Sunnuntaiseen tapaan tänään oli holskujen hakutreenit Laukaan uusissa maastoissa. Maasto oli oikein mukavaa, eikä ihan niin peitteistä kuin viime kerralla. Romeolle otettiin kolme maalimiestä niin, että Romeo näki autoilta kun maalimiehet poistuivat metsään. Vinkui ja haukahteli odottellessa. Matka keskilinjalle ei ollut pitkä ja koko matkan veti kovasti. Intoa oli hirmuisesti... mutta sitten.
Heti
ekalle maalimiehelle lähteyksen jälkeen, Romeo jäi pyörimään näköetäisyydelle, palaten vähän väliä taaksepäin katse koko ajan minussa. Ei irronnut millään riittävän kauaksi ja tarvitsi koko ajan paljon tukea... Nuuskutteli maata ja kierteli aluetta ristiin rastiin. Ei ollenkaan Romeomaista hakua. Sillä on vähän semmoinen - Mennään yhdessä, jooko?-asenne päällä. Missä on nykyisin se koira, joka irtosi helposti 70 metriä hujauksessa kohti suoraan metsään, peitteiseenkin maastoon, intoa puhkuen ukkoja etsimään?! Kävelin piiloa kohti, jolloin eteni taas ihan hyvin. Varsinaiselle piilolle meni kuitenkin reippaasti ja leikki hyvin maalimiehen kanssa, eikä kuulemma tuntunut olevan yhtään paineistuneen oloinen.
Toiselle maalimiehelle lähetyksen jälkeen sama kuvio toistui. Kun kävelin itse vähän piiloa kohti, meni hyvin piilolle ja leikki taas ihan innokkaasti.
Kolmas maalimies samalla tavalla.
Otettiin sitten vielä
neljäs maalimies paikkaamaan huonosti menneitä aikaisempia ukkoja ja tuomaan takaisin kaivattua intoa. Maalimies oli sitten oma ukko, eli Romeon suuri rakas... Nyt sitten mentiin sata lasissa ja suoraan piilolle vailla mitään ongelmia.... Mitä tähän nyt sanoisi?
Pohdittavaa...
Pohdittiin porukalla, että motivaatio vieraiden hakuun on nyt selvästi Romeolla vähän hukassa. Syytä en nyt vaan millään keksi. Voisiko se olla jonkinlaista väsymystä? Lauantaisin kun meidän päivä on yleensä täynnä jos jonkinmoista treeniä: tottista, esineruutua... Tai sitä, että esineruutuilu sotkee hakua, vai mistä mahtaa olla kysymys? Vai onko tämä Romeon kaltaiselle koiralle vaan väärä laji? Se ei vain halua etsiä vieraita, jotka sen mielestä kuitenkin vähän paineistavat sitä? Maalimiehet taas sanovat, ettei Romeo tunnu heistä paineistuvan piilolla yhtään, vaan ihan reippaasti se tulee piilolle ja rennon oloisena se siellä leikkii ja tuo lelua takaisinkin revittäväksi... Voisko sitten olla, että laji ei vaan sytytä sitä riittävästi? Alkuvaikeutta vai mitä ihmettä? Kerta kerralta huonompaa etenemistä... Vinkkejä otetaan mielellään vastaan, jos jolla kulla herää joitakin ajatuksia tätä lukiessa... ;)
Ekat hakuilukerrat olivat aivan huippuja ja koira oli todella innoissaan hakemassa maalimiehiä. Nyt sitä taas ei selvästi tämä homma kiinnosta riittävästi. Ensi kerralla saa nähdä muutaman ukon lähdön, josko se toisi kaivattua intoa taas kehiin, eli tehtävää vähän helpotetaan. Itse tein sen tyhmän virheen, että katsoin koiraan kun se kääntyi takaisin päin tullen kohti, kun oikein olisi pitää katse edessä. Eli aivan kuten mejässäkin. Jos koira on epävarma ja hakee katseella apua ja tukea, parasta mitä voit tehdä on katsoa muualle. Koira lähtee tällöin hakemaan itsenäistä ratkaisua, koska tietää, että sinulta ei saa apuja. Jotenkin olin tämän täysin unohtanut tätäkin lajia koskevaksi. Näinhän se tietty menee.
Jarmo arveli, että kun Romeo on niin innostunut lähdössä katsellessaan ukkojen katoamista metsään, että paras terä katoaa jo siinä. Siirtymämatka lähteykseen tulisi Romeon kaltaisella koiralla olla mahdollisimman lyhyt, jotta odotteluaika ei turhaan venyisi. Paras vire tavallaan menee siinä sillä huhkiessa ukkojen perään. Eli hulinoinnin sijaan olisi toivottavampaa, että koira olisi mahdollisimman rauhallinen keskilinjalla työskennellessään ja ennen varsinaista tehtävää.
No, aina ei voi onnistua. Treenien loppuun Romeo sai leikkiä vielä holsku Carman kanssa. Meno oli vallan vauhdikasta ja kovin oli väsynyt piski kotiin tullessa.
Meillä motivaatioreeneissä käytetään paljon näköapuja (vahvojakin, esim. peräänjuoksu eli koira saa katsoa kun maalimies pinkoo keskilinjasta poispäin ja koira päästetään heti perään, kun maalimies läjähtää mättääseen, ei tosin sovi, jos koira on epävarma ihmisiä kohtaan).
VastaaPoistaLisäksi motivaatioreeneissä hallinta on jätetty minimiin eli koira keskilinjalla ja siirtymisissä hihnassa että ei pääse nuuskimaan tai tekemään mitään omiaan, mutta ei "pilata" koiran intoa turhilla käskyillä esim. lähetyksessä.
Ja tosiaan tuo ehkä tärkeimpänä, että apua ei tule ohjaajalta, voi vaikka kääntää kylen koiralle ja apuohjaaja seuraa, että mitä ratkaisuja koira tekee. Jos ei lähde niin mielummin apu maalimieheltä eikä ohjaajalta.
Lisäksi jos oon ymmärtänyt oikein, niin teillä on aika usein tuo 3 ukkoa? Kannattaa vaihdella. Ottaa välillä vaikka 6 tai 7 ukkoa ja kaikki vahvoilla näköavuilla (esimerkiksi)! Ja välillä sitten puolestaan ihan pelkkää nenunkäyttöä, ettei koira jää kiinni näkö-/ääniapuihin (esim. kuleskellaan vaan metässä tuulen alapuolella/maalimiestä kiertäen ja lähdetään perään, kun koira merkkaa maalimiehen hajun ja saa edetä maalimiehelle). Ja muutenkin mahdollisimman paljon vaihtelua maastoihin ja apujen käyttöön ja kaikkeen maholliseen ja mahottomaan mitä vaan keksii. Meillä välillä naureskellaan, että haku on sellaista näytelmäkerhoa, kun erilaisia temppuja joutuu keksiä koirien "pään menoksi" :D Hauska laji ;)
Toki välillä vaan on päiviä, ettei suju.. Siihen on ainakin meillä jouduttu tottumaan :/ ja motivaation eteen pitää tehhä töitä.. Pitkikset, huokaus >P.. ;).. <3
KIITOS kovasti TIIA JA ARTO! :)
VastaaPoistaTuo oikeastaan selkeytti paljon omaa ajattelua haun suhteen. Nythän me ollaan treenattu niin, että jos koira ei lähde piilolle päin, tai palaa takaisin, lähdetään itse kulkemaan piiloa kohti. Romeo tuntuu käsittäneen tämän niin, että homman juju on se, että mennään yhdessä piilolle. Kun näköyhteys häviää, se tulee katsomaan mua ja palkkana saa vielä minut mukaansa. Ei tuo ainakaan itsenäistä irtoamista millään tavalla tue.
Mitäs Tiia ja Arto luulette, olisko parempi, että esim. maalimies antaisi esim. jonkun ääniavun, risun katkaisu tms. ja itse olisin mahdollisimman passiivisena keskilinjalla, enkä lähtisi koiran mukaan. Jopa kääntäisin tarvittaessa koiralle selän jos hakee kovasti tukea?
Romeon vahvuutena on AINA ollut se, että se uskaltaa irrota tosi kauaksi (esineruutu)ja se TAKUULLA ymmärtää mitä siltä tässä lajissa odotetaan. En vaan tiedä mitä nyt on tapahtunut, ettei se sitä mielellään tee.
Tämän lisäksi voisi tehdä juuri noita peräänjuoksuja, jotta into tulisi taas takaisin. Vaarana tuossa on tietääkseni se, että koira juoksee näkömuistinsa avulla siihen asti missä näki viimeksi maalimiehen ja lopun sitten päättömästi törmäilee sinne tänne, jos sattumalta löytää ukon... Mutta toisaalta jos maalimies menee riittävän syvälle, eikä koira pääse ihan heti perään, haitanneeko tuo? Lopunhan se hakee kuitenkin Romeon tuntien ilmavainulla?
Maalimiehiä varmaan lisätään myöhemmin, kunhan nuo kolmekin alkaisivat ensin mennä. Meillä on aika paljon koiria mukana ja varsinkin nyt kun pimeä tulee aikaisin, esim. tuolla seitsemällä maalimiehellä ei varmaan ajallisesti voitaisi edes reenata.
Välillä tosiaan tympäsee kun koira ei ole oikein työmoodissa kun reenaillaan... ;) Harrastuskoiraksi olen sen ottanut, joten sellaisena haluasin sen myös nähdä. Toivoa kyllä antaa kovasti meidän treenikaveri, toinen pitkis uros, Sumu eli Hollandroy So-Silver (Sinnan veli), joka on ERITTÄIN hyvä, nuori hakukoira ilmaisua myöten ja muutenkin hyvän työmoraalin omaava koira. Upea koira, josta hyvä ohjaaja on saanut todella paljon irti ja nimenomaan onnistunut innostamaan koiraa hyvään työskentelyyn.
Juu itse passiivisena, jos koira hakee tukea. Niin myö ollaan jouduttu tekemään, kun esim. viime talvena varikolla Sinna välillä haki tukea, kun ei olisi halunnut harppoa hankeen hajun saatuaan (pikkuneiti..)
VastaaPoistaJuu, ääniä voi käyttää myös! Tuovat vaihtelua näköapuihin. Sinnan kohdalla niitä ei tosin enään hirveesti käytetä, kun välillä siitä huomaa, että jos on vaikeampi paikka, niin se jää paikalleen korvat hörössä kuuntelemaan, josko saisi apuja >P
Peräänjuoksulla opetetaan piston suoruutta, vauhtia, piston syvyyttä, viettiä. Niissä harvemmin koira joutuu nenua hirveesti käyttämään. Toki pimmeellä, kun koiran syvyysnäkö muutenkin on niin kehno, niin saattaa mennä ihan etsimiseksikin tuo homma, mutta sehän ei haittaa ollenkaan, pääasia, että koira keskilinjalta ampaisee metsään kovaa ja pitkälle. Peräänjuoksut myö siis aina otetaan niin, että maalimies on puolessa välissä aluetta piilossa, koira lähetysasentoon, maalimies nousee ja juoksee syvyyttä, ja kun maalimies piiloutuu takarajalle tai vaikka ylikin, niin koira perään. Joskus ollaan tehty myös niin, että koira lähetetään jo juoksevan ukon perään (ja ukko kaatuu maahan, vasta juuri ennen kuin koira saavuttaa), mutta ainakin nuorempana Sinnalle tuo oli vähän liian "jännää", nykyään varmaan toimisi.
Suosittelisin lisäämään maalimiehiä :) Ei siinä oikeastaan sen pidempään ajallisesti mene, kun tykittää vaan nopeella tahdilla runsain avuin koiraa keskilinjalta puolella ja toiselle. Ottaa vaikka niin että samat maalimiehet siirtyvät aina takalinjaa eteenpäin, niin ei tarvitse kuin kaksi maalimiestä. Koira niiiin helposti tottuu asioihin, ja jos aina tehdään samalla tavalla, niin se käy tylsäksi. Hyvä oli yksi esimerkki: yks tuttu piti rotikallaan kauden, että ei reenannut, vaan käytti koiran aina hakualueen reunassa hakemassa "intoa lajiin" eli toi koiran autosta, koiralle näytettiin, että metsään kirmaa ihan sikana maalimiehiä huutaen ja pomppien ja kun koira on ihan intopiukeena menossa perään, se viedään takas autoon. No toimi vähän aikaa, mutta sitten koira oppi kuvion ja kääntyi jo itse kannoillaan takas autoa kohti, kun näki ukot kirmaamassa mettään >D Jotkut tekee myös niin, että reenin päätyttyä koiralle näytetään että ukkoja juoksee uudelleen piiloon, niin koiralle jää kytö: sinne niitä vielä jäi!!
Myö mietittiin nyt ratkaisuksi tuohon meiän "rullaongelmaan", että vejetään reenit tottiksen tyyliin tiiviisti ja täysillä, ohjaaja ihan energiansa huipulla :D Kuitenkin tuo rullareeni vastaa enempi tottisliikettä, kun ei siinä paljon koira pääse itseään maastossa toteuttamaan..
p.s. Sellanen yksittäinen pikkukikka on kans olemassa, että lähetyksessä pidetään pannasta kiinni ja vejetään tavallaan vähän vastaan, ennen kuin lähetyksessä päästetään irti. Silloin koira ikäänkuin virittyy jousen lailla ryntäämään eteenpäin ;) Toimii tai ei, mutta ei ainakaan kannata "työntää" koiraa pannasta lähetyksessä eteenpäin, mitä näkee myös.
Kiitti taas ihan hirmuisesti.
VastaaPoistaTämä antoi paljon ajattelemisen aihetta ja toivoa myös siihen, ettei heitetä heti pyyhettä kehään uudessa lajissa.
Kokeillaan Romeon kanssa nyt vähän uusin keinoin ja just mm. noita peräänjuoksuja lisätään. Sama kuin skoteillakin, että jos homma ei koiraa riittävästi innosta, se kyllästyy siihen kohtuu pian. Joten jotakin jännää täytyy tulla pian lisää...
Harmi vaan, nuo treenikaverit eivät taida tätä keskustelua olla lukeneet. VAI OVATKO sittenkin?! ;) Kuka tunnustaa? :D
Juu, luettu on! Lisätään ensi kerralla vähän viettiä ja vauhtia. Minäkin koitan päästä ensi sunnuntaina paikalle.
VastaaPoista-Elli
Hienoa! Laitan sulle Elli kartan tulemaan... ja luulen muuten, että Lakkakin hyötyisi juuri tuon tyyppisistä harjoituksista.
VastaaPoista