Raskas on rakas...

Ensinnäkin, aloitetaan kaikkein tärkeimmästä. Romeo näyttäisi voivan hyvin. Romeolle määrättiin siis uusi kortisonikuuri ihon kalvamiseen ja kutinaan. En ehtinyt hakea lääkkeitä vielä apteekista kun kutina tuntuukin loppuneen tai ainakin runsaasti vähentyneen. Peukut pystyssä, että tilanne jatkuu näin. Romeon kanssa tunteet menevät kyllä välillä melkoista vuoristorataa. Sen kohdalla on jotenkin niin helppo ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta raskas on rakas. Välillä on päiviä jolloin tuntuu, etten jaksa tuota holskua. Mietin jopa sitä, miten helppoa on sitten kun tuota koiraa ei enää ole. Voi lähteä aamuisin valoisaan aikaan metsälenkille. Silloin kun kaikki muutkin kulkevat. Ei tarvita enää silmiä selässä, eikä sitä ennakointia mitä tuon kanssa joutuu tekemään. Siihen kaikkeen ennakoimiseen on jo niin tottunut, ettei sitä oikeastaan ajattele. Sitä vaan tekee. On asioista joista pitää sanoa se tuhat kertaa ja siltikään ei meinaa upota holskun päähän. Koska se vaan voi. Koira-aggressio on yksi sen ärsyttävimmistä piirteistä. Koiratiheys on täällä suuri, joten joka päivä tähän ongelmaan törmätään. Romeo on yhä enemmän sitä mieltä, että meidän saarelle mahtuisi oikeastaan vaan kaksi uroskoiraa -  se itse ja Moore. Muut voi sen mielestä eliminoida. Paremmin se sietää toisia koiria kun ollaan jossain isossa koiratapahtumassa, jossa se ei voi hallita tilannetta. Luottaa siihen silloinkaan ei voi. Syy käytökselle löytyy paljolti Romeon historiasta. Holskupojan elämään on mahtunut ihan liian paljon ikäviä kokemuksia irtokoirien hyökkäysten muodossa. Sen on pitänyt puolustaa laumaa ja juuri Romeolle erityisesti rakasta Moorea. Auto on myös pyhä ja se kyllä kuuluu, jos joku menee liian lähelle autoa. Lompakko on kyllä varsin hyvässä tallessa Romeon peiton alla. Kaikki elävä ja pieni pitää tappaa. Siilit, linnut, oravat. Se ei tunne armoa mitään kohtaan. Sitten se toinen puoli. Miten se voikin olla noin herttainen tuossa omassa ihanassa junttiudessaan!? Palvovat silmät ja tuo hölmön rakastava katse. Käsivarsi pitää saada kunnolla suuhun kun tullaan töistä. Lammasmaisuus, joka voi muuttua hetkessä pedoksi. Alkunkantainen, polttava katse silmissä. Se on opettanut niin paljon olemalla juuri tuollainen. Koskaan et voi etukäteen tietää kenestä se pitää ja kenestä ei. Jos se jostakin pitää, se on ikuinen ja hyvä ystävä. Tuon koiran maailma kaatuisi heti, jos menisin pois. Ei sitä voi voisi jättää hoitoon esim. viikoksi, koska se ei kestäisi eroa. Enkä minäkään kestäisi eroa siitä. Me kuulumme niin vahvasti yhteen ja raskastamme toisiamme. Joka ikinen päivä, niin raivostuttava kun se välillä onkin. Romeon uskollisuus on jotain sellaista vaikeasti selitettävää, että pitää edes jotenkin yrittää olla sen suuren luottamuksen arvoinen.

Muoks. Lisäys 
Ps. Valitettavasti näyttääkin taas siltä, että kutina sittenkin jatkuu... 😔
-----

Treenattu ollaan. Pitkien hakuratojen jälkeen palattiin taas lyhyempään rataan. On tehty mm. pelkkiä etukulmia, jolloin homma loppuu ennen kuin edes oikein alkaakaan. Kokeiltiin myös norjalaista sekametsää nostatusmielessä. (takaperin äänet kaikilta maalimiehiltä) Nostihan se tarjoten Myylle mukavaa vaihtelua. Ekalla pistolla Myy vaati maalimieheltä palkkaa heti ilman ilmaisua, mutta tämän jälkeen rata alkoi taas rullata...

Tottiksissa juoksusta seisominen on ollut oikeastaan yllättävänkin vaikeaa Myylle. Takapalkalla saatu muutamia onnistumisia, mutta pari askelta ottaa aina vaan. Ei auta kun lisää treeniä. Muuten kolmosen tottis tuntuu sujuvan.