Huolen määrä on vakio

Nyt on päästy nauttimaan myös talvimökkeilystä ja heti myös melko arkitisista olosuhteista pakkasen ollessa n. - 24. astetta! Voimakas tuuli lisäsi vielä pakkasen purevuutta. Ulkona oltiin vain lyhyitä hetkiä kerrallaan, vaikka Caru kyllä nautti erittäin paljon pakkasessa touhuamisesta. Koirilla oli ulkoillessa suurimman osan ajasta manttelit päällä, mutta silti tuntui, että Romeo jäätyy pystyyn ja Carunkin tassuja vähän paleli. 

Kaikki sujui mukavasti eilistä iltaa lukuunottamatta. Jotta huolten määrä olisi meidän laumassa vakio, Caru nielaisi ilmeisesti jonkin vierasesineen tai jonkun luunpalan, jota se sitten rajusti kakoi kurkusta ja oksensi samalla vatsan tyhjäksi. Oksennuksessa ei näkynyt mitään sinne kuulumatonta. Kurkussa oli kuitenkin selvästi jotain mikä aiheutti koiralle kipua, jatkuvaa nieleskelyä ja runsasta kuolaamista. Carulla ei ollut missään vaiheessa hengitysvaikeuksia, joten ongelma paikantui enemmän kurkkutorven puolelle. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, jossa neuvottiin tarkkailemaan tilannetta ja kokeilamaan hetken päästä pienellä annoksella pehmeää ruokaa, pysyykö ruoka koiran sisällä vai oksentaako se heti kaiken ulos. Jos ruoka ei pysy sisällä, tilanne on huonompi, koska ruokatorvessa on silloin tukos. 

Matkaa päivystävään eläinlääkärin olisi ollut lähes kolme tuntia talvikelit huomioiden ja sen lisäksi päivystyksessä ei olisi ollut käytössä edes tarvittavaa tähystys mahdollisuutta. Tilanteen huonontuessa olisimme joutuneet ajamaan Viitasaarelta Tampereelle, josta löytyisi tutkimukseen paremmin soveltuvat laitteet, eli yhteensä n. viisi tuntia ajoa... 

Päätimme pakata tavarat ja ajaa yöksi kotiin Jyväskylään, jotta olisimme ainakin edes vähän lähempänä apua, jos tilanne yön aikana huononee. Kotona annoin Carulle pehmeää ruokaa, jota se söi hyvällä ruokahalulla. Lisäsin ruokaan myös runsaasti öljyä, jotta öljy myös vähän voitelisi suolistoa. Caru ei oksennellut enää yöllä ja se nukkui levollisena aamuun saakka. Aamulenkillä se teki normikakat, joten taidettiin taas selvitä tästäkin tilanteesta onneksi pelkällä säikähdyksellä. 

Caru on valitettavasti koira, joka pyrkii nielemään esimerkiksi papereita, muovia, keppejä ja kaikkea mahdollista. Aina sen suusta saa olla kaivamassa jotain sinne kuulumatonta, eikä aina ehdi nähdä riittävän ajoissa mitä se syö. Ei ollenkaan kiva piirre koirassa.  

Mökillä oli talvista ja niin kaunista. 💝

Meidän lauma toivottelee kaikesta huolimatta 

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 💙