Mooren lähdön jälkeen ei ole kulunut hetkeäkään, etteikö Romeo surisi pois mennyttä ystäväänsä. 💔 Romeo suree erittäin syvästi, eikä mikään muuta asiaa muuksi. Romeon surun katsominen päivästä ja hetkestä toiseen sattuu suoraan syvälle sydämeen oman kaipauksen lisäksi.
Minun toiveestani Romeo oli saattamassa Moorea rajan yli. En olisi kestänyt sitä, että se etsii ystäväänsä tietämättä minne ystävä on kadonnut. Siinä vaiheessa kun Romeo hyvästeli Mooren viimeisen kerran, tiesin varmasti, että Romeo tietää, eikä sen tarvitse etsiä.
Eikä se ole etsinyt. Se on vaan aidosti ja vahvasti surrut. Roikottannut päätään ja ollut koko ajan alla päin. Romeo, joka ei ole koskaan tykännyt koskettelusta, eikä liiasta läheisyydestä, haluaa nyt minun hyväilyä ja silittelyä erityisen paljon. Se haluaa, että minä lohdutan. Silitän ja puhun sille. Se ei halua jäädä yhtään yksin, eikä sitä jätetä. Me lohdutamme toisiamme ja ikävöimme yhdessä. Moore jätti suuren loven tähän laumaan.
Parhaimmat ystävät
Moore ja Nono-westie ovat nyt yhdessä siellä jossain. Minun rakkaat pikku pojat. 💔
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti