Viikonloppu vietettiin Uuraisilla oman seuramme, eli Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämissa jälki- ja hakukokeissa. Lauantain talkoiltiin jälkikokeessa esineruutu ja tottikset. Caru oli mukana lauantaina tutustumassa pk-kokeiden ihmeelliseen maailmaan saaden siinä samalla hyvää kokemusta tulevaisuutta silmällä pitäen. Caru pääsi kokeiden jälkeen leikkimään uudelle kentälle ja kuulemaan kokeen aikana runsaasti ammuskelua. Maastossa Caru sai myös vähän juosta Rimma malinoistytön kanssa. Sunnuntaina olin sitten mukana hakukokeessa kisaajan roolissa ja ensi viikolla koeputki jatkuu vielä Bh-kokeen ja Ek-kokeen muodossa. Myylläkin on beehoossa varsin tärkeä rooli, kun se pääsee kokeeseen häiriökoiraksi.
Korona toi kokeisiin omat rajoitteet ja kokeissa noudatettiin Suomen kennelliiton koronaohjeistuksia. Kättelyitä ei suoritettu ilmojen yhteyksissä ja esineruudussa käytettiin kisaajilla ja toimihenkilöillä kertakäyttöhanskoja. Ilmaisussa maalimieheen piti huomioida riittävän pitkä turvaväli. Turvavälit oli säilytettävä niin henkilöryhmässä, kuin kaikkialla muuallakin kisapaikalla. Voittajaluokassa tottiksen paikkamakuun piilosta ohjaajan piti seisoa pari metriä ulkopuolella niin, ettei koira nähnyt ohjaajaa. Kisapaikalla ei saanut olla myöskään mukana yleisöä, vaan ainoastaan tuomarit, kisaajat, talkoilijat ja avustajat.
Ensisijaisesti toivoin Myylle paikkaa jälkikokeeseen, mutta jälkikoe olikin jo siinä vaiheessa täynnä, joten mentiin sitten hakukokeeseen. Vakkarihakuryhmissä on ollut taukoa pentujuttujen ja ihmisten lomien takia. Avoimissa hakutreeneissä, joissa on vieraampaa väkeä ei tule treenattua koiraa aina täysin omien tarpeiden mukaisesti, vaikka ehdottomasti kyllä niin pitäisi tehdä! Vieraammassa hakuporukassa käytän Myyllä aina kiintorullaa, koska se on ns. helppo maalimiehelle. Myyllä on ollut vähän sellainen tapa, että jos kovin pitkään mennään pelkästään kiintorullalla, kuten nyt on menty, rullaa aletaan yhä helpommin nappailemaan suuhun esimerkiksi maalimiestä kauempaa lähestyttäessä. Näin sitten kävikin ihan viimeisimmässä treeneissä, joissa Myy juoksenteli rullan kanssa vähän turhan huolimattomasti. Tämä ongelma on ollut ns. helppo korjata irtorullakuurilla, jolloin vahvistuu taas oikea rullakäytös. Treenien vähyyden takia näin ei kuitenkaan nyt ehditty tekemään, joten aika ristiriitaisilla fiiliksillä lähdin sunnuntain hakukokeeseen. Toivoen parasta ja peläten pahinta.
Päivä alkoikin heti vastoinkäymisillä. Menomatkalla koepaikalle huomasin, että ketjupanta puuttuu matkasta. Onneksi muutama puhelinsoitto kavereille pelasti tilanteen ja koepaikalla oli antaa useampiakin ketjupanta lainaan. Tottikseen sain lainaksi superhypermonivalio >> Kiran ketjupannan ja kas, heti pomppasi tottispisteetkin hienosti yli 90:n. 😅 Saatiin varmaan Kiralta jotain tottisapuja pannan mukana. Kati lupasi reiluna myydä pannan minulle 150 eurolla. 😎
Henkilöetsintä: Arvonnassa arvoin meille numeron yksi ja päästiin ekana voittajaluokan koirana hakumaastoon. Sää oli aika ihanteellinen, kun metsässä ei ollut liian kuuma. Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan. Myy upposi hyvin, oli alueella melko pitkän aikaa ja tuli rullan kanssa takaisin. Laitoin näytölle, mutta heti kytkettyäni Myyn näyttöliinan heräsi epäilys, että näinköhän tuolla mitään ukkoa on, koska Myy ei lähtenyt vetämään täysillä näytölle kuten tapana on, vaan Myy eteni hyvin verkkaisesti aluetta eteenpäin. Mentiin huomattavan pitkä matka alueella eteenpäin ja olin varma, että Myy oli tehnyt valeilmaisun. Tuomari ei kuitenkaan käskenyt meitä palaamaan takaisin, joten seurasin koiraa. Myy vei minut maapiilolle, josta löytyikin sitten ensimmäinen maalimies. En tiedä kävikö Myy piilolla ollenkaan, vai etsikö se maalimiehen näytön aikana? Minun villi veikkaus on jälkimmäinen. Varmuutta ei kuitenkaan asiaan voi saada, joten maalimies hyväksyttiin ja koe jatkui. Oli hiukan Hannu Hanhi -olo, mutta kiva, että joskus näinkin. Loppurata oli sekin melkoista säätämistä, koska en osannut luottaa Myyn tekemiseen ja myös Myy tiesi sen. Seuraavaa rullan tuontia en hyväksynyt ja kävelin vähän aluetta eteenpäin ja lähetin Myyn uudelleen. Myy meni oletettavasti samaan paikkaan mistä oli aiemmin rulla suussa tullut, toi rullan, vei näytölle löytäen maalimiehen. Kolmannen maalimiehen kanssa ei ollut ongelmia. Maalimies löytyi syvältä kivenkolosta ja löytö oli ilmaisuineen hyvä. Kaksi ilmaisua olivat erinomaisia ja olisiko ensimmäinen ilmaisu ollut tyydyttävä tai erittäin hyvä? En muista. Työskentelystä lähti kuitenkin ansaitusti paljon pisteitä ja Myyn pisteet hakuradan jälkeen olivat 152 pistettä.
Esineruutu: Esineruutuun mentiin hyvin fiiliksin kuten aina, koska ruutu nyt vaan on Myyn ja minun lemppari. Tuuli oli esineruutu alueella pyörivää, joten otin ekan lähetyksen ruudun keskeltä. Myy nosti nopeasti ensimmäisen esineen, sitten toisen esineen, kolmannen ja toi myös neljännen. Aikaakin taisi vielä jäädä. Yhtä esinettä tuodessa Myy törmäsi toiseen esineeseen, pudotti suussa olevan, otti sen sitten ja toi minulle. Lähetin samasta kohdasta uudelleen ja Myy löysi onneksi myös sen esineen mihin oli hetki sitten törmännyt. Voittajaluokan neljässä esineessä on kyllä hyvin suuri riski esineen vaihtamiseen ja tätäkin esineen vaihtamista nähtiin kokeessa. Jos koira vaihtaa esineen kesken tuomisen, esine hylätään. Myyltä oikein hyvä ruutu ja pisteitä Myy sai esineruudusta 27/30. Luovutus ja esineen pudotus pudottivat pisteitä. Myyn maastopisteet olivat yhteensä 179 pistettä.
 |
| Esineruudusta tulossa |
Tottis: Tottikseen ei ollut suuria odotuksia. Nopea laskutoimitus osoitti, että 91 pistettä olisi saatava tottiksesta, jotta olisi mahdollisuus ykköstulokseen. Myyn ääntelyllä se on aika saavuttamaton pistemäärä. 89 pistettä on ollut Myyn toistaiseksi korkein tottispistemäärä. Mentiin kuitenkin kokeilemaan, vaikka toisenlaistakin vaihtoehtoa mietittiin. Saatiin tottispariksi tälläkertaa narttukelpie, joka olikin oikein mukava vaihtoehto saksanpaimenkoirien sijaan, koska kelpiet ovat Myylle aina olleet ns. mukavia ja turvallisia koiria. Vuosi sitten samaisella kentällä Myyn päälle hyökkäsi saksanpaimenkoira paikkamakuupaikalta ja ehkä tuo muisto saattoi vielä kummitella Myyn päässä. Luoksetuloliikkeessä (seisominen) näin Myyn pienen epävarmuuden sen vilkaistessa nopeasti paikkamakuupaikan suuntaan.
Tottiksissa ei ollut paineita suuntaan tai toiseen, joten oli yllättävän rento ja hyvä fiilis mennä tekemään parhaamme. Myyn koetottiksessa oli monta selvää ilon aihetta ja sellaisia juttuja, joihin treeni oli selvästi auttanut! Teknisesti Myy on kyllä taitava, vaikka parannettavaakin löytyy.
- Ilmossa Myy oli rauhallinen ja säilytti kontaktin vilkuilematta kaveria. Tätä on treenattu viime aikoina aika paljon ja treenaamisen tulos näkyi kivasti tässä kokeessa. Hyvä Myy!
- Seuraamisessa edistäminen ei ollut onneksi ollenkaan niin voimakasta, kuin mitä se on ollut välillä treeneissä ja kontaktihan oli ihanan Myymäinen,
- Jäävät hyvät,
- Luoksetulot ok ja varsinkin seisomisesta luoksetulo oli vauhdikas ja suora,
- Noudot ja hypyt hyvät. Kapulan pidossa Myyn ote oli selvästi parantunut! Tuomari jopa sanoi, että koira pitää ja luovuttaa kapulan hyvin ja tätä me ei olla tuomarin suusta koskaan kuultu. Eihän ote vieläkään mikään ihan täydellinen ole, mutta selvästi paljon parempi kuin mitä se on Myyllä ollut aiemmin.
- Eteenmenossa Myy jäi ennen maahanmenoa ensin istumaan, mikä harmitti, koska muuten olisi ollut vauhdikas ja suora eteenmeno.
- Paikkamakuu ihan ok lentävistä pörriäisistä huolimatta. Paarmaa Myy pureskeli, kun menin sen luo... Onneksi tuuli, jotta ei ollut enempää paarmoja. Tästä arvosana erinomainen.
Parannettavaa:
- Oma kävely ja käännökset kuntoon ja selkeämmäksi koiralle. Ikuinen murheenkryyni, voi huoh....
- Noudoissa jaksotukseen voisi kiinnittää enemmän huomiota, niin kokonaisuus näyttäisi rauhalliselta ja paremmalta,
- Tunnetila-projekti jatkuu...
Tottispisteet olivat sitten (hieman ehkä yllättäin) tasan 91 pistettä ja näin ollen kokeen alun vaikeuksista huolimatta saatiin kasaan HK3 ykköstuloksella yhteispisteiden ollessa tasan 270 pistettä! Jes! 💪
Tässä koevideo, jota ei olisi saanut kuvata. 😆
Mukava oli korkata kauden hakukisat ykköstuloksella, vaikka ei meillä haun suhteen olekaan mitään tavoitteita tälle kaudelle kun Sm-kokeet peruuntuivat järjestäjien toimesta. Piirinmestaruus- ja Rotumestaruuskisat käydään, jos ne järjestetään, ja jos Myyn hakutreenit saadaan taas pyörimään entisenlaisesti ja jos Myyn hakutyöskentely saadaan taas palautettua normaalille tasolle. Aika monta jos-juttua välissä siis...
Kiitos seurallamme vielä hyvin järjestetyistä kokeista. 💚 Niissä on aina mukava olla mukana, oli sitten talkoojan tai kisaajan roolissa. Kiitos ihana Myy, maailman rakkain ja parhain kisakaveri. 💝
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti