Samalle aaltopituudelle pääsy vie aina oman aikansa uuden koiran kanssa ja varsinkin Caru on ollut minulle melkoinen mysteeri pentu. Se on ollut sellainen rauhallinen, itsenäinen, itsevarma ja voimakas nallekarhu, jolla ei ole ollut kovin suurta tarvetta miellyttää ohjaajaa. Siitä olisi voinut tulla melko helposti sellainen oman tiensä kulkija, johon on vaikeaa luoda hyvä yhteys. Olen hiton iloinen, että pääsin käymään Tuukka Nikolan yksärillä, koska sain täysin erilaisen koiran Tuukan toimintaohjeilla ja tämä uusi versio on ihan, että vauuu...! ja varsinkin kun nyt tietää käyttöohjeet ja mitä nappuloita painaa milloinkin. Olen melko innoissani pennun tämän hetkisestä kehityksestä ja alan ihan kohta tosissani tykkämään tästä pikku pojasta.💛
Kentälle mennessä Caru pyrkii yhä nopeammin ottamaan katsekontaktin minuun ja oikein vaatimaan toimintaa. Pentu on nyt erittäin aktiivinen minua kohtaan ja nyt on helppo palkata ja vahvistaa sen omaa aktiivisuutta. Caru osaa jo kääntää päätään lelu suussa minua kohti, jotta se saa omalla toiminnallaan leikin jatkumaan. Laumapalkka toimii pennun kanssa hyvin ja sitä on helppo myös pitää yllä. Myös tottista tehdessä esiin on tullut ihan uudenlaista voimaa. Silti sielläkään tekemisessä ei ole mitään ylimääräistä säätöä tai häsläystä. Varmasti tulossa vielä monenlaisia haasteita tämän koiran kanssa, mutta en epäile hetkeäkään etteikö niistäkin selvittäisi.
Koronan vuoksi hakutreenit ovat nyt vähän jäissä, mutta esineruutuja ollaan päästy tekemään. Tässä Carun viimeisin esineruutu.
Elämme juuri nyt vapaaehtoisessa koronakaranteenissa kotona poikkeuslain ollessa voimassa. Lähimetsää ja pikaisia kauppakäyntejä lukuunottamatta pysyttelemme kotona. Yhteyttä läheisiin ja ystäviin pidetään videopuheluilla. Uudenmaan lääni on tarkoitus eristää ensi yönä muusta Suomesta yhä vauhdilla pahenevan koronaepidemian takia. Yt-neuvotteluja käydään joka puolella ja koko maailman talous sakkaa pahasti. Ihmisten koronakuolemat maailmassa ja myös täällä Suomessa nousevat hälyyttävää vauhtia ja terveydenhuolto pelkää riittääkö maan kapasiteetti hoitamaan kaikkia hoitoa tarvitsevia potilaita. Tulevaisuus pelottaa, eikä asioihin voi vaikuttaa millään tavalla. Toivon, että tämä paska olisi pian ohi.
Koirat eivät tiedä tilanteesta muuta kuin sen, että olemme niiden kanssa nyt 24/7. Kaikki on hyvin niiden maailmassa. Yritän pitää yllä jonkinmoista selkeää päivärytmiä, jotta ahdistus näiden asioiden kanssa ei käy liian suureksi. Aamusta menemme pariksi tunniksi koirien kanssa metsään ja loppupäivä on varattu etäopiskelulle.
Metsäterapiaa tarvitaan nyt joka päivä.
Näissä maisemissa ja karvakavereiden parhaassa seurassa voi hetkeksi yrittää unohtaa koronan.
Purot virtaavat, linnut laulavat ja kevät tulee.
Myy on päässyt nauttimaan paljosta vapaudesta ja rennosta oleilusta...
... ja samoin Romeo, joka voi tällä hetkellä vallan mainiosti. Raitapoikakin on saanut olla paljon mukana metsässä ja se on ollut iloinen ja jaksava.
Pikku Carusta on kasvanut "omalla tavallaan" varsin komea nuorukainen. Karvaa on yli omien tarpeiden, mutta katsotaan mitä ensimmäinen oikea karvanlähtö tuo mukanaan. Carua ei ole mitattu tai punnittu pitkään aikaan, mutta Caru on jo selvästi Romeoata isompi. Romeon korkeus on noin 63 cm ja painoa Rompsulla on noin 28 kg. Carun polvipatit kertovat, että kasvua on vielä tulossa.
Arjessa ja treeneissä olen vahistanut pennulle paljon laumaa ja Caru vastaa tähän hyvin. Pikku hiljaa alan ymmärtämään yhä enemmän tuon eläimen sielunmaisemaa ja pidän kovasti näkemästäni.
Loppuun vielä pikku video Carun aktiivisuuden rakentamisesta.
Kävin Carun kanssa Tuukka Nikolan yksityistunnilla kun kerran sellainen mahdollisuus vähän yllättäin avautui meille, koska Korona.... Pitkästä aikaa oli erittäin antoisa koulutus ja tuli paljon uusia ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, vaikka igp-harrastaja en ainakaan vielä toistaiseksi ole. Mielenkiintoista asiaa oli niin paljon, etten edes yritä lähteä niitä tähän tiivistämään, kunhan nyt nostan esille muutamia asioita. Suosittelen ehdottomasti Tuukka Nikolan seminaareja ja koulutuksia ihan jokaiselle koiraihmiselle. Miksi ja mitä-kysymykset ovat koiraharrastuksessa tärkeitä ja osaan tulevaisuudessa suhtautua entistä kriittisemmin esimerkiksi mokejen kanssa tehtäviin leikityksiin ja viettitestauksiin, kun ajattelen leikityksiä esimerkiksi nuoren koiran näkökulmasta.
Tuukan pointtina nuorta koiraa kouluttaessa oli koiran itsevarmuuden lisääminen kuormittamatta nuorta koiraa. Alkuun käytiin läpi paljon teoriaa ja asiat mistä puhuttiin olivat suhde, koiran aktiivisuus, tekniikka, vaatiminen ja valmistautuminen. Suhde on kaiken perusta ja Tuukan määritelmän mukaan suhde on sitä, että koira lukee ohjaajan singnaalit oikein ja suhde on mukana kaikkialla koiran kanssa toimiessa. Esimerkiksi taistelutilanteessa jos koira ei ymmärrä ohjaajan singnaaleita, toiminta menee pelkälle patukalle. Koiralle patukka on silloin koko elämä, ei se joka koiraa leikittää. Tuukka käytti havainnollistamisessa kolmiota, jonka yläpäässä on ohjaaja, vasemmalla koira ja oikealla palkka. Kaiken toiminnan tulisi kulkea aina ohjaajan kautta, ei koskaan niin, että koira pääsee suoraan palkalle. Haasteen edessä koiralla on neljän F:n toimintavaihtoehdot; Fight (taistelu), Flight (pakeneminen), Freeze (jähmettyminen/lamaannus), Flirt (sosiaalinen keimailu).
Aktiivisuus ja tekniikka ovat vasta oppimista ja vaatiminen ja valmistautuminen ovat vasta koiran varsinaista koulutusta. Aktiivisuus ja tekniikka tulisi kulkea käsikädessä niin, että ne ovat tasapainossa. Tämä osui ja upposi. Meillä näin ei ole ollut, vaan tekniikka on vaa'assa ylhäällä ja koiran aktiivisuus on ollut alhaalla. Tämä näkyy siinä, ettei Caru ole kovinkaan aktiivinen minua kohtaan, enkä ole osannut sen aktiivisuutta myöskään oikealla tavalla tukea. Tämän käynnin myötä meidän treeneihin tulikin nyt sitten ohjelmistoon koiran oman aktiivisuuden kasvattaminen, jolla luodaan koiralle oikeanlainen tunnetila ja mielyttämisenhalu ohjaajaa kohtaan. Aktiivisuus on se mitä tulisi aina pennulla vahvistaa ja esimerkiksi tarjoamalla passiiviselle koiralle ruokakuppi vahvistetaan passiivisuutta, ei aktiivisuutta. Aktiivuus johtaa aktiivisuuteen, eikä koiran tulisi koskaan oppia, että passiivisuus johtaa aktiivisuuteen. Koira ei tarjoa mitään, mutta se saa ruoan. Myöskään matalassa vietissä koiraa ei tulisi palkata, jos halutaan saada aikaiseksi aktiivinen koira. Miksi koira tarjoaisi aktiivisuutta jos palkka tulee passiivisuudesta?
Pennun omaan aktiivisuuteen ei tule liittyä mikään ohjaalta tuleva vaatimus, eli ei voida esimerkiksi vaatia koiralta katsekontaktia silloin kun halutaan koiran oma-aloitteista aktiivisuutta. Vaatiminen tuottaa koiralle stressiä, eikä esimerkiksi seuraamisesta saada myöhemminkään hyvää ja rentoa jos sitä ei tehdä vahvistamisen vaan pelkästään vaatimisen kautta. Tekemisen pohjalta tulisi löytyä oikeaa laumaa, hyvää suhdetta ja tekemisen tulisi olla koiralla rentoa ja mielihyvää tuottavaa. Paineella ei saa koskaan rakentaa koiraa, vaan ensin pitää opettaa koiralle hyvin kaikki halutut asiat, jonka jälkeen ne voidaan vasta kanavoida, eli ohjata koiran energia ja halu tehdä oikeaan ja haluttuun suuntaan. Kaiken taustalla ohjaajalla pitää olla aina pedagogiikka siitä mihin suuntaan asiat kanavoidaan ja esimerkisksi igp koiran tulee nauttia aggression aikana olemisesta, eikä tuntea painetta. Jos koiran sisäinen paine (= koiran halu tehdä oikein) on hyvä, ulkoista painetta ei juuri tarvita. Jos suhde taas vastaavasti on huono, painetta ei voida silloin käyttää, koska se vaan kuormittaa koiraa ja luo passiivisuutta.
Vaatiminen ja valmistautuminen, eli varsinainen koiran koulutus tulee vasta siinä vaiheessa kun perusta on kunnossa, eli koiran aktiivisuus ja tekniikka on tasapainossa ja koiran ja ohjaajan suhde on hyvä. Vaatiminen on vaihe, jossa koiran tekeminen ja energia ohjataan oikeaan suuntaan ja valmistautumisessa koira on jo kisakuntoinen ja koiralta voidaan vaatia jo pidempikestoisia suorituksia.
Oli kyllä erittäin hyvä aika käydä tämä yksäri juuri nyt Carun kanssa! Parasta oli, että sain hyvät konkreettiset ohjeet kuinka edetä Carun kanssa jatkossa. Yksinkertaisia asioita, mutta aina välillä koirankoulutuksessa ajautuu siihen tilanteeseen, että jonkun muun täytyy sanoa ne ääneen, jotta ne taas muistaa. Myös Myyhyn vertailu on täysin tuomittavaa, joten yritän välttää sitä ja keskittyä sen sijaan Carun vahvuuksiin. Tuukan mukaan Caru on hyvä koira, jolla on saalisviettiä, mutta ei vielä taistelutahtoa ja tämä näkyy siinä, että Caru kyllä saalistaa lelua, mutta sen jälkeen kun lelu on suussa, aktiivisuus loppuu. Pentu ei saa vielä riittävää mielihyvää taistelusta, eikä näin ole omalla mukavuusalueella, joka johtaa taas siihen, ettei se tuo lelua aktiivisesti minulle.
Tämä näkyi meillä jonkinlaisena pattitilanteena, johon halusin apuja. Koiran tulisi päästä aktiivisuudesta taisteluun ja tätä lähdettiin Carun kanssa työstämään. Koiran tulisi olla aktiivinen kehumis-, ruoka- ja taisteluärsykkeille ennen kuin voidaan siirtyä tekniikkaan ja esimerkiksi Tuukka ei tuntenut yhtään seitsenkuista koiraa, joka voisi työskennellä vielä yhtään lelupalkkalla. Koira on valmis vasta siinä vaiheessa lelupalkalle kun se osaa tehdä aktiivisuutta passiivisuudelle. Caru vastasi hyvin aktiivisuuden rakentamiseen ja koko pentu näytti ihan erilaiselta leikin jälkeen. Koira oli yhdellä sanalla kuvattuna onnellinen.
Kiteytettyänä maltti on nyt Carun kanssa valttia ja nyt tulee keskittyä koiran aktiivisuuden, tunnetilan ja mielyttämisenhalun rakentamiseen. Tunnetilatreenin tulee olla kestoltaan aina tosi lyhyt. Pari kolme minuuttia kestävä harjoitus on parempi kuin yksi pidempi harjoitus. Koiralla tulee olla mahdollisimman hyvä fiilis kentällä ja tehdessä, jolloin se viedään autoon ja saadaan kyseinen tunnetila kentällä tapahtuvaa toimintaa kohtaan pikku hiljaa vahvistumaan koiralla. Tuukka painotti myös sitä, että kannattaa suhtautua todella kriittisesti nykyiseen koirankoulutuskulttuuriin ja esimerkiksi youtube-videoihin, joissa nuoret koirat tekevät valmiita suorituksia ja pallo kainalossa seuraavat pitkää matkaa. Ihmisillä on aivan liian kiire saada valmista.
Tekniikkatreeneissä on tärkeää muistaa, että tehdään vaan pari onnistunutta suoritusta. Ei toistoja jos menee hyvin, koska helposti käyrä alkaa mennä alaspäin. Siinä vaiheessa kun päästään vaatimisen tasolle, koiralla tulee kuitenkin olla todella paljon toistoja takana, jotta koira varmasti osaa kanavoida asian oikein. Kanavointivaiheessa koiran tulee tietää tarkasti mitä siltä vaaditaan ja odotetaan, mikä on pään asento ja mikä on oikea tekniikka. Vasta silloin voidaan koiralta vaatia asioita.
Päivän aikana näin taas Carusta uusia puolia. Tuukka ei ole ihan mikään hiljaisin tuntemani kaveri ja oli mukava nähdä miten varmana ja luottavaisena Caru häneen nojaili. Hieno pentu kaiken kaikkiaan ja taas saatiin hyvää buustia millä mennä OPETUKSESSA eteenpäin.
Ohjaaja melko kohmeessa (päästään ja jaloistaan) nälkäisenä ja pitkän päivän päätteeksi (..ja Tuukan laumauttamana 🙈😅), mutta tässä pikku pätkä siitä mitä tehtiin, eli loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia asioita käytännössä.
Halusin valita Romeosta synttärikuvan, jossa päivänsankari on erityisen onnellinen. Ylläolevassa kuvassa Romeo on sitä. Parasta mitä Romeo tietää on jalkapallo ja oma piha. Edelleen 11-vuoden ikäisenä Romeo on leikkisä ja se ei koskaan väsy pallolla pelaamiseen. Meidän perheessä on jo pitkään ollut käytäntö, että kun belgit lähtevät treenaamaan, kotiin jäävä usein pelaa Romeon kanssa. Romeosta onkin tullut yhä enemmän isännän koira kun oma aikaa menee belgien kanssa touhutessa. Oman pihan vahtiminen on myös aina ollut Romeon kunnia-asia ja sen taidon se on opettanut myös pennulle. Halusinpa sitä sitten tai en...
Romeon vauhti on hidastunut vuosien myötä. Lenkeillä Romeo irtoaa harvoin kauaksi. Yleensä se kulkee minun takanani varjon lailla. Välillä se kulkee niin hitaasti, että pakostakin tulee mieleen, kuinka vahva on vanhan koiran tarve kulkea laumassa, vaikka sitten oman hyvinvoinnin kustannuksella. Pidän sille lepopäiviä aina tarpeen mukaan, jotta se palautuu pidemmistä lenkeistä. Olen ajatellut, että vierivä kivi ei sammaloidu, joten jospa rauhallisista kävelyistä olisi apua kunnon ylläpidossa vanhemmallakin koiralla.
Ohitustilanteissa Romeo ei enää vastaa rähisijöillekään, vaan astelee ylväänä ohi vanhan koiran arvokkuudella. Moorea ei tarvitse puolustaa, joten mitäpä sitä suotta ääntään availemaan. Romeo on tarkka siitä, että hyvin menneistä ohitteluista tulee tulla yhä nakkia. Saavutetuista eduista ei tule luopua ja Romeo kyllä muistuttaa, jos tämä meinaa unohtua.
Romeo on perinyt Moorelta kerjäysaseman ja nykyään se saa herkutella vanhan koiran oikeudella. Ikuisena teräsvatsana se saa maistella erilaisia makuja tietenkin kohtuudella. Romeon suosikkiherkkuja tuntuvat olevan munkit, pullat ja jukurtit.
Laumassa Romeo tiedostaa omat heikentyneet voimansa ja se pyrkii välttämään kaikenlaisia kahnauksia lauman sisällä. Silloin tällöin - vähän kuin muodon vuoksi, Romeo alistaa Myytä sisällä mahtailevin elkein, vailla sen suurempia aggressioita. Riittää, että Myy heittäytyy muodon vuoksi selälleen ja Romeo on tyytyväinen. Myy toimii näin ihan joka kerta, vaikka oikeasti ja esimerkiksi ulkona Myy on lauman hierarkiassaselvästi Romeon yläpuolella. Jostain syystä Myy on sisällä aina ollut alistuvaisempi, kuin ulkona. Se antaa Romeon olla itseään vahvempi, jotta Romeo on tyytyväinen. Ehkä se toimii näin myös siksi, että sopu säilyy laumassa. Myy ja Romeo ovat ystäviä keskenään, joskaan eivät samalla tavalla kuin mitä Romeo ja Moore olivat. Mooren poismeno oli Romeolle iso asia ja se oli allapäin lähes siihen saakka kun Caru pentu tuli. Pennun tulo piristi Romeota ja suru laimeni.
Video helmikuulta, jossa sain napattua Myyn ja Romeon touhuja nauhalle. Ei Romeo edelleenkään ihan hevillä luovu omista leluistaan.
Pennun kanssa Romeo on ihailtavan kärsivällinen, reilu ja hyvä ison koiran malli. Se näyttää pennulle milloin on aika lopettaa typeryydet ja pentu onkin saanut Romeolta arvokasta tietoa siitä, kuinka isojen koirien kanssa ollaan ja kuinka maailma pyörii. Sitä mitä vanha koira opettaa pennulle, ei voi ihminen opeillaan korvata. Romeosta on ollut paljon apua pennun kasvatuksessa ja ihailen sen syvää ja vahvaa auktoriteettiä mikä sillä on suhteessa pentuun. Näiden koirien väleihin en puutu muulloin kun silloin, kun näen, että Romeo tarvitsee lepoa ja se sille todella suotakoon.
Terveysasiat ovat Romeon kohdalla tällä hetkellä kohtuulliset. Kipulääkettä annan Romeolle aina silloin kun siltä näyttää, mutta mitään ihan jatkuvaa tarvetta kipulääkitykselle ei ole ollut. Romeo kalvaa kyynäriä ja kirputtaa lantion seutua nykyisin melko usein ja se on ollut aina merkki siitä, että Romeolla on kipuja. On kuitenkin myös hyviä aikoja, jolloin Roo ei kirputa ja silloin se usein venyttelee ja kellii, eli vaikuttaa kaikin puolin tyytyväiseltä koiralta. Leikkisyys on mielestäni yksi hyvä merkki koiran hyvinvoinnille ja oikeastaan harva asia ilahduttaa yhtä paljon kuin mitä Romeon oma-aloitteinen leikkiminen. Kastroinnin jälkeen pahimmat kipukohtaukset ovat jääneet Romeolta pois, joten luulen, että Romeolla oli aiemmin eturauhasvaivoja, joista aiheutui ajoittain voimakasta kipua. Kipukohtauksille ei löytynyt aikoinaan syytä tutkimuksista ja luustokuvista huolimatta, mutta pääasia, että kipukohtaukset ovat pysyneet poissa.
Romeo maaliskuussa 2020
Erityisesti silloin kun koiralla on enemmän ikää, jokainen päivä on erityisen arvokas. Mooren poismeno on yhä erittäin kipeänä ja vahvana mielessä ja toivon todella, ettei uutta menetystä tarvitsisi kohdata vielä aikoihin. Vanhat koirat ovat jotenkin niin ihanan helppoja kun vertaa vaikkapa pentuun tai nuoreen koiraan. Vanhat koirat ovat kaikessa mutkattoman ennakoitavissa ja niiden kanssa voi elää ja olla tässä ja nyt ilman minkäänlaisia tavoitteita tai päämääriä. Elämä on hyvällä tavalla erilaista kuin mitä noiden harrastuskoirien kanssa. Niiden kanssa on paljon keskeneräisiä asioita ja aina jotain mitä pitäisi tehdä. Romeon kanssa nautin joka hetkestä, jonka saamme vaan olla yhdessä.
...nyt kun Korona pitää koko maailmaa kauhun vallassa. On jotenkin käsittämätöntä miten laajalle epidemia voikaan yltää ja vaikuttaa ihan jokaisen ihmisen elämään. Suomessa vallitsee poikkeustila ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Opinnot ja työt tehdään etänä ja koulut ja monet liikkeet ovat suljettuina. Elämä on muuttunut hyvin erilaiseksi viime aikoina. Zoomit, Drivet ja WhatsApp-puhelut ovat nyt osa arkea ja matkailuautostamme on tullut nyt etävastaanotto videoterapialle. Huoli läheisistä on jatkuvaa ja iäkkäät vanhemmat eivät ainakaan auta asiaa. Läheisten ja omakin terveys on jatkuvasti mielessä ja koko ajan tulee tarkkailtua mahdollisia alkavia flunssan oireita. Yskä on kuin pommi, varsinkin jos joku läheinen yskäisee. Läheisiin yrittää pitää etäisyyttä, vaikka sydän särkyy juuri siitä. Kädet ovat rutikuivana jatkuvasta pesemisestä. Kaikki eivät piittaa, eivätkä ymmärrä edelleenkään tilanteen vakavuutta. Emme voi kun odottaa pelonsekaisin tuntein mitä vielä tulee tapahtumaan.
Koirien elämään Korona on tuonut toistaiseksi pelkästään positiivisia asioita. Tilanne muuttuisi jos meistä jompikumpi sairastuisi koronaan tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Sekin vaihtoehto on käväissyt mielessä, eikä mitään hyviä ratkaisuja olisi ainakaan heti näköpiirissä. Koirat ovat saaneet nauttia pääosin kauniista keväästä ulkoillen. Lenkkeilty on viime aikoina metsässä enemmän kuin ehkä koskaan ja koirien ei ole tarvinnut olla yksin kotona. Pentu kasvaa ja voimistuu. Caru on jo Romeon kokoinen rötkäle.
Kevään tapahtumia on peruttu. Nurmijärven hakukoe peruttiin paria päivää ennen koetta ja kisakirjekin ehti jo tulla. Uudistuneiden sääntöjen vuoksi meillä onkin hieman yllättäin jo Sm-tulokset tälle vuodelle kasassa, joten kokeen peruuntuminen ei haitannut. Osallistutaan Sm-kisoihin, jos ollaan vielä elossa, eikä kisoja peruta. Jos jotain hyvää Korona antoi, niin päästiin Tuukka Nikolan yksärille Carun kanssa kun hänenkin kaikki isommat tapahtumansa oli peruttu. Näillä nyt mennään, joten ei muuta kun voimia ja terveyttä kaikille.
Ja jotta postaus ei olisi kokonaan ihan näin masentava, niin tähän loppuun meidän koirien nakkihaaste.
Carun tottiksessa ollaan nyt siinä vaiheessa, että yritän pikku hiljaa siirtää Carua lelupalkalle. Carulla on tapana vielä vähän omia lelut, eikä se kantele kovinkaan aktiivisesti leluja minulle houkuttelusta huolimatta. Olen yrittänyt vahvistaa sille ajatusta, etten vie sen leluja ja nyt se alkaa uskaltaa jo nojailla minuun lelut suussa rapsuttelun toivossa. Suu on kovasti täynnä tavaraa ja tästä Caru tykkää!
Lelu ei ole vielä ohittanut ruoan suosiota tottiksia tehdessä. Caru on edelleen mukavan ahne, mutta myös leikkii hyvin. Lumien välissä päästiin käymään kerran myös ulkokentällä. Carusta suuri kenttä hajuineen oli niin mielenkiintoinen paikka, että ihan suosiolla pidän kentän Carulle nyt vaan mukavana leikkipaikkana, enkä edes yritä ajaa siellä sisään mitään uutta. Joku leikityspäivä olisi nyt keväällä kyllä tosi kiva!
Tässä viimeisimmät tottikset:
Haku on selvästi Carun laji ja se tykkää etsiä ja löytää ihmisiä! Caru osaa käyttää hyvin jo nenää ja hakumetsässä olen päässyt lähettämään sen maalimiehelle melko kaukaa, jopa keskilinjalta. Caru paikantaa maalimiehet hyvin, eikä jätä maalimiestä. Palkkana on ollut ruoka ja viimeisellä maalimiehellä on ollut tyyny, jolla Carua on leikitetty. Carulle tullaan tulevaisuudessa rakentamaan haukkuilmaisu.
Jälkiruutuja olen myös tehnyt Carulle ennen tätä viimeisintä talvea ja namina on ollut Jahti Vahdin liha-ateria makkaraa, joka maistuu Carulle hyvin. Caru on saanut syödä ruudussa löysällä liinalla ja olen ottanut sen ruudusta hetken päästä pois. Caru pysyy ruudussa ja syö tarkasti esittämättä kuitenkaan sen suurempaa kiihkeyttä ruutua kohtaan. Tulevana kesänä tehdään pohjia ainoastaan pellolla.
Muita kevään puuhia mm. Keita-siskon kanssa leikit ja videolla myös Carun viimeisimmät hakuilut.
Myyn kanssa käytiin fyssarilla keväthuollossa katsastamassa kropan osalta tämän hetken tilanne, eikä onneksi mitään isoja huolen aiheita noussut esiin. Myyn paino oli 23,7 kg.
Spondyloosista oli sen verran puhetta fysioterapeutin kanssa, ettei hyppyjä kannata tehdä liian usein, mutta tämä onkin ollut meille aina täysin selvä asia, eli hyppyjä tehdään Myyn kanssa nykyisin ainoastaan kokeissa. Myöhemmin Myyn selkää voidaan joutua hoitamaan ajoittain särkylääkkeillä, mutta toistaiseksi selkä ei vaivaa Myytä mitenkään ja toivotaan, että tämän hetkinen tilanne jatkuisi mahdollisimman pitkään.
ANAMNEESI: Myyn selästä otettu rötngekuvat ja siellä todettu spondyloosia th5-6, th12-13, L2-3 ja L4-5 väleissä. Voimakkain muutos ollut th5-6 välissä. Myy on jonkin verran liukastellut nyt kelien vuoksi mutta muuten voinut hyvin. Välillä selkää nykii mutta tilanne pysynyt samanlaisena.
STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Seisoma-asennossa paino symmetrisesti kaikilla raajoilla, painonsiirrot tulevat hyvin. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa ei palpaatioarkuutta. Lievää lihaskireyttä oikealla lavan takana th4-7 alueella ja lanneselässä molemmin puolin L1-6 alueella.
FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Myyllä ei nyt mitään isompaa, lievää lihaskireyttä selän pitkissä ojentajissa oikealla puolella lavan takana sekä molemmin puolin lanneselässä. Nyt laser selän alueelle ja manuaalinen käsittely. Kireydet aukeavat hyvin. Nyt ei akuuttia fysioterapian tarvetta, uutta aikaa voi varata tarpeen mukaan. Treenien ja pidempien lenkkien jälkeen on hyvä tehdä selän venytyksiä lihasten palautumisen edistämiseksi.
Viime päivitykset ovat olleet lähinnä pelkästään pentujuttuja, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Myyn kanssa olisi treenattu. Myyn kanssa treenit ovat jatkuneet koko ajan entiseen malliin, vaikka päivitykset ovatkin olleet pentupainotteisia. Myyn treenit ovat olleet lähinnä ylläpitoon tähtääviä, eikä niistä ole ollut niin paljoa raportoitavaa, kun mitä pennun uuden oppimisesta.
Myyn kanssa on tehty talviaikanakin pientä taukoa lukuunottamatta tottista, esineruutua ja hakua.
Tottiksessa on päästy käymään jo ulkokentällä. Siellä on otettu eteenmenoa, paikkista ja noutoja. Noutoja teen todella harvoin, koska haluan säästää koiraa turhilta hypyiltä. Mitään syytä ei ole hyppyjä treenata niin kauan, kun Myyn hypyt ovat yhä ilmavat ja hyvät.
Eteenmenossa kurittomuus nostelee aika ajoin päätään ja tämän liikkeen pitäminen tasapainossa vaatii jatkuvaa säätöä. Vauhtia ja näyttävyyttä kun on oltava, mutta myös sitä hallintaa. Liikkeestä tulee helposti joko tai...
Teknisesti Myyllä ei ole ollut tekemisessä suurempia ongelmia, mutta mielentila on vaihdellut hyvästä huonoon. Hallista ulos siirtyminen näkyy aina pienoisena keulimisena, joka onneksi tasoittuu kauden edetessä. Tottis on tällä hetkellä Myyn tekemisessä se heikoin lenkki koetta ajatellen, mutta mitään maata mullistavaa muutosta mielentilaan en vaan saa rakennettua tuolle koiralle. Ääntelyä on päivästä riippuen enemmän tai vähemmän.
Kaikesta huolimatta ilmoitin Myyn kauden ensimmäiseen hakukokeeseen! Nyt nautitaan kisaamisesta, koska Myy on hyvässä kunnossa ja terveenä. Kauden ekat kokeet ovat olleet perinteisesti liikaan intoon kaatuneita kokeita, mutta jostainhan se on taas kausi aloitettava, joten miksipä ei. Toivotaan, ettei tulisi taas peruutusta talven takia, koska tätä kirjoittaessa talvi tuli tänne Jyvässeudulle takaisin ja lunta on runsaasti.
Esineruutua olen tehnyt lenkin yhteydessä harvakseltaan ja se on edelleen Myyn vahva lemppari. Myyn ruututyöskentelystä tykkään erityisen paljon, koska ruudussa ei tapahdu mitään ylimääräistä. Esineelle lähdetään lujaa, esine etsitään vauhdilla ja palautetaan täysillä. Myyllä on tekemisessä hyvä itseluottamus ja se näkyy työskentelyssä mukavana tarmokkuutena. Se pitää etsimisessä kiirettä, mutta ei kuitenkaan hosu ja sehän sopii mainiosti kolmosluokan koiralle. On ollut sellainenkin koe, jossa Myy on ainoana koirana palauttanut kaikki neljä esinettä sallitussa ajasa.
Olen yllättänyt Myytä palkkaamalla sen yhden tai kahden esineen jälkeen isoilla bileillä. Olen keskittynyt pitämään yllä lähinnä vaan hyvää ja iloista työskentelymotivaatiota. Romeo ja Myy olivat ruudussa kerran myös yhtäaikaa. Tämä herätti koirissa kilpailua ja oli kyllä loistava nostatustreeni Myyn esineruutuun. Kokeneen koiran kanssa pitäisikin olla mielestäni riittävän luova, jotta koirallakin mielenkiinto säilyy hyvänä ja treeneihin tulee sopivaa vaihtelua.
Ruutua tehdessä olen jättänyt Myyn usein myös käskyn alle istumaan. Se seuraa tarkkaa jokaista liikettäni ruutua tehdessä. Viimeksi Myy haukkui innosta osan aikaa, mutta se ei kuitenkaan koskaan karkaa ruutuun ennen aikojaan. Tämä näkyy lisäävän myös koiran intoa ruutua kohtaan.
Hakua päästiin tekemään maaliskuun alussa ja Myyn tekeminen tuntuu tällä hetkellä jopa erittäin hyvältä! Pistot ovat olleet suoria ja syviä, maalimiehet löytyvät ja näytöt ja ilmaisut toimivat. Rullaakin tuodaan taas perille asti. Ainoa huoli koetta ajatellen on tuulen suunnat. Jos tuuli sattuu käymään sopivasti alueelta päin, Myy saattaa haistaa ja nostaa maalimiehen kaukaa ja tästähän tuomarit eivät tykkää ja pisteitä lähtee työskentelystä.
Joka tapauksessa tuo koira selvästi paranee iän myötä ja toivon todella, että saadaan jatkaa Myyn kanssa kisaamista vielä vuosia. Kokemus, osaaminen, halu tehdä ja niihin yhdistettynä Myyn kiihkeys ja herkkyys ovat hyvä yhdistelmä, enkä voisi olla tyytyväisempi Myyn tämän hetkiseen tekemiseen. 💜
