Hakuhommia

Tarkoitus oli alkujaan, että korkattaisiin Myyn kanssa jäljen voittajaluokka tällä kaudella. Niin tuskin kuitenkaan tulee käymään tällä olemattomalla treenimäärällä. Tämä kausi mennäänkin nyt hyvin pitkälti hakuilun ehdoilla, koska kisojakin on tulossa!

Hakutreenejä on saatu alle kohtuullisen hyvä määrä. (1-2 krt./vko) On pyritty harjoittelemaan monipuolisesti erilaisilla teemoilla. On tehty pitkää rataa, ylisyviä löytöjä, lähimaalimiehiä, motivaation nostatustreenejä (haamuja), yliheittoja, on vierailtu muualla treenaamassa, on ollut monenlaisia maalimiehiä, -piiloja jne. Sisääntulotreenejä voisi vielä ottaa enemmän. Myyllä menee niistä helposti kuppi nurin ja tulee turhaa sähläystä, josta en tykkää... Nykyään suunnittelen myös Myyn treenit ennalta paperille, joten tulee tarkemmin pohdittua sitä, mitä siellä metsässä milloinkin tekee.

Treenit ovat pääsääntöisesti sujuneet hyvin, mutta onpa sinne mahtunut joukkoon valeilmaisukin.

Plussat:

• näytöt ja ilmaisut hyvät. Näytölle viedään lujaa ja ilmaisut ovat korrekteja. 
• käy hyvin maalimiehellä, eli ei ota rullaa liian aikaisin,
• pääsääntöisesti tuo rullaa keskilinjalla perille asti,
• osaa sovittaa vauhtinsa hyvin myös pitkälle radalle (300 m.), eikä vedä itseään piippuun ensimmäisellä sadalla metrillä,  
• jaksaa hyvällä temmolla koko radan ja lähtee halukkaasti joka lähetyksellä. Ei koskaan kyseenalaista, lähteäkkö vai ei,
• lähimaalimiehet löytyvät hyvin ja ne tarjoavat mukavaa vaihtelua syviin pistoihin, 
• haamut ovat Myylle hakuilun ehdoton suola, koska Myyhän on koira, jolle minkäänlaisia apuja ei ole juuri koskaan käytetty. Niillä saadaan motivaatio pysymään korkealla ja samalla myös pistoihin suoruutta, syvyyttä... mitä milloinkin haetaan.  

Haasteet:

• Pistot saisivat olla suorempia. Lähtee usein melko suoraan ja hyvin ja sitten noin 25 metrissä alkaa kääntymään enemmän tai vähemmän aluetta eteenpäin. Juuri kun ajattelit, että uppoaa hyvin ja suoraan. Tuntuu, että takaisinotto on aina silloin jo vähän myöhässä. Toisella lähetyksellä uppoaa yleensä suoremmin, mutta saisihan se mennä jo ekalla.
• etukulmissa Myy saisi käydä paremmin ja olla näissä selvästi tarkempi. Maalimies ei jää nurkkaan, mutta jos käry maalimiehestä ei käy nokkaan, niin Myy myös kaartaa huolettomasti aluetta eteenpäin. Etukulmia olen vahvistanut löydöillä. Liikaakin, koska tyhjään etukulmaan Myy teki kerran myös valeen, josta meinasin luonnollisesti repiä pelihousuni. Oli kyllä silloin erityisen huonossa mielentilassa jo tullessaan radalle. Otin käyttöön irtorullat. Ne ovat hyvät siinäkin mielessä, että koiraa voi korjailla helpommin ilman virheen mahdollisuutta. Lähetyksiä lähinnä ajattelen. Usein en korjaa hyviä ja syviä pistoja, jos työskentely on muuten hyvää, mutta ei johda löytöön. Koen, että korjaus tuo epävarmuutta. Toisekseen näitä tapahtuu todella harvoin. 
• Ylisyvissä on joskus näkynyt pientä vaikeutta ja näitä treenattu mm. haamujen avulla. Haamu 50 metrissä, josta liikkuu vielä noin 10 metriä syvemmälle, jolloin saadaan koira uppoamaan riittävän syvälle. Maastolta vaaditaan hyvää näkyvyyttä. 
• ohjaajana koen ajoittain hankalana sen, että milloin huutelen Myylle hyvä ja täällä-käskyjä. Maalimiestä se ei huudoillani jätä, mikä tietenkin on tärkeintä. Reijan koulutuksen jälkeen huutelin nopeammin koiraa pois (ajatuksena, ettei etene liian kaukasi alueella) ja koin, että Myyn työrauha tästä vähän kärsi. Se tuli hätäisemmäksi ja muistaakseni joku mm. taisi silloin poikkeuksellisesti juuri jäädäkin. Palasin takaisin siihen "oman fiiliksen" mukaiseen huuteluun, jossa lähinnä kerron koiralle missä kohtaa keskilinjaa kuljen, ja "tule pois kun olet valmis" -sen sijaan, että kutsuisin sitä tiukemmin pois alueelta, jotta saataisiin tehtyä kauniita kaistaleita. 
• alueen jakaminen tasaisesti ja hyvin on aina myös jossain määrin haasteellista. Kokeessa lasken vajaa 30 askelta ja laitan koiran mettään. Tietenkin myös maastosta riippuen, eli jos on peitteisempää, pistotan useammin. Joskus pistotukset onnistuvat hyvin, joskus eivät. Tähän varmasti vaikuttaa osaltaan oma hakuhistorianikin. Olen treenannut/treenaan vieläkin ryhmässä jossa merkkejä ei käytetty/käytetä ollenkaan ja myös ryhmässä josssa merkkejä on todella tiuhaan. Nyt on menty pidempään niin, että etukulmat (kohdakkain) ovat merkitty ja 50 metrin välein merkit keskilinjalle ja piiloilla. Radiopuhelimien ja keskilinjan "ratamestarin" avulla saadaan ukot hyvin oikeisiin paikkoihin. Tästä oon tykännyt. Kokeessahan on merkattuna etukulmat ja seuraava merkki tulee vastaan sadassa metrissä. 

Paljon on vielä tehtävää ja parannettavaa. Haku nyt vaan on lajinakin sellainen, että ei siinä koskaan valmista tule. Työ ei tekemällä lopu. Siltikin myös onni, sää, tuulen suunnat, tähtien asennot ja moni muu asia vaikuttaa lopputulokseen. Myy on vallan hieno hakukaveri, joten mikäs sen kanssa on treenatessa tätä ihan oikeata tosinaisten lajia. 😍