Myyn kuulumisia & -treenejä

Myy tuntuu tällä hetkellä jo lähes tulkoon terveeltä koiralta! On asioita joita ei vielä tehdä (pk-hypyt), mutta muuta rajoitetta elämiseen ja treenaamiseen ei oikeastaan enää ole. Tottiksia olisi tarkoitus aloitella ensi kertaa huomenna! Tottista pidin suurimpana riskinä, koska Myyn rakastama palkkaus vaatii kunnon liikettä ja siinä tulee väkisinkin noita nopeita liikkeitä. Voisihan sitä palkata nakilla joo, mutta ei nakkien kanssa pelaaminen pidempi aikaisesti vaan ole oikein meidän juttu...

Tehdään paljon hihnalenkkejä (eläimillä nyt poikasia, joten pidän koirat kiinni!), jumpataan ahkerasti fyssarin ohjeiden mukaan lähes joka päivä, sekä uidaan paljon. Ristikkäisissä jalannostoissa tasapaino on parantunut huomattavasti siitä mitä se oli. Myy kannattelee jo hyvin itsensä ja tuntuu kevyeltä. Tämän pitäisi kertoa syvien lihasten vahistumisesta. Ensi viikolla fyssari saa kertoa oman näkemyksensä. Uinnissa on pyritty uimaan mahdollisimman rauhallisesti pidempää matkaa (jonka mahdollistaa pitkä laituri ja hyvä uimalelu), eikä siis hypitä mitään mahaplätsejä laiturilta. 😝 Fyssarin suosittelemat pelastusliivit olisivat hyvät, mutta niitä ei ole tullut vielä hankittua. Niissähän idea on, että koiran ei tarvitse laittaa kaikkia tehoja peliin, vaan liivit vähän kannattelevat, jolloin uinti on koiralla rauhallisempaa.

Kaikki Myyn kanssa tehtävä tekeminen tähtää nyt koko ajan Myyn kuntouttamiseen. Ei me tietenkään koko aikaa mitään tehdä, mutta selkeät tavoitteet kaikelle toiminnalle on. En usko, että kaikki olisi sujunut välttämättä näin hyvin, jos koiralla olisi ollut vaikkapa erityisen huono kunto ennen kiertymää. Luulen, että hyvä pohjakunto auttaa Myytä paranemisessa, vaikka tietenkin kudosten paraneminen vie aina oman aikansa, eikä sitä voi kiirehtiä. Kuntotusprojektikin on ollut jollain tapaa henkisesti raskas matka, vaikka onneksi takapakkeja ei ole nyt tullut. Toisaalta varsinkin tästä loppuajasta on jopa jollain lailla nauttinutkin. Ei ole tarvinnut mennä koko aikaa tuli hännän alla treeneistä toiseen kuten maastokauden alettua usein käy. Korkeintaan kaksi kertaa viikossa ollaan vedetty jotkut pikku (laadukkaat) treenit ja se on ollut siinä. Ei sillä. Tuntuu, etten koskaan ole nauttinut näin paljon ihan jokaisesta Myyn kanssa tehtävästä treenistä, nyt kun olosuhteiden pakosta niitä on joutunut säännöstelemään.

Treenattu on hakua ja jälkeä vaihtelevalla menestyksellä. Haku sujuu mukavasti, kun taas samaa ei voi sanoa jäljestä, jossa janaongelmat yhä vaan vaivaavat. Hakutreeneissä menty toistaiseksi irtorullilla. Pistoja on ollut treeneissä korkeintaan neljä. Etukulmat varsin ovat olleet hyvät ja olen pyrkinyt vahvistamaan kulmia laittamalla niihin maalimiehiä. Norjalaista sekametsääkin kokeiltiin jonkin aivopierun seurauksena... Virhe, jota ei muuten tapahdu toiste. Harvinaisen selväksi tuli ainakin se, ettei Myy tarvitse nostatusta... Myy joutuu tekemään aika paljon töitä löytöjen eteen. Enemmän kuin ehkä ennen? Maalimiehet ovat toki erittäin hyvin piiloissa ja Myy hakee hyvin määrätietoisesti ja varmasti aina niin kauan kun se löytää. Maalimiehiä ei jää metsään. Ajatuksissa vilahti jopa nenäpunkkikin, (mitään siihen viittaavia oireita ei ole Myyllä, eikä muillakaan koirilla) tai voihan se olla vaan sitä, että Myyn kasaantunut energia purkautuu ylimääräisenä touhottamisena, josta se viimeisin tarkkuus vähän kärsii. Tai sitten se on vaan tämä pitkään jatkunut helle, -sairasloma, mikä lie... Seurataan rauhassa tilannetta. Niemisen Reijan koulutuksessa parin viikon päästä olisi tarkoitus ajaa ensi kertaa pidempi rata ja katsoa miten Myy hommasta selviää. Josko sieltä saisi jotain ihan uutta ja tuoretta juttua meillekin, vaikka ei enää ihan aloittelijoita ollakaan. Motivaatio on koiralla kohdillaan, joten mikäs tässä puuhatessa.

Ihan samaa ei voi sanoa jäljestä. On siinäkin siis motivaatio ihan kohdillaan, mutta voihan perhana noita janoja ja niille lähetyksiä! Niillä ei kyllä tuomaria vakuuteta. Janaongelmia on ollut enemmän ja vähemmän meillä aina, vaikka janatreeniä on tehty paljon. Ei vaan ota onnistuakseen. Koko kauteen taitaa olla mahtunut vaan yksi hyvä jana, kun taas muut janat ovat olleet melkoista räpeltämistä. Milloin rynnitään ihan randomina eteenpäin, ei upota riittävästi, otetaan takajälki jne. Kaikkea mahdollista on nähty. Hyviä janoja ei. Viime syksynä tuli tehtyä jotain oikeinkin, koska silloin janat pari kertaa jopa onnistuivat ja vitsi, miten ne näyttivätkään silloin hyviltä! Voi olla, että Myyn tämänhetkinen energiamääräkin vaikuttaa. Se kun se ei ole saanut nyt pitkään aikaan ihan kunnolla purkaa itseään vapaana juoksemisessa ja virtaa on turhankin paljon. Toivottavasti se tuosta vähän tasaantuu kun pääsee jatkossa juoksemaan enemmän.

Uuraisilla talkoiltiin jälkikokeessa ja Myy sai ajaa harjoitusmielessä kilometrin mittaisen koejäljen (jk2) kun ennen koetta käytiin harjoittelemassa jäljen tekoa. Helteinen ilma ja pölisevän kuiva kangasmaasto oli yhdistelmänä yllättävän raskas, vaikka väliin mahtui vähän kosteikkoakin. Jana oli tälläkin kertaa huono. Myy ei uponnut riittävän syvälle vaan alkoi lähes heti kaartamaan oikealle.  Sieltä poukkoili vasemmalle ottaen takajäljen. Ei mene suoraan millään. Jäljesti kuitenkin sitten tarkasti kolme ekaa keppiä. Tultiin tuuliseen nousevaan rinteeseen, jonka alapuolella kulki tie. Tässä kuumuus ja myös voimakkaat tuulenpuuskat alkoivat jo vähän näkyä työskentelyssä. Myyn tarkkuus herpaantui ja nelos- ja vitoskeppi jäi nousematta, vaikka jäljen päällä lähes koko ajan mentiin. Kutoskeppi saatiin ylös. Kulmat ja piikki oikeen hyvät, joten niissä ei ongelmaa. Ei olisi koularia kuitenkaan saatu kokeessa tuolla tekemisellä. Jospa ne palaset jossain vaiheessa loksahtelisivat kohdalleen, jotta voitaisiin taas joskus suunnitella jälkikokeita. Ei auta muu kun treeniä lisää.