Metsään meni, mutta menköön!

Ei ole aika käynyt yhtään pitkäksi koronaepidemiasta huolimatta koirien kanssa puuhatessa. Metsässä, pellolla ja kentillä on vietetty nyt todella paljon aikaa ja onneksi on usemapi belgi, koska viime aikoina on ollut paljon motivaatiota treenata! 😅 Metsässä ja pellolla on tehty molemmille belgeille jälkiä, treenattu esineruutua ja kentällä on käyty tekemässä tottista.

Myykin on päässyt nyt kunnolla jälkeilemään metsäjäljelle ja tekemisen puolesta se olisi ihan valmis korkkamaan tällä kaudella jäljen voittajaluokan! Toivotaan kovasti, että korona ei sotkisi ihan koko vuotta koiraharrastuksenkaan tiimoilta. Pahoin kyllä pelkään, että niin tulee käymään.

Myyn jälki:

Myyn janatreeni.  Janat ovat edelleen Myyn jäljestyksen heikoin lenkki, varsinkin jos tuuliapuja ei ole tarjolla. Janoja harjoitellaan nyt ahkerasti ja uskon, että ne saadaan vielä toimimaan.



Carun kanssa rakennellaan kaikessa rauhassa pohjia eri lajeihin. Jälkiä on ajettu nyt kolme ja kovin on ollut vaikeaa löytää tekemiseen hyvää jäljestysrytmiä. Caru rynnii voimakkaasti ja kahden liinan ohjaus ei tuntunut Carun kanssa hyvältä tavalta ohjata, joten palasin ohjaamaan yhdellä liinalla. Pyörimistä on ollut myös melko paljon jälkiruuduista johtuen, mutta sitä olen nyt kitkenyt pois. Taakse jääneitä nameja ei voi enää kääntyä syömään, vaan ainoa suunta jäljellä on eteenpäin.

Tässä pätkää Carun viimeisimmältä jäljeltä. Maa oli vielä ihan jäässä, joten pohja oli valitettavan huono pentukoiran treenille.

Yläkuvassa Myy, joka kävi noukkimassa Carulta jääneet namit pellolta...

Carun on myös harjoitellut esineitä. Esinettä pitää hetsata ennen lähetystä, jotta pentu muistaa annetun tehtävän, muuten menee vielä juoksenteluksi.



Tottis: Nyt kun on aikaa niin olen myös osallistunut yhden tutun belgiharrastajan pitämälle verkkokurssille, jossa treenataan videoiden avulla mm. noutoa. Tavoitteena Carun kanssa on saada rakennettua hyvä pito ja tehdä nouto tällä kertaa kokonaan takaperin ketjuttamalla. Pidon opetus on ollut vaikeaa minulle, enkä ole koskaan onnistunut opettamaan rauhallista pitoa Myyllle. Nytkin alku Carun kanssa on ollut ihan yhtä hankalaa kuin mitä se oli Myynkin kanssa, mutta kurssista on ollut jo nyt tosi isosti apua ja uskon, että lopputuloksesta tulee vielä oikein hyvä. Treenaan kurssin tehtäviä myös Myyn kanssa ja jännä nähdä saanko sille mitään näkyvää muutosta aikaan. Alku on ollut varsin lupaava Myyn kanssa.

Tässä kurssin kotiläksyjä ja pidon alkutreeniä.



...ja tässä Carun eteentuloa, joka on myös yksi tärkeä asia noutoa opetettaessa.



Tulipa paljon videomatskua tähän postaukseen! 😁 Lopuksi vielä kuva tyytyävisestä pennusta treenien jälkeen.