Romeon ensimmäinen mejäkoe Vesangassa

Romeon ensimmäinen mejäkoe on nyt takana. Romeo aloitti vaatimattomasti ottamalla heti ensimmäisessä kokeessaan ykköstuloksen mahtavilla pisteillä ollen koko kokeen kolmanneksi paras koira! Ei tarvinnut ainakaan hävetä hollantilaisen menoa. :D

Samalla Romeosta tuli Suomen ensimmäinen pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira, joka on osallistunut metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen! Samalla tehtiin siis myös rotuhistoriaa!

Koesuorituksen arvostelu

Laukauksien sieto: Hyväksytty

• Jäljestämishalukkuus 0-6 Romeo 6 pistettä
• Jäljestämisvarmuus 0-12 Romeo 9 pistettä
• Työskentelyn etenevyys 0-10 Romeo 9 pistettä
• Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen /kaadolla haukkuminen 0-14 Romeo 14 pistettä
• Käyttäytyminen kaadolla 0-3 Romeo 3 pistettä
• Yleisvaikutelma 0-5 pistetttä Romeo 5 pistettä

Tulos AVO1 46/50. :D

Jäljen ikä 21 h. Pituus 900 metriä. Romeon koemaasto oli Suomalaista perusmetsää; mm. hakkuuaukion ylitys, tiivistä risukkoa ja puustoa, vetistä suomaastoa välillä.

Tuomarin koeselostus (Risto Mursula)

Määrätietoisesti jäljelle. Alussa pientä hapuilua sitten juoni löytyy. Etenee sopivaa vauhtia. Kulmat tarkasti, makuut merkkaa pysähtymällä. Toinen osuus vastatuuleen mallikkaasti. Kolmannen osuuden lopulla hakee ohjaajalta apua, mutta jatkaa oma-aloitteisesti kaadolle, jota nuuhkii ja jää paikoilleen.

Kaikki meni tänään täydellisesti. Laukaisutestissä Romeo istui nätisti ja hiljaa. Tuijotti, että mihin minä menen. Ei panikoinut puussa yhtään. Eilen ehdin tehdä kokonaista yhden puuharjoituksen jälkienteon lomassa, eli sidoin R:n puuhun ja kävelin siitä poispäin ja palasin palkkaamaan aina välillä. Laukaisutesti meni hyvin, Romeo vähät välitti haulikon äänestä tai vierellä istuvista muista koirista. Mammaa sen sijaan katsottiin tosi tarkkaan :D Kaikilta koirilta tarkastettiin myös mikrosirut ja Romeo käyttäytyi siinäkin hyvin.

Jäljellä Romeo meni hyvin, vaikka välillä mm. tuuli kovaa, varsinkin hakkuuaukiota ylittäessä. Välillä R. pysähtyi katsomaan minua olkansa yli, "onko sulla siellä takana kaikki hyvin, menenkö liian kovaa? - ilmeellä, ja Romeo oli kyllä aivan mahdottoman hellyttävä ohjattava Mooren jälkeen, joka ei koskaan vilkuile taakse, vaan puskee eteenpäin kun höyryjuna. :)

Nuoren koiran pienoinen epävarmuus paistoi muutamassa kohdassa ja Romeo haki tukea minulta, teenhän kaiken oikein. Tuomari sanoi jäljen jälkeen, että olisin voinut kehottaa koiraa tuossa kohtaa, kun se tukeutui hetkellisesti minuun. Halusin kuitenkin antaa Romeolle viestin, että minä luotan sinuun sataprosenttisesti ja tiedän, että osaat tämän, joten käänsin katseen toisaalle. Niihän tuo sitten lähtikin jatkamaan jälkeä oma-aloitteisesti aina kaadolle asti. Koko jäljellä ei lausuttu siis sanaakaan.

Viikonloppu oli raskas, mutta aivan mielettömän upea. Romeo selvisi koitoksestaan paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitellakaan ja sen käytöskin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan oli mahtavaa. Kiitos ihana, ihana Romeo!

Laukaisutestissä

Odottamassa jäljelle lähtöä