sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Mejäkoe ja tosi elämän esineet

Lauantaina tehtiin korvaava koejälki sunnuntain mejäkokeeseen. Jälki oli tällä kertaa melko haastava sijoittaa maastoon, mutta saatiin se sinne lopulta varsin sievästi. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kokeen järjestäjät sanovat, että tässä teille taas ns. vaikea jälki ja luottavat siihen, että saadaan se maastoon hyvin sijoiteltua. Haasteena näissä jäljissä on usein teiden läheisyys, jyrkät kulmat, kallioalueet lähellä jne. Hannu on erittäin taitava suunnistaja sekä metsässä liikkuja, joten kaikkia kunnia hyvistä jäljistä kuuluu Hannulle.

***
Jäljen teon jälkeen ajeltiin Laukaaseen, jossa Romeo ja lopulta Myykin, sai etsiä erään rouvan puolukkaretkellä kadottamia auton avaimia. Koirat etsivät hyvin ja varsin päättäväisesti saamatta kuitenkaan hajua avaimista. Romeon kuonoon pisti jokin, joka aiheutti kuonossa ajoittaista raapimista ja pään puistelua. Olin tästä vähän huolissani sunnuntaina koetta ajatellen...

Alue oli harmittavan laaja ja hyvin tiheä voimakkaine aluskasvistoineen ja suopursuineen. "Kävelin tuolla, tuolla ja tuollakin taisin käydä"-tyyppisesti haravoitiin suurta aluetta pienissä osissa, välillä taukoja pitäen. Valitettavasti avaimet jäivät löytymättä. Koskaan ei tule treenattua esineruutua noin tiheässä ja puskaisessa maastossa. Rouvan mielestä koirat tekivät kuitenkin niin hienosti ja ahkerasti töitä, että hän pakotti meidät ottamaan korvaukseksi pari kymppiä ja Romeo pääsi valokuvaankin. :) Oli kuulema suuri ilo nähdä koirien työskentelevän. Koirat näyttivät lopuksi millaista on kun esine on maastossa ja se sieltä löytyy. Molemmat  koirat loistivat tässä osaamisellaan.

***
Sunnuntaina oli mejäkoe Jyväskylän Leppälahdessa. Lauantaina oli jo tiedossa, että ryhmässämme on viisi koiraa. Kolme avokoiraa ja kaksi voittajakoiraa. Avot menevät aina ensin, joten kun eilen teimme toiseksi viimeisen voi-jäljen, arvottavaa ei jäänyt. Päivän viimeinen jälki tuli meille ja tietenkin tälle päivälle osui se syyskuun ehdottomasti helteisin päivä. Auton mittari näytti + 23 kun lähdettiin metsään ja kun jälki kulki suuren hakkuualueen yli, jäljellä oli todella, todella kuuma. Kuumuus ei sinällään Romeota haitannut ja hienosti se jaksoi jäljestää kuumuudesta huolimatta.

Ensimmäinen osuus hyvin ja katkokulma kauniilla kaarroksella. Toisella osuudella ongelmat alkoivat lintujen muodossa. Samperin teeret, että sitten vihaan niitä perkeleitä jäljellä! Kyyhöttävät paikallaan aina niin kauan, että koira kävelee lähes niiden yli. Sitten hirveä räpiköinti, että pääsevät isoina lintuina lopulta lentoon. Ensin lähti yksi iso teeri ihan Romeon edestä jäljeltä. Muutaman metrin päästä toinen. Edelleen koira palasi jäljelle pienen linnun perään tehdyn pompun jälkeen... sitten vielä kolmas teeri pyristeli ilmaan Romeon edestä ja se neljäs teeri oli sitten viimeinen pisara sille, että ensimmäinen hukka tuli kun Romeo lähti lintua saattelemaan ja kadotti jäljen laajalle hakkuuaukiolle...

Romeo on mennyt lintuasiassa hienosti eteenpäin. Joskus yksikin lintu aiheutti peräänlähdön ja hukan. Sitten lintuja sai olla jo jäljellä kaksi ja vielä holsku pysyi asiassa. Tänään kolmannenkin linnun jälkeen se vieläkin palasi jäljelle, mutta se neljäs teeri oli ehdottomasti liikaa, enkä raaski sitä tuosta edes syyttää. Jossain sekin raja tulee vastaan. Varmaan viideskin oli jossain lähellä kytiksellä.

Kolmas osuus mentiin taas hyvin, mutta neljännellä (siinä missä jäljentekijät näkivät eilen peuran) Romeo lähti kulkemaan ns. hirvien moottoritietä liian pitkään ja sai tästä harmittavan toisen hukan. Makuut menivät näiden häiriöiden takia Romeolta ohi, joten noista meni roimasti pisteitä.

Tuloksena tänään VOI 3 24 p.

Tuomarin koeselostus (Hannu Palonen)
Rauhallisesti liikkeelle. Ensimmäinen ja kolmas osuus tarkimmin. Toisella osuudella neljä ajontyyppistä lähtöä läheiselle aukealle (linnut). Kaksi kertaa palattiin ilman kehotusta ja kolmannella piti kehottaa. Neljännellä hukka. Katkokulma kaartaen. Viimeinen kulma tarkasti. Ensimmäinen makuu mallikkaasti, loput ohittaen. Neljännen osuuden alussa hirvien polulle, hukka. Kaatokäytös hyväksytty. 
Mitalli tuli linnuista huolimatta! :) 

2 kommenttia:

  1. Mitäs sitten kun koira hävittää jäljen, niin saako sitä auttaa vai loppuuko koe siihen jos se ei löydä takaisin jäljelle?

    VastaaPoista
  2. Koiran on löydettävä itsenäisesti takaisin jäljelle. Sitä ei saa auttaa millään tavoin, voi yrittää kehottaa kerran kaksi. Koira palautetaan jäljelle tuomarin kehoituksesta jos tuomari arvioi, ettei koira kykene löytämään enää jälkeä, aikaa menee liian kauan, tekeminen on puurtavaa, ei etene jne. Tästä tulee aina hukka. Hukka laskee aina yhden palkintosijan, eli koira ei voi saada enää ykköstulosta. Kolme hukkaa keskeyttää kokeen.

    VastaaPoista