Jotenkin tuntuu siltä, että tästä ei ole tulossa hyvä vuosi. Romeon ja Myyn kennelyskärokotteen yhteydessä selvisi, että Romeolla on isohko kiveskasvain. Melko suurella varmuudella se on pahanlaatuinen, eli ell. mukaan kyseessä on hyvin todennäköisesti kivessyöpä. Kastraatiolla asia voidaan hoitaa kuntoon, koska kivessyöpä on yleensä ns. kiltti syöpä, eikä se useinkaan leviä.
Ehkä tämä oli se asia, joka Romeota on vaivannut ja minuakin siinä mielessä, että koko ajan on ollut vahva tunne, että jotain on vialla. Onko tämä nyt se syy siihen miksi Romeo repi karvoja tuppoina selästä ja miksi se on niin kamalan luiseva ja lihakseton, vaikka sillä on hyvä ruokahalu ja se syö ja liikkuu paljon? Nyt se ei ole kutissut, vaikka sillä ei ole Cytopointkaan enää voimassa. Kuinka paljon sillä on kipuja ja kuinka paljon asia sitä itseään tällä hetkellä vaivaa? Onhan se mörrimöykky ja usein kiukkuinen, mutta onko se vaan enempi luonnekysymys vai sattuuko siihen? Niin monta asiaa on nyt mietittävänä. Suurimpana huolena on tietenkin pelko Romeon menettämisestä. Onko tämä nyt tässä? Auttaako kastraatio ja miten hyvin tai huonosti Romeo toipuu leikkauksesta? Mitä jos syöpä onkin levinnyt? Tai jos se ei sittenkään ole edes syöpää?
Ei se elämä tähän saa loppua. Eihän tätä "pentua" mikään täältä vie. Meillä on sopimus. Raitapoika selviää kyllä, koska me tarvitaan sitä vahtimaan meidän laumaa, eikä se ole vielä edes vanha. Täyttää vasta yhdeksän. Kastroidaan, mikäli se on tarpeen ja elämä jatkuu. Täytyy vielä jutella eläinlääkärin kanssa kunhan olen vähän sulatellut tätä asiaa...
On me aurinkokin nähty. Muutama kuva meidän vakkarilenkiltä.
Ps. Mooren kanssa käytiin Jyväskylän skottilenkillä ja hienosti vanha herra joukkoa veti. Häntä pystyssä, takamus keikkuen ja erittäin tomerana, kuinkas muuten. 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti