Marraskuun pimeys

Pimein aika vuodesta. Töihin lähtiessä ja sieltä tullessa on pimeää. Päivälläkään ei valoa juuri näe. Hiljaista sadetta päivästä toiseen. Pilvet roikkuvat alhaalla, on sumuista ja synkkää. Välillä miettii, että miten sitä voi asua tämmöisessä maassa vuodesta toiseen. Varsinkin kun juttelee pojan kanssa jenkkeihin, jossa edelleen voi mennä shortsit jalassa kouluun ja käyttää aurinkolaseja. Toisaalta meillä ei ole myöskään hurrikaaneja, eikä valtaisia metsäpaloja. Maa ei järise, eikä mutavyöryt peitä meitä alleen. Saamme elää jokseenkin rauhassa täällä meidän omassa pikku lintukodossamme. Ainakin vielä, joten kai se on vaan yritettävä rämpiä tämänkin marraskuun läpi. Lumi saapuu (..jossain vaiheessa) ja se viimeistään piristää ankeimmankin mielen ja valaisee vähintäänkin tämän synkkyyden.

On siis yritetty selvitä arjesta. 5.20 lenkille otsalamppujen valossa, päivät raadetaan töissä ja illalla lyhyt lenkki koirille. Ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla taas herätä ja lähteä.

Hakutreeneistä on käyty hakemassa piristystä viikonloppuisin. Myylle on vahvistettu suoria pistoja haamujen avulla ja ilman. Etukulmiin on laitettu ukkoja. Myy kun on ollut välillä sitä mieltä, että ukot löytyvät aikasintaan 100 metristä... Pieni levottomuus maalimiehellä sai luonnollisen selityksen, kun maalimies huomasi, ettei Myy saa rullaa suuhunsa, koska rulla oli jumissa Juliusvaljaiden rintaremmin alla. Kiristin rintaremmiä ja toivotaan, ettei noin enää käy.

Tähän pimeyteen on hyvä laittaa muutama kesäinen otos elokuisesta Reija Niemisen tottiskoulutuksesta. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Tanja K. Kiitos kuvista!