Riistavietti
Joskus kovin pienistäkin asioista tulee suuri ilo. Pohjustettakoon asiaa ensin sillä, että Nono-westien jälkeen kaikki koirani ovat olleet riistaviettisiä. Mejän treenaaminen on vaikuttanut jonkin verran asiaan, mutta myös se, että me liikutaan paljon riistarikkaissa metsissä, sekä asutaan saarella, jossa asuu myös melkoinen rusakkopopulaatio. Riistaan törmätään siis joka puolella ja lähes jatkuvasti.
Myyn ollessa pentu asuttiin väliaikaisesti maalla, jossa Romeo opetti Myyn riistanajoon hirvien avulla. Myyllä iän myötä tilanne on onneksi helpottunut, eikä riistan ajoa tapahdu kun se lyhyt hetki, mutta on siinä silti omat vaaransa, enkä tykkää yhtään tuosta Myyn harrastuksesta.
Carun opettajana olen toiminut kuitenkin minä, eikä koko lauma lenkkeile yhdessä vapaana. Romeon kanssa Carua voisi lenkittää, mutta harvoin viitsin olla niin epäreilu Romeolle, että se joutuisi kestämään energistä pentua lenkillä, joten Romeon lenkkikaverina toimii Myy. Siihen taas, etteivät Myy ja Caru lenkkeile yhdessä on parikin hyvää syytä. Ensinnäkin pariskunta Myy ja Caru olisi melkoinen kombo yhdessä. Viettiä ja voimaa löytyy molemmista, enkä todellakaan haluaisi, että ne törmäävät yhdessä sen enempää riistaan, muihin koiriin kuin lenkkeilijöihinkään ilman, että minulla olisi tilanne hallinnassa. Toinen selkeä syy sille miksi ne eivät lenkkeile yhdessä on yksinkertaisesti se, etteivät ne tule edelleenkään toimeen keskenään. Myyn kuumuessa jostakin, Caru saa huutia, enkä halua vahvistaa yhtään tätä asetelmaa. Joten vaikka joskus tekisikin mieli päästää ne yhdessä juoksemaan, niin se nyt vaan ei käy päinsä.
Caru on lenkkeillyt lähinnä siis vaan minun kanssani ja se onkin leimautunut hyvin voimakkaasti minuun. Tässä tavassa on puolensa, mutta myös enemmän työtä. Jänis lähti lähes meidän jaloista juoksemaan suoraan menosuuntaan ja ehdin jo ajatella, että sinne meni koiruus. Huusin kerran Carua ja vihelsin pilliin. Caru tuli heti mun luo, eikä ollut edes missään saalistiloissa, vaan rauhallinen ja hyvin kuulolla. Näitä tilanteita varten taskusta löytyy aina Cesar-märkäruokaa. Niin nytkin ja sain palkattua koiran luoksetulosta ja riistasta luopumisesta. Kukaan ei ehkä tajua tätä, mutta oli kyllä niin hyvä fiilis siitä, että pentu malttoi luopua saaliista ja saatiin tästä tilanteesta näin hyvä kokemus! Ja pieni toivonkipinä edes siihen suuntaan, että jospa Carusta ei tulisikaan tiesmonennettako riistaviettistä koiraa meidän talouteen!
Esineruutu
Vettä on sadellut lähes päivittäin ja vähäinen lumi sulaa vauhdilla. Talvi on ollut todella poikkeuksellinen ja näyttää nyt hyvin vahvasti siltä, ettei jäälle pääse kulkemaan koko talvena. Rannat ovat edelleen sulat. Myy katselee päivittäin toiveikkaana järvelle, että joko nyt viimeinkin mennään jäälle, mutta kun ei mennä. Luonnollisesti tämä todella surettaa, koska tavallisesti tähän aikaan vuodesta rakennetaan koirille hyvää kuntopohjaa kevään koitoksiin. Lenkittäminen on ollut talvisin hyvin helppoa, kun jäät alkavat lähes pihasta. Nyt on liikuttu paljon metsissä, mutta esimerkiksi kelkkaa ei ole päässyt paljoa ulkoiluttamaan. Isäntä osti läskipyörän itselleen, jotta josko saataisiin vielä kuntoakin rakenneltua koirille.
Metsälenkin yhteyteen olen tehnyt koirille esineruutua. Myylle lähinnä nostatustreenejä yhdellä esineellä. Se on ihan liekeissä hommaan ja työt loppuu aina kunnon bileisiin. Hyvältä näyttää Myyn esineruutu. Caru-pentu uppoaa syvälle ja pysyy hyvin tallatulla alueella. Carun lelut on vaihdettu "oikeisiin" esineruutuesineisiin. Hauska oli seurata Carua lelun vaihdon jälkeen. Caru löysi lähes heti esineen, mutta mietti hetken, että olisiko täällä sittenkin jossain se tutumpi karvalelu, joka olisi mukavampi palauttaa... Päätti sitten kuitenkin tuoda esineen, kun karvareuhkaa ei näkynyt. Toi esineen ihan käteen asti.
Hakuryhmiä on tulevalle kaudelle kaksi, (no oikeastaan kolmekin) kun perustin oman hakuryhmän toisen koirani treenitarpeisiin. Kunhan illat tästä vielä vähän valostuvat voidaan aloittaa sekin laji. Tuskin maltan odottaa!
Kuvassa Caru 6kk ja alakuvassa Myy samanikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti