tiistai 16. marraskuuta 2021

Itku pitkästä ilosta

Caru kävi Keita-siskonsa kanssa Rallatus koirametsässä. Sisaruksilla oli hauskaa kuten aina, mutta valitettavasti Carulla halkesi etutassun kynsi pitkittäissuunnassa ja kynnen tyvi tuli ikävästi näkyville. Soittaessani eläinlääkäriin olin sataprosenttisen varma, että kynsi pitää kuoria, kuten Myylläkin aikoinaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Onni onnettomuudessa oli, että ell. totesi, ettei kynsi ole lohjennut kynsivalliin saakka, vaan pelkästään kärjestä, joten selvittiin pelkällä kynnen pienellä siistimisellä. Carua ei tarvinnut edes rauhoittaa toimenpiteeseen. Tämä oli mukava yllätys sillä omaan silmään kynsi näytti kyllä aika pahalta!


Myyn kynsi on kerran kuorittu ja muistan hyvin miten kynnen hoitaminen oli työlästä. Myylle kauluri, haavasuihke, voiteet sekä siteenvaihdot olivat kuitenkin vielä ihan siedettäviä asioita, toisin kuin Carulle. Caru oli sitä mieltä, ettei kipeeseen jalkaan kosketa, eikä jalkaan laiteta mitään haavasuihkeita. Kaulurikaan ei ollut Carun mielestä vaihtoehto, tossuista puhumattakaan. Teinikoira laittoi kaikki 30 kiloaan vastusteluun, ettei kynnen hoitohommia saataisi suoritettua. Onneksi meitä hoitajia oli kaksi ja tarvittavat hoitotoimenpiteet saatiin suoritettua rauhassa, mutta päättäväisesti Carun vastusteluista huolimatta. Caru joutui nukkumaan pari yötä myös kauluri kaulassa. Reppana nukkui istuallaan osan yötä. Kynsivammat on kyllä aika syvältä. Onneksi kynsi kuitenkin lopulta parani melko nopeasti.  


Sisko ja sen veli. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti