Tapahtui talvella...
Kävelin kevätjäillä ja juttelin samalla kännykkään oikein pitkän puhelun. Lopetettuani puhelun, huomasin pudottaneeni hanskan taskua kaivaessani. Hanskaa ei tulosuunnassa näkynyt ja katoin Romeota, joka laukkasi onnellisena edessäni ja mietin voisinko saada sen jotenkin hakemaan hanskan.... (..ai, miten niin laiska? :D )
Pyysin Romeon vierelle, rintamasuunta tulosuuntaan ja sanoin koiralle "Missä esine?" ja päästin sen "TUO-käskyllä irti. Romeo lähti vauhdilla tulosuuntaan ja alkoi hakea nenällä "jotakin". Kierteli ja kaarteli sivusuunnaassakin, kuin esineruudussa ainakin, kunnes n. 100 metrin päässä tarttui johonkin ja sieltähän mun hanskaa tuotiin hurjaa vauhtia...
Siitä sitten ajatus lähti
Mietin miten kätevää olisi jos olisi koira, joka etsii ihmisten kadottamia esineitä kuten esim. vaikkapa marjastaja pudottaa kännykän metsään, auton avaimet putoaa tms. Eli oikeesti esineruudun harjoittelu voi olla käytännössä hyödyllistä ja koiran voi opettaa tuomaan lähes minkälaisia pikkuesineitä vaan.
Tästä ajatuksesta innostuneena ollaan treenattu viime päivinä erilaisia esineitä ja toistaiseksi mikään esine ei ole Romeosta ollut niin kummallinen, että se ei olisi siihen tarttunut. Lainattiin metsurilta metsään jääneitä rukkasia, jotka isäntä viskeli metsään ja koira toi (vietiin ne samalle paikalle takaisin ;)) ja tänään metsään vietiin vanha kännykkä. (video)
Muutaman kolhun Nokialainen saattaa matkalla saada, kuten videosta näkyy, mutta eivätköhän nuo ole aika iskunkestäviä laitteita. :D
Eli esineruutu on oikeestaan tosi hauskaa hommaa, vaikka ei kokeeseen välttämättä tähtäisikään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti