Hakukausi jatkuu...

Hakumetsässä
Talvi hidasti Keski-Suomessa tuloaan, joten on päästy jatkamaan vielä hakutreenejä. En valita siis yhtään, vaikka ei vielä tulisikaan lunta. Tähän aikaan vuodesta on yllättävänkin mukava hakuilla. Ei ole itikoita eikä muitakaan lentäviä, eikä koirillakaan ole liian kuuma. Lämmintä päälle, niin hyvin tarkenee.

Myyn kannuskynsi on parantunut hyvin ja jalka paketoituna Myykin on päässyt taas treenaamaan.
Erityisesti viimeisimmästä hakutreenistä jäi erityisen hyvä fiilis kummankin koiran osalta. Maalimiehet piiloutuivat hyvin peitteiseen metsään ja molemmat koirat saivat tehdä kunnolla töitä, jotta ukot löytyivät. On se kyllä hienoa katsottavaa, kun osaavaakin koiraa haastetaan kunnolla! Myy teki suoria, syviä pistoja ja selvitteli erinomaisesti piiloja. Myyssä ehkä tällä hetkellä parasta haussa on todella korkea maalimiesmotivaatio. Se tuskin hommaa lopettaisi siihenkään, vaikka palkka poistuisi. Halu löytää metsästä ihana ihminen on aina ollut Myyn paras palkka hakumetsässä. Myystä näkyy myös niin hyvin kokemuksen myötä saavutettu osaaminen ja varmuus. Carua samaan aikaan kouluttaessa asia jotenkin hyvin korostuu. Muistaa millaista oli alku Myynkin kanssa ja kuinka pitkä matka siitä on tähän päivään. Ei voi olla välillä miettimättä myöskään sitä työmäärää, mitä pennun kouluttaminen osaavaksi hakukoiraksi vaatii. Nyt kuitenkin osaa nauttia ehkä jopa enemmän matkasta. Carun kanssa ei todellakaan ole kiirettä minnekään. Tämä koira on myös täysin erilainen kuin mitä Myy on, joten varmasti hyvin erilaiset haasteet odottavat meitä.

Caru on käynyt nyt kuudensissa hakutreeneissään. Viimeinkin saatiin treeneihin myös vähän enemmän tuuliapuja. Teemana olikin maalimiehen paikannus. Treeneissä tuli jälleen selväksi, että Caru on erittäin sisukas ja periksiantamaton pentu! Caru ei tullut huudollakaan pois, kun se oli hajulla. Lopulta pentu kurkki puidenkin latvoja, kun ei meinannut ukko löytyä. Onneksi pennun hieno työskentely sai arvoisensa päätöksen, kun se löysi kaikki maalimiehet. Harrastuksessa (haku) tuollainen sinnikkyys ja periksiantamattomuus näkyy myönteisenä asiana. Arjessa siinä on omat haasteensa.



Pentutottista
Carun kanssa on tehty myös pentutottiksia. Olkkarin sijaan on pyörähdetty välillä myös oikein kentällä. Pennulta löytyy keskittymistä ja yritteliäisyyttä vieraammassakin paikassa.



Muutama asia, johon tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Palkkaa vasta kun pentu on rauhassa ja keskittynyt. Nyt saa palkkaa levottomassa mielentilassa, jota en todellakaan halua vahvistaa. Perusasento meinaa tulla kovin helposti liian eteen. Kriteerinä yritän pitää etutassut kantapäiden kohdalla. Carusta tulee iso koira, joten asento tulee kuitenkin vähän eteenpäin kun koira kasvaa. Katse eteen, selkä suoraksi, vaikka onhan se hemmetin vaikeaa, kun ohjaa tuollaista rääpälettä. Kättä voisi käyttää jo ylempänä ja palkata alas, jotta ei vahvistaisi pomppuja enempää.

Koulutus tapahtuu ruoalla ja mikäpä sen mukavampaa kuin kouluttaa noin ahnetta pentua. Carulla on saalis vielä tuloillaan, joten en hätiköi leikkimisen kanssa, jotta ei tule vahvistettua huonoa otetta. Kantaa hienosti kahta lelua koko suun otteella, joten kyllä sieltä hyvä ote tulee, kunhan maltetaan hetki odottaa ja hampaat vaihtuvat.

Caru ja Keita sisko kuvattuna viime treffeillä. Pennut kuvassa 14 vko. 

Caru kasvattaa nyt pelkkää jalkaa, päätä ja korvia... Ei ole enää edes söpö. 😉