Loppuloman kuulumisia

Kuukauden kesäloma hujahti lähinnä hellettä pidellessä. Tällaista lomasäätä en kyllä olisi toivonut jos olisin valitsemaan päässyt! Pakko oli siirtää koirajuttuja ja treenilöitä aika paljon sivuun, koska oli vaan liian kuuma. Mittari näytti useampanakin päivänä yli kolmeakymmentä ja hellelukemista ei tultu alas monenakaan päivänä. Myös yöt ovat olleet kuumia. Lenkitkin oli/on pidettävä luonnollisesti hyvin maltillisina. Aamuisin lähdettiin liikkeelle jo viimeistään kello 5.30 ja silloinkin oli välillä jo reilut 20 astetta lämpöä...

Tämän kesän vakiovarusteiksi koirille pakattiin mukaan aina palautusjuomaa ja kylmälaukussa oli kylmäkallejen seassa märkiä pyyhkeitä, jos lenkin varteen ei osunnut järveä. Pidettiin välillä viilennystaukoa ja koirat kiedottiin pyyhkeisiin. Mökillä ei voitu kuumuuden takia juurikaan olla, koska siellä ei olisi ollut kenelläkään kivaa. Kotona ilmalämpöpumppu viilensi mukavasti huoneilmaa pitäen sen 20 asteessa. Yöllä jopa vähän viileämpänä. Koirat viettivät suurimman osan ajasta mukavasti sisätiloissa tietämättä kuumuudesta mitään. Monet kerrat mietin loman aikana kuinka kerrostalokoirat jaksavat tällaisen kesän? Niilolla ainakin on hyvin kuuma kerrostalokoti. Niilo pääsi kuitenkin onnekseen usein pois kaupungista. Niilo on myös oppinut tämän kesän aikana, että märän pyyhkeen alla on hyvä olla ja että uida kannattaa. Yhden lämpöhalvauksen se reppana silti sai kokea kesän aikana. Ja tämä helle siis todellakin vaan jatkuu ja jatkuu.  

Kesämuoti 2018 

---

Mitä seuraavaksi?
Nyt on takki jollakin tavalla tyhjä, vaikka mieli onkin hyvä siitä, että henkilökohtainen ja itselleni se kaikkein tärkein koiraharrastustavoite on saavutettu. Mielessä pyörii jo vähän ajatus siitä, että mitä sitten seuraavaksi? Onhan niitä muitakin pk-lajeja toki pilvin pimein, mutta haun jälkeen muut lajit eivät tunnu niin vahvasti omilta. Ei sellaisilta lajeilta joihin tuntee samanalaista tunteen paloa kuin mitä hakuun. Voihan sitä haussa toki vieläkin kisata ja kisataankin, mutta tavallaan se suurin ja eteenpäin vievin tunnelataus on poissa, kun tavoitteet on saavutettu. Ensi vuonna on toki tulossa Sm-kisat ja se on meidän seuraava tavoite haun osalta. Sinne mennään ehdottomasti, jos vaan terveinä ja elossa pysytään! Tottiksen eteen saa kyllä tehdä hartiavoimin töitä, mutta jos Sm:iin kerran on mahdollista päästä, niin olisihan se aivan hullua jättää sellainen tilaisuus käyttämättä! Treenit siis jatkuvat, nyt täytyy vaan miettiä hyviä ja eteenpäin vieviä treenejä.

Vielä en osaa sanoa tuleeko jäljestä se meidän seuraava ns. päälaji. Aika näyttää kuinka käy ja kuinka nuo Myyn jälkihommat alkavat sujua. Ek:ta ollaan kanssa vähän mietitty. Hellepäivinä ollaan vähän harjoiteltukin pikku esineen löytymistä. Myy oli asiasta kovasti innoissaan ja omaksui uuden asian hetkessä. Ilmaisumuotona tulee olemaan maahanmeno ja kuonolla esineen tökkäys. Esineen tuominen ei tule kysymykseenkään, koska ajatuskin siitä, että Myy nielaisee vahingossa kolikon tai jotain muuta kylmää mua tuon kiertymäleikkauksen jälkeen. Pudotettua esinettä ollaan treenattu tasan yhden kerran ja sehän onnistui hienosti! Hausta tutulla vierellä-käskyllä Myy osaa kulkea rauhassa vieressä ja pudotetun esineen hakeminen ei ollut Myystä temppu eikä mikään. Kovasti meitä on jo kannustettu menemään Ek-kokeeseen, mutta harjoitellaan nyt vielä, niin on itselläkin varmempi olo.

Uusi taulukin tuli... 

Poitsut ja niiden vointi

Molemmat pappakoirat ovat voineet kesän hyvin. Kipulääkkeitä ei ole kumpikaan tarvinnut aikoihin ja molemmat ovat olleet enimmäkseen virkeitä, iloisia ja jaksavia. Romeo on tykännyt kovasti uida ja makoilla varjossa pihanurmikolla. Usein se leikkii itsekseen pallonsa kanssa ja rymyää pensaiden alla. Se myös vahtii pihaa tomerana ja häätää linnut ja oravat matkoihinsa kerta toisensa jälkeen. Metsässä se juoksee Myyn rinnalla ja on jotenkin jaksavampi kuin mitä se joskus on ollut. 

Romeo ei aio pudottaa näemmä karvaa enää ollenkaan nyt kun se on kastroitu. Tästä onkin tulossa hyvin nopeasti isompikin ongelma ja on pakko sanoa, että kyllä kastroimattomuudessa on ehdottomasti puolensa! Romeo inhoaa harjaamista ja turkki takkuuntuu nyt varsin helposti kun sitä on noin runsaasti. Paksu pohjavilla on tosi tukkoista ja runsas uiminen ei ainakaan yhtään auta asiaa. Saksia on saanut käyttää paljon ja koneeseenkin on varmaan turvauduttava jossain kohtaa, jotta ihossa kiinni olevat takut saadaan aukeamaan. Aikamoista taistelua on nyt ollut tuo turkin hoito. Pakko miettiä jopa turkin ajeluakin jossain vaiheessa, jos tilanne jatkuu näin vaikeana. 

Kuumuus ei tunnu haittaavan juuri Mooreakaan, kun ulkona on käyty hyvin aikaisin aamusta. Lenkin jälkeen se parkkeeraa itsensä hetkeksi ilmalämpöpumpun alle jäähtymään. Loppupäivä meneekin sitten sisällä tössytellen ja tietenkin aina kovasti kerjäten... 

Mutta onhan se kesä ollut toki paljon muutakin kun koirien kanssa elämää! Marjoja on taas pakastin (..ja vatsa) pullollaan, kesäteattereita, -juhlia ja festareita on kierretty ja mukavaa on ollut. Sehän se pääasia! Arki häämöttää jo nurkan takana. Jospa se toisi mukanaan jossain vaiheessa myös sen syksyn ihanan viileyden, jota tässä jo kovasti odotellaan tällaisen superhelteisen kesän jälkeen, joten.. tervetuloa vaan ihana syksy.