Kokoan tähän joitakin asioita, joista olen huomannut olevan apuna arjessa paimenkoiran ja miksei muunkin koiran kanssa... Moni juttu on ihan kantapään kautta opittu ja sitä kautta hyväksi havaittu. En ole missään tapauksessa alan asiantuntija, mutta niin paljon tein selkeitä virheitä oman holskuni kanssa, että jos joku vaikka tämän tekstin myötä välttäisi nämä samat ns. sudenkuopat. Nämä ovat niitä asoita, johon kiinnittäisin huomiota varsinkin holskupennun kanssa.
Rauhoittumisen jalo taito
Paimenkoira on luonteeltaan vilkas koira, joten pentu kannattaa opettaa rauhoittumaan silloin kun mitään ei tapahdu. Paimenkoirasta saa suhteellisen helposti melkoisen hyrrän, jos koiran levotonta käytöstä vaikkapa tuetaan. Tämä tehdään usein ihan tietämättään. Liikunnan jälkeen, kun koiran perustarpeet ovat tyydeytetty, koiralla ei ole kipuja tms. mikä selittäisi koiran levottomuuden, koiran turhiin kädestä tökkimiseen ja muuhun huomionhakuun, vinkumiseen ym. piippaukseen ei reagoida ollenkaan. Omistaja voi tarvittaessa tekeytyä vaikkapa mahdollisimman tylsäksi, (tietokoneelle meno on yksi hyvä tapa) jolloin koira yleensä jättää ihmisen rauhaan, rauhoittuu ja menee levolle. Kannattaa muistaa, että myös rankaisukin on koiralle huomiota ja voi pahimmassa tapauksessa vain yllyttää koiraa levottomuuteen.
Sosiaalistaminen
Älä välitä holskun kanssa rokotevaroajoista liikaa. Toki suuria koiratapahtumia kannatta välttää. Pienenä on vitsa väännettävä ja hollanninpaimenkoiran sosiaalistaminen kannattaa tehdä huolella. Se on helppoa. Koira kaikkialle mukaan pennusta asti. Kohtaamaan monenlaisia erinäköisiä koiria ja erilaisia ihmisiä, -paikkoja ja -tilanteita. Koita kuitenkin välttää liian. pelottavia kokemuksia. Älä kysele, kuten itse tein, mikä meni väärin, kun murrkuiän kynnyksellä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sosiaalistettu, avoin ja rohkea pentu muuttuikin yllättäen mahdollisesti jopa luihuksi ja araksi koiraksi. Tämä kuuluu vaan aikuistumiseen ja on ohimenevä vaihe. Työsi tulos tulee esiin kunhan koira on riittävän aikuinen ja huomaatkin kuinka luontevasti se eri tilanteissa käyttäytyy.
Liikunnan tärkeys
Hollanninpaimenkoira on aktiivinen koirarotu ja se on alkujaan piha- ja työkoira. Se ehkä tulee toimeen vähemmälläkin liikunnalla, mutta itse lähtisin siitä, että paimenkoirasta ei kannata liikunnasta pitämättömän ihmisen haaveilla. Oma näkysmys on se, että tänä päivänä suurin osa koirista saa aivan liian vähän liikuntaa ja aivotyötä ja tämä aiheuttaa monenlaista eri tavalla näkyvää ongelmakäytöstä koirille. En tarkoita tällä sitä, että holsku olisi koira, jonka kanssa pitäisi koko ajan olla tekemässä jotakin, vaan lähinnä sitä, että
holsku pääsee vasta oikeuksiinsa silloin kun se saa tehdä omistajansa kanssa yhdessä liikunnan lisäksi myös"töitä". Silloin vasta näkee millainen hieno ja hyvän työmoraalin omaava koira hollanninpaimenkoira todellisuudessa on. Koira, jolla asiat ovat ns. kunnossa ei riko paikkoja tai tuhoa vaikkapa kodin irtaimistoa. Tekeminen myös vähentää muuta koiran epätoivottua käytöstä. Koira kestää tällöin hienosti myös niitä aikoja jolloin mitään ei tapahdu, ollen kotona hyvin rauhallinen ja lähes huomaamaton sohvaperuna. Lepo ja tekeminen tulisi olla koiralla tasapainossa. Kannattaa muistaa myös ne tärkeät lepopäivät, jolloin pelkät pissalenkit tai rauhallinen metsäkävely riittävät. Monta ongelmaa on helpompi selvittää sen jälkeen kun tiedetään, että koiralle on tarjottu riittävästi aktivitoinita.
Paimenkoira tarvitsee myös monenlaista tekemistä liikunnan ohella. Ihmisillä on usein väärä luulo siitä, että koira kaipaa paljon kiihdyttävää toimintaa; saalistus- ja palloleikkejä, jotta se väsyy riittävästi. Tällä tuet ainoastaan koiran levottomuutta ja koiran stressitaso kohoaa, mikä taas aiheuttaa monenlaisia ongelmia vilkkaalla koiralla ja pahimmoillaan sinulla on koira, joka ravaa edes takaisin, tökkii sinua ja pyytää huomiotasi lakkaamatta osaamatta rauhoittua. Levotonta koiraa rauhoittaa vauhdikkaiden saalis-ja revittelyleikkejen lopettaminen ja hyvänä lääkkeenä tähän toimii myös nenänkäyttö, joka vähentää hyvin myös jo syntynyttä stressiä. Nenän käyttö voi olla esim. ruoan etsimistä nurmikolta (jos koira syö nappuloita), makupalojen piilottelu sisätiloihin, -ulos ym. ja tietenkin jäljestäminen. (metsäjälkeä, mejää tms.)
Leikki
Opeta pentusi leikkimään! Hollanninpaimenkoira on ns. itsetyydyttäväinen rotu, eli se palkkautuu helposti myös siitä, että pompottelee yksikseen tennispalloa, ravistelee riepua tms. ja sillä on äärimmäisen hauskaa. Mihin se sinua silloin tarvitsee? Tämä aiheuttaa myöhemmin ongelmia koiran kouluttamisen kannalta. Kuinka saada koira tekemään töitä sinulle? Meillä tämä oli ongelma. Koira leikki leluillaan itse ja nautti siitä. Ohjeeksi sain poistaa koiralta kaikki lelut. Niillä leikitään vaan omistajan kanssa yhdessä. Aloitettiin koiran kanssa yhteisleikki; leiki, leiki ja leiki ja kaikessa tekemisessä on muistettava
ilo. Ole koiralle kiinnostava leikittäjä. Juokse karkuun ja anna koiran saalistaa. Revittele kunnolla ja pidä koiran kanssa hauskaa. Hyvä suhde on paras pohja kaikelle yhteiselle toiminnalle. Tämän ohjeen myötä koira alkoi kantaa minulle yhä enemmän leluja ja tuli oppineeksi sitä kautta noudon alkeet...
Murrosikä
Mukavalta koiralta katoaa korvat ja sinä et enää kiinnosta sitä. Kuulostaako tutulta? Älä välitä vaikka murrosiässä koiraa kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin sinä, eikä se ole kiinnostunut siitä mitä sille tarjoat. Älä vaadi koiralta silloin liikaa. Moni pilaa tässä vaiheessa hyvin alkaneen suhteensa nuoreen koiraan. Tuo on ohimenenvä vaihe ja korvat ja kiinnostus sinuun tulevat vielä takaisin. Tässä vaiheessa usein alkaa remmirähjäys ja koira alkaa kokeilemaan rajojaan. Tulee mörköikä ja kaikki uusi pelottaa. Pomonkin paikka kelpaisi. Kouluttaminen ei enää etene kuten ennen. Nakkipalan takia ei viitsi tehdä mitään, kun aidan vierellä oleva rekku tuijottaa ja sille pitää pöhistä... Älä huolestu. Lohduttaudu sillä, että tämäkin vaihe menee ohi, tai ainakin huomattavasti helpottuu iän ja kokemuksen myötä. Tänä aikana voi pitää vaikka ansaitun treenitauon ja keskittyä vaikkapa leikkimiseen ja muutenkin hyvän suhteen ylläpitämiseen, joka ei välttämättä ole ollenkaan niin helppoa tässä iässä. Rentouttavia metsälenkkejä ja vaikkapa sitä jäljestystä lääkkeeksi murkkuiän myllerryksiin.
Hollanninpaimenkoira on rotu, joka tarvitsee itselleen laumanjohtajan, joka asettaa sille selkeät rajat. Ihmisen, jota se kunnioittaa. Pyri olemaan hyvä johtaja koirallesi. Ole aina oikeudenmukainen ja reilu. Muista, että hyvä johtajuus on ansaittava. Se ei tule koiraa rankaisemalla, vaan koiran kanssa yhdessä asioita tekemällä. Hyvä johtaja kohtelee koiraa koirana. Koira ei ole koskaan perheen vauva. Älä inhimillistä liikaa varsinkaan nuorta koiraa. Sinä päätät milloin haluat koiraa silitellä, eikä se. Hyvä johtaja voi olla koiraa kohtaan jopa ns. tylsä. Se leikittää silloin kun se niin päättää, mutta johtaja määrää aina milloin asiat tapahtuvat. Sinä otat taloon tulevat vieraat vastaan ja halutessasi annat luvan koiralle tulla tervehtimään vieraita. Muista, että koirasi on onnellinen ja tasapainoinen koira vasta silloin kun sillä on johtaja, johon se voi luottaa joka tilanteessa. Sen ei tarvitse silloin yrittää puolustaa sinua, tai kantaa vastuuta erilaisista päätöksistä. Tämä on asia joka rentouttaa koiran ja
antaa sille luvan olla vaan koira. Muista! Koira on onnellinen vasta saadessaan olla koira.
Paimenkoira on luonteeltaan vilkas koira, joten pentu kannattaa opettaa rauhoittumaan silloin kun mitään ei tapahdu. Paimenkoirasta saa suhteellisen helposti melkoisen hyrrän, jos koiran levotonta käytöstä vaikkapa tuetaan. Tämä tehdään usein ihan tietämättään. Liikunnan jälkeen, kun koiran perustarpeet ovat tyydeytetty, koiralla ei ole kipuja tms. mikä selittäisi koiran levottomuuden, koiran turhiin kädestä tökkimiseen ja muuhun huomionhakuun, vinkumiseen ym. piippaukseen ei reagoida ollenkaan. Omistaja voi tarvittaessa tekeytyä vaikkapa mahdollisimman tylsäksi, (tietokoneelle meno on yksi hyvä tapa) jolloin koira yleensä jättää ihmisen rauhaan, rauhoittuu ja menee levolle. Kannattaa muistaa, että myös rankaisukin on koiralle huomiota ja voi pahimmassa tapauksessa vain yllyttää koiraa levottomuuteen.
Älä välitä holskun kanssa rokotevaroajoista liikaa. Toki suuria koiratapahtumia kannatta välttää. Pienenä on vitsa väännettävä ja hollanninpaimenkoiran sosiaalistaminen kannattaa tehdä huolella. Se on helppoa. Koira kaikkialle mukaan pennusta asti. Kohtaamaan monenlaisia erinäköisiä koiria ja erilaisia ihmisiä, -paikkoja ja -tilanteita. Koita kuitenkin välttää liian. pelottavia kokemuksia. Älä kysele, kuten itse tein, mikä meni väärin, kun murrkuiän kynnyksellä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sosiaalistettu, avoin ja rohkea pentu muuttuikin yllättäen mahdollisesti jopa luihuksi ja araksi koiraksi. Tämä kuuluu vaan aikuistumiseen ja on ohimenevä vaihe. Työsi tulos tulee esiin kunhan koira on riittävän aikuinen ja huomaatkin kuinka luontevasti se eri tilanteissa käyttäytyy.
Hollanninpaimenkoira on aktiivinen koirarotu ja se on alkujaan piha- ja työkoira. Se ehkä tulee toimeen vähemmälläkin liikunnalla, mutta itse lähtisin siitä, että paimenkoirasta ei kannata liikunnasta pitämättömän ihmisen haaveilla. Oma näkysmys on se, että tänä päivänä suurin osa koirista saa aivan liian vähän liikuntaa ja aivotyötä ja tämä aiheuttaa monenlaista eri tavalla näkyvää ongelmakäytöstä koirille. En tarkoita tällä sitä, että holsku olisi koira, jonka kanssa pitäisi koko ajan olla tekemässä jotakin, vaan lähinnä sitä, että holsku pääsee vasta oikeuksiinsa silloin kun se saa tehdä omistajansa kanssa yhdessä liikunnan lisäksi myös"töitä". Silloin vasta näkee millainen hieno ja hyvän työmoraalin omaava koira hollanninpaimenkoira todellisuudessa on. Koira, jolla asiat ovat ns. kunnossa ei riko paikkoja tai tuhoa vaikkapa kodin irtaimistoa. Tekeminen myös vähentää muuta koiran epätoivottua käytöstä. Koira kestää tällöin hienosti myös niitä aikoja jolloin mitään ei tapahdu, ollen kotona hyvin rauhallinen ja lähes huomaamaton sohvaperuna. Lepo ja tekeminen tulisi olla koiralla tasapainossa. Kannattaa muistaa myös ne tärkeät lepopäivät, jolloin pelkät pissalenkit tai rauhallinen metsäkävely riittävät. Monta ongelmaa on helpompi selvittää sen jälkeen kun tiedetään, että koiralle on tarjottu riittävästi aktivitoinita. 
Opeta pentusi leikkimään! Hollanninpaimenkoira on ns. itsetyydyttäväinen rotu, eli se palkkautuu helposti myös siitä, että pompottelee yksikseen tennispalloa, ravistelee riepua tms. ja sillä on äärimmäisen hauskaa. Mihin se sinua silloin tarvitsee? Tämä aiheuttaa myöhemmin ongelmia koiran kouluttamisen kannalta. Kuinka saada koira tekemään töitä sinulle? Meillä tämä oli ongelma. Koira leikki leluillaan itse ja nautti siitä. Ohjeeksi sain poistaa koiralta kaikki lelut. Niillä leikitään vaan omistajan kanssa yhdessä. Aloitettiin koiran kanssa yhteisleikki; leiki, leiki ja leiki ja kaikessa tekemisessä on muistettava ilo. Ole koiralle kiinnostava leikittäjä. Juokse karkuun ja anna koiran saalistaa. Revittele kunnolla ja pidä koiran kanssa hauskaa. Hyvä suhde on paras pohja kaikelle yhteiselle toiminnalle. Tämän ohjeen myötä koira alkoi kantaa minulle yhä enemmän leluja ja tuli oppineeksi sitä kautta noudon alkeet...
