BH Martta

Kahden viikon treenitauon jälkeen vein Martan bh-kokeeseen. Vähän riskillä, jälkikäteen ajateltuna, pieni viimeistelytreeni ei olisi ollut varmasti pahitteeksikaan. En vaan jotenkin jaksa noita viime hetken hinkkauksia. Paniikkia, jos treeneissä nousee esiin jokin uusi probleema, joka vaatii vielä laittoa. Martta oli tehnyt alle paljon hyviä treenejä, joten oli vaan luotettava siihen, että Martan tekeminen kantaa läpi kokeen. 

Koe oli oman seuramme, eli Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämä. Kokeessa oli kuusi erirotuista koiraa; mali, saksanpaimen, beagle, lk collie, bortsu ja Martta. Beagle vei söpöyspisteet suorittamalla Bh-kokeen hienosti alusta loppuun. Ihana ja taitava luppakorva. 💓

Koe alkoi siruntarkastuksella ja luoksepäästävyydellä. Kerroin jo etukäteen tuomarille, että Martan siru on luustokuvissa löydetty hännän tyvestä, joten etsintä kannattaa aloittaa Martan takapäästä. Sieltähän sirua sitten etsittiin ja etsittiin, vaan ei löydetty. Koira oli käyty muutenkin jo lähes kauttaaltaan läpi siruntarkastuskoneella, mutta missään ei vaan piipannut. Kysyin jo hädissäni, että mitäs nyt sitten... Ei voida osallistua kokeeseen! Kaikki jännitys ja ahdistus turhan takia ja uuden kokeen suunnittelu alusta. Kehotin tutkimaan nyt sitten vielä ylempää selästä. Ei löydy, ei löydy edes ylempää, kunnes keskeltä selkää viimeinkin kuului piippaus ja siru lopulta löytyi! Huh, mikä helpotus. Tuomari heitti, että joku parikymmentä minuuttia etsittiin, ehkä ei niin kauan, mutta ikuisuudelta tuo aika kieltämättä tuntui. Martta kiemurteli jo kovasti pyrkien selälleen, sitä selvästi ahdisti loputon tutkiminen, eikä ihme. Martan kannalta kurjaa ja asiaa täytyy nyt vähän työstää. Tuomarin kanssa oli puhetta, että jos sirun etsiminen on jatkossa noin vaikeaa, niin kannattaa laitattaa Martalle uusi siru. 

Kokeessa meidän parina oli bortsunarttu. Martta ei noteerannut pariaan oikeastaan ollenkaan. Kentälle tulo meni ohjaajan puolelta ihan perseelleen. Martta oli hyvässä kontaktissa ja vireessä, mun piti enää vain ojentaa pallo takana olevalla tyypille ja pallohan tipahti mun kädestä maahan, Martan hypätessä pallon perään... Siitä sitten vauhdilla ilmoittautumaan, kun pari oli jo melkein tuomarin edessä... ohjaaja voi taas sättiä ihan aiheesta itseään. Ilmo olisi voinut olla parempikin. 

Koe alkoi. Saimme tällä kertaa (eka kerta ikinä bh-kokeessa!!) suorittaa liikkeet ensin! Yleensä ollaan aina aloitettu paikkamakuulla. 

Seuraamiseen Martta lähti hyvin ja vietikkäästi, vire kuitenkin katkeili ennen täyskäännöstä, eikä kontakti pysynyt koko aikaa. Rytmivaihdoksissa kontakti ja vire toimi, ajoittain seuraaminen tuntui tosi kivalta. Martta ei ollut kuitenkaan parhaimmillaan. Ja onhan tuo bhn seuruukaavio ihan törkeän pitkä edelleenkin nuorille kokemattomille koirille. Täyskäännöksiä lukuunottamatta käännökset olivat huonoja! Martta ei tajunnut, että minä käännyn ja se jatkoi suoraan. Olisi voinut vähän enemmän näitä treenata. Henkilöryhmässä nuuski yhtä ihmistä ja jännitystäni lisäsi se, että Martalla oli paljon riemuenergiaa, jonka se olisi käyttänyt mielellään kaikkien ihmisten tervehtimiseen. Martalle koirat eivät ole mikään juttu, mutta ihmisistä luopumiseen on tehty paljon töitä. Aina kun mentiin katsojia tai henkilöryhmää päin, oma jännitys kasvoi. Paljon oli myös hyvää! Jääveistä istuminen ja maahanmeno ja luoksetulo olivat erittäin hyvät ja paikkis erinomainen. Jäävät tein molemmat liikkeestä, koska Martta menee vaan epävarmaksi, jos pysähdyn ja käskytän. Pieni riskihän se tavallaan oli, mutta niin toimittiin miten treeneissäkin tehdään. Jäävät olen opettanut Martalle juoksusta alusta asti ja se osaa ne hyvin. Luoksetulossa annoin turhan vartaloavun edestä perusasentoon siirryttäessä. Luoksetulossa Martalla oli hyvä vauhti, tuli hyvin eteen. Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Martta teki oman osaamistasonsa mukaisesti ja se riitti siihen, että tottisosio oli hyväksytty.

Välissä taas vähän säädettiin. Mies oli tullut suoraan töistä koepaikalle seuraamaan Martan koetta. Hetken hän oli Carun kaverina mun autossa Martan ollessa kentällä. Lähdettäessä kaupunkiosuudelle hän unohti autonavaimeni omaan taskuunsa ja oli jo huristellut kahden kilometrin päähän koepaikalta, ennen kuin huomasi, että avaimet ovat hänellä. Koepaikalla järkkäsin sitten kiireellä kyytiä itselleni ja kahdelle koiralleni, jotta pääsisin siirtymään kaupunkiosuudelle muun letkan mukana. Carun olin jo heittänyt toisen auton takakonttiin, kun mies palasi avainten kanssa.... Noh, Caruhan ei ollut moksiskaan, vaikka se matkasi ilman minua ja Marttaa vieraassa autossa kentältä "kaupunkiin."😁

Kaupunkiosuudelle siis päästiin. Sitä ei oltu erikseen treenattu. Tunnen Martan ja tiedän, ettei se välitä muista koirista tai pyöristä (ENÄÄ). Laitoin Martalle pannan, jota se ei saa vedetyksi pään yli, jos seinäkiinnityksessä iskee vaikkapa paniikki. Seinäkiinnityksessä Martta oli kuitenkin ihan rauhallinen, joten tuokin pelko osoittautui turhaksi. Häiriökoirana toimi ystävällinen rotikkauros, joka kulki häntä tomerasti pystyssä. Se sai aikaiseksi pientä provoa joissakin uroksissa. Martta oli oma höpsö itsensä. Ei huomannut pyöriä, eikä oikein edes toista koiraa. Oli menossa kahdella jalalla pomppien autoon, kun sieltä kiva täti jutteli meille ja muutenkin pyrki moikkaamaan kaikkia ihmisiä Marttamaiseen tapaansa, eli varsin riehakkaasti. Kilttihän se on, vaikkakin vähän vallaton. Joten kaupunkiosuuskin oli hyväksytty. 

Martta on nyt sitten BH Martta.