 2. osuudelle, jossa vielä 3. pitkä hirvitarkastus. Katkolla ensin rengastaa, sitten riistajälkeä hukkaan. 3. osuutta parilla tarkastuksella, kunnes suolla jälleen tuoreille hirven jäljille. Koe keskeytetään. Romeolle osuu harvinaisen riistava maasto, jossa se osoitti kykyä seuloa oikea jälki, mutta nyt haastetta oli liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti