Löysävatsainen kolmijalkainen kirppusäkki...

Vähän on ollut huolia yhdellä sun toisella. Otsikko viittaa meidän koiriin. Aloitetaan Myystä. Myy satutti leikkiessä jalkaansa (ei mitenkään edes pahan näköisesti) ja kevensi painoaan muutaman päivän. Varasi kuitenkin jalkaan koko ajan, eikä aristellut jalkaa tunnusteltaessa. Jalan kevennyskin näytti menneen ohi muutaman päivän levolla ja särkylääkkeellä. Eilen oltiin jo menossa hyvillä mielin aksaamaan. Tehtiin rataa ja Myy oli innoissaan. Piti kokeilla vielä yhtä kohtaan uudelleen, jolloin huomasin, että Myy leputtaa satuttamaansa vasenta etujalkaansa ilmassa. Lopetettiin treenit siihen ja vein kolmijalkaisen koiran autoon. Kotona auton takakontista taas hyppäsi onneksi koira, jonka jalassa ei näyttänyt olevan mitään vikaa. Ei mitään jalan kevennystä tms. Joka tapauksessa nyt pidetään taukoa kaikista treeneistä. Parempi pelata varman päälle.

Romeota on viime aikoina vaivannut jalkojen toistuva nuoleminen ja kirputtaminen. Se myös rapsuttelee/ravistelee itseään huomattavasti entistä useammin. Tähän aikaan vuodesta on liikenteessä lintukirppuja tms. jotka rapsututtavat koiria tavanomaista enemmän, mutta nuo ikävät oliot lähtevät itsestään, eikä niille taida varsin edes voida tehdäkään mitään. Koirat saavat niitä kun kieriskelevät keväthangilla tai jotain. Mihinkään täi- tai muuhun loistartuntaan en ihan heti jaksa uskoa, koska toiset koirat eivät kirputa itseään ja Romeonkin iho on kauttaaltaan siisti. Se on vaan nyt jotenkin melko kuiva ja hilseilevä hyvästä päivittäisestä öljylisästä huolimatta. Kirputtaminenhan viittaa myös kipuun. Nivelrikkoahan Romeolla on todettukin olevan. Romeo on ollut myös ajoittain tavanomaista äksympi. Yksi särö lauman väleihin saatiin kun Romeo ja Myy ottivat yhteen maahan jäätyneestä lelusta. Ei onneksi tästäkään mitään suurempaa tappelua syntynyt, mutta kuitenkin aika totinen rähinä onneksi ilman mitään näkyvää jälkeä. Koskaan aikaisemminhan paimenet eivät ole tuota keskenään tehneet. Onneksi niiden välille ei jäänyt mitään kyräilyä vaan elo on tämän jälkeen jatkunut sopuisasti kuten ennenkin.

Niin ja vielä pisteenä iin päälle. Mooren uloste oli taas kerran lähes valkoista. Olin varma, että ollaan taas lopun edellä. Onneksi seuraavana päivänä tilanne normalisoitui. Mooren voinnin rajut heilahtelut ovat hyvin raskaita Moorelle joten toivotaan, ettei niitä ainakaan tulisi.

Veteraaneista kumpikaanhan ei  ole perusterve koira. Kortisoli- ja kilpirauhasarvoja ja sitä kautta koirien vointia tulee seurailla koko ajan. Oma silmä on harjaantunut tässä. Tietää jo melko hyvin koiran voinnista milloin lääkitystä on liian vähän ja milloin lääkitys on hyvässä balanssissa. Kummankin koiran arvot ovat tarkistettu hetki sitten ja ne olivat kunnossa. Tokihan ne voivat muuttua lyhyessäkin ajassa, eikä ilman labrakokeita asiaa voida varmasti sanoa.

Ei voi kuin toivoa, että porukka pysyy kunnossa. 👍