Jos ei ole varjoja, ei erota mikä on valoa ja jos ei koskaan itke, ei ymmärrä miten ihanaa on hymyillä

Koiraharrastus on siinä (-kin) mielessä hyvä harrastus, ettei koiran kanssa tehdessä voi ajatella muuta kun koiraa. Nyt kun koronaepidemia on päällä ja ympärillä on surullinen ja ahdistava tunnelma, tuntuu hyvältä keskittyä hetkittäin pelkästään koiriin, joten mehän on metsälenkkien lisäksi sitten myös treenattu! 

Tottis:

Pentukoiran jälkeen Myy tuntuu kaikessa niin taitavalta ja helpolta. Sen voi antaa tulla autosta ulos ilman hihnaa missä vaan ja sitä voi pyytää odottamaan paikallaan jos tarvitsee tehdä jotain. Myyhyn voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Pentu taas on niin riehakas ja vallaton joka paikassa, että välillä meinaa loppua usko siihen, että joskus sekin vielä EHKÄ kykenee moiseen käytökseen. Aika paljon pitää kuitenkin vielä kehitystä tapahtua ja aikaa kulua... 😁

Myyn tottis on nykyään ollut ylläpitoon keskittyvää tekemistä. Tottista tehdessä tulee kiinnitettyä erityisesti huomiota Myyn tunnetilaan ja ilmeeseen. Ääntelyä on päivästä riippuen joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta tuon suhteen en jaksa hirveästi stressata, koska Myystä ei vaan saa täysin äänetöntä. Myy on esittänyt varsinkin nyt ulkokentillä mukavaa tekemistä, eikä ääntely ole ollut ongelma. Treenikaveri sanoi, että Myyn tekeminen näyttää tosi iloiselta ja hyvältä ja siltä se tuntuukin tällä hetkellä. Myy olisi kisakunnossa, mutta nyt ei sitten niitä kisoja ole ainakaan ihan hetkeen näköpiirissä. 

Carun kesän tavoitteena on käydä mahdollisimman monella kentällä leikkimässä ja tekemässä tunnetilaa ja aktiivisuutta. Pentu tarjoaa aktiivisuutta uudellakin kentällä melko pian, joten tässä on tapahtunut iso muutos entiseen. Leikkihetket ovat kestoltaan korkeintaan pari minuuttia ja kuten ylhäällä olevasta ensimmäisestä kuvasta näkyy, kentältä poistuu aina varsin onnellinen otus suu täynnä tavaraa ja mieli täynnä tyytyväisyysenergiaa. Tekniikkaa tehdään erillään ja kaikessa rauhassa liikkeitä vahvistaen ja esimerkiksi perusasentoon siirtyminen alkaa olla aika kiva kun tekemiseen on tullut yhä enemmän voimaa ja nopeutta. 

Aktiivisuutta ja tekniikkaa alan yhdistämään vasta siinä vaiheessa kun Carun aktiivisuus ja tunnetila alkaa olla riittävän hyvä ja vahva. Tärkeintä olisi löytää mahdollisimman hyvä balanssi aktiivisuuden, tunnetilan ja teknisyyden välille. Kaikkien osa-alueiden tulisi olla tasapainossa. Mitään ei saa olla liikaa, eikä myöskään liian vähän, jotta homma toimii. Tehtävä ei siis missään tapauksessa tule olemaan yksinkertainen ja pahimmoillaan minulla on hyperaktiivinen koira, jolle teknisyyden tuominen aktiivisuuteen on hyvin haasteellista.

Koiran koulutus pitää kyllä ihmisen nöyränä ja ei vähiten siitä syystä, että kaikki koirat ovat hyvin erilaisia. Ohjaajan olisi osattava muuttua jokaisen koiran tarpeiden ja ominaisuuksien mukaisesti, jotta koulutus ylipäätään voi edes onnistua. Alan vähitellen oppia tuntemaan jo hieman tuota pentua ja löytämään tämän koiran vahvuudet, joita tulisi sitten vielä osata hyödyntää koulutuksessa. Olen nähnyt aika monia maleja ja holskuja, joiden koulutuksessa on vahvistettu matalaa viettiä peläten, että pentu räjähtää muuten käsiin. Mielestäni koiran tekemisestä jää tällöin puuttumaan se loistokkuus, voima, itsevarmuus ja ilo, jota moni koira voisi tottiksessa parhaimmillaan esittää hyvän teknisyyden lisäksi. Tämä on minusta sinällään vähän sääli, koska koira käy vähän niin kuin puoliteholla. Tapoja on toki monia ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja tavalla mikä itselle parhaiten sopii. Tavoitteenani on tällä hetkellä kuitenkin se, että saisin edes joitakin noita edellä mainittuja ominaisuuksia näkymään koirasta siinä vaiheessa kun koulutuksen pitäisi alkaa olla ns. "valmista." Carun rakentaminen tulee olemaan kyllä mielenkiintoinen ja mukava projekti.

Tässä lyhyt pätkä Carun tämän hetkistä seuraamisesta. Ohjaaja voisi kävellä puolet nopeammin ja katsoakin eteen, mutta pentu on kiva ja hommat etenee. 💛 Carun kroppa ei ole enää ihan niin löysä ja keskeneräinen mitä se oli vielä hetki sitten ja seuraaminen tuntuu jo vähän paremmalta, vaikka paljon siinä on vielä tehtävää.

Haku:
Pääsiäsisenä käytiin pienellä porukalla hakumetsässä. Myy nosti tapansa mukaan kaikki ukot ja teki hyvän löydön mm. maapiilosta. Hakurata oli erittäin haastava maastoltaan suurien korkeuserojen takia ja metsässä oli keskipäivällä jopa yllättävän kuuma, joten ihan parasta Myytä ei tämän takia radalla nähty. Pahimman risukkoaukon yritin jättää maastosta väliin, koska viimeksi tuossa risukossa Myyltä repesi kannuskynsi. Noh, Myy ratkaisi asian siten, että lähetyksen jälkeen se työskenteli tavoistaan poiketen taaksepäin ja kävi läpi tuon risukkoalueen, koska sen mielestä mamma oli varmasti mokannut lähetyksessä... Tämä kertoo taas jotain tästä koirasta. 💗 Ensimmäinen kyykin oli jo kalliolla makoilemassa ja käärme siirrettiin ämpärin avulla hakualueelta pois vahingoittamatta käärmettä. 

Myy vauhdissa 

Videolla kuvattuna tyhjän palkkaus ja radan vika pisto. Usein palkkaan hyvät tyhjät. 

Caru oli myös hakuilemassa ja on se vaan taitava pentu! Ukot olivat täydessä syvyydessä, eli reilussa 50 metrissä ja Carun lähetys tapahtui joka pistolle keskilinjalta. Keskialueelle tullessa Carulla oli jo selvä haju maalimiehestä, eikä keskilinjalla olevat ihmiset kiinnostaneet sitä nenän nuuskutellessa ja katseen hakeutuessa jo maalimiehen suuntaan. Intoa pennulla oli kuin pienessä kylässä ja ei tarvinnut miettiä minne pentu sinkoaa kun sen päästää vapaaksi. 

Hakualueella Caru työskenteli tehokkaasti ilman turhaa juoksentelua ja se paikansi varmanoloisesti maalimiehet. Maalimiehellä Caru harjoittelee korrektimpaa käytöstä, eikä se nytkään kuulema ole mikään ihan hirveän röyhkeä possu vaikka arvelin sen vähän sitä olevan. Palkkaus tapahtui ruoalla ja viimeinen maalimies antoi Carulle purutyynyn. Caru oli ihan tooosi onnellinen tyynystä, mutta se ei viennyt tyynyä maalimiehelle leikitettäväksi vaan kulki mielummin häntä tötteröllä tyynyn kanssa ympyrää maalimiehen ympärillä. Jatkossa laitan Carun tyynyyn narut, jotta maalimies voisi edes vähän yrittää leikittää sitä. Oikein hieno haukukoira siitä taitaa olla kasvamassa, joten en voisi tyytyväisempi nyt olla!

Videolla muutama Carun lähetys. 

Jälki: 

Jälkiruudut ovat nyt Carun osalta taakse jäänyttä elämää ja korkattiin Carun kanssa ensimmäinen oikea jälki. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Carusta tulee metsäjälkikoira, mutta vähintään vuosi tehdään jälkiä pellolla, jotta saadaan mahdollisimman hyvä tarkkuus työskentelyyn. Myyn kanssa toimin samoin aikoinaan ja hyvät pohjat pellolla näkyi myös tarkkana jäljestyksenä metsässä.  

Ohjauksen suhteen tarkoitus oli, että liina kulkisi jalkojen välistä, mutta Caru oli sitä mieltä, ettei se mitenkään sovi ja kampesi takajalan joka kerta narun yli ja jäljestyksestä tuli vähän poikittamista ja turhaa säätöä liinan kanssa, joten ensi kerralla otan käyttöön tuon Myyn tyyliin ohjauksessa, eli kaksi liinaa kainaloiden alta... Matka oli Carulle ihan liian lyhyt (n. 10 metriä) herkkujen puutteesta johtuen, joten Caru ei päässyt oikein jäljestyksen rytmiin. Mutta treenit jatkuu! Tänään tuli taas vaihteeksi lumi maahan, mutta kunhan tämä lumi taas tästä sulaa, niin jälkiä jatketaan Myyn ja Carun kanssa.