Ihana kevät!

Talven paras aika on tässä ja nyt. Yöt ovat kylmiä, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti päivällä. Kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa niin sitten olisi viikon talviloma. Toivotaan, että hyvät ulkoiluilmat suosisivat silloinkin. Järkkäriäkin on ulkoilutettu ja banneriinkin saatiin tuoreempi kuva. 

Yksi jäi telineeseen?

Huljat tulloo...! 

Myyn syvin olemus - mikään ei jää huomaamatta.

Viisaus ei asu heissä - Moore

Mitä olikaan asiaa?

Milloinkohan opin, ettei kannata puhua samaan aikaan kun otetaan kuva? 🙈 Koirat sentään osaavat poseerata. 💓

 >> Koko kansio

Sukset saa lipsua, mutta ladulta ei saa poistua

Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen, eikä pelkästään hyviä asioita. Äitini kaatui, löi päänsä jäähän ja sai kalloonsa pienen vuodon. On ollut sairaalassa käyntiä ja paljon huolta. Treenit ja muut koirajutut ovat jääneet toissijalle. Tämä taas osoitti sen, että elämä voi muuttaa suuntaa koska tahansa ja kaikki arvotkin heittävät silloin härän pyllyä. Toisaalta mitä paskempi olo, sen tärkeämpää on lähteä välillä treenaamaan ja tuulettamaan omaa päätään.

Tottiksessa on jatkettu hallitreenejä. Yleisesti ottaen Myy voisi olla keskittyneempi. Satunnaiset ääntelyt saisivat jäädä pois, mutta on siellä myös paljon hyvää.

• Perusasennosta palkkaan usein alkuun kun on keskittynyt ja aktiivinen. Tämän jälkeen saa purkaa hetken purutyynyn kanssa. 
• Seuraamisessa ääntää satunnaisesti liikkeelle lähdössä. Puutun näihin pelkällä sss-suhinalla. Ääni jää heti kun pääsee reippaaseen ja hyvään liikkeeseen. 
• Edestä sivulle siirtymiä on tehty ruoan avulla. Ruoan avulla siksi, että saataisiin parempi mielentila ja sivulle tuloista turhat ääntelyt pois. Ääntä ei ole saatu näissä treeneissä ollenkaan esille, joten kai se on vaan hyvä asia.  
• Pidossa paljon eteenpäin menoa! Opetan samalla myös rauhavaihetta (uudelleen) purutyynyn avulla, joten tämäkin tukee samaa. Irrotuksia ei olla otettu ollenkaan vaan vahvistan pelkkää hyvää otetta. 
• Jääveissä tekee kaikki liikkeet varmanoloisesti ja varsinkin seisominen on tosi hieno!   
• Luoksetulo voisi olla vauhdiikkaampikin. Toisaalta hallissa matka on niin lyhyt. Eteentulo on aika arpapeliä. Harvemmin tulee täysin suoraan, joten tätä voitaisiin tehdä taas kuuriluontoisesti. 

Agilityssa Myy on vedellyt taas ihan huikeita treenejä ja se edistyy monessa asiassa! Päästiin jatkamaan samalla koutsillakin vielä ensi jakso, joten jatkossakin ollaan hyvissä käsissä. 

• Leijeröintiä on tehty kepeillä. Myy kestää jo kivasti itsenäistä tekemistä kun muistaa kannustaa menemenemene-kehotuksella.
• Keppejen avokulmatkin on saatu toimimaan! Pitää vaan rauhassa ohjata suoraan keppejä kohti ja kääntyä vasta kun on varmasti lukinnut ekan välin. 
• Itsenäiset kepit alkavat näyttää hyvältä. 
• Kontakteille on tullut paljon lisää vauhtia. Epätasaista on kuitenkin edelleen ja hitaitakin kontakteja Myy vielä tarjoilee. Sunnuntaina huomasin, että reagoi puomin vieressä seisovan apparin käden heilautukseen. Samaahan se on tehnyt usein kisoissakin. Myyn vauhti selvästi hidastuu tuomarin tullessa esim. A-n viereen. Eli näitä pitäisi treenata ehdottomasti nyt enemmän. Jossain alkuvaiheessa näitä häiriöitä treenattiinkin, mutta selvästikään ei tarpeeksi.
• Putkipuomierottelu on sujunut viime aikoina yllättävän kivuttomasti. Myy on niin kiltti, että menee tasan sinne minne haluan jos vaan ohjaan hyvin. Kumpikaan - putkipuomi, ei ole ns. toista parempi, joten senkin takia tämä tuntuu toimivan.

Mangustin kanssa päikkäreillä

Ihana, ihana Kickbike!

Luvassa tällä (-kin) kertaa varsin kuntoilupainotteinen postaus. H. on nyt vuorostaan kärsinyt flunssasta, joten minun on pitänyt heittäytyä puikkoihin kun eihän tällaisia kevätpäiviä voi hukkaankaan heittää! Hiihtämään en edelleenkään ole ryhtynyt (pitää olla enemmän lunta, jotta on hyvä kaatua..😎) mutta kickbiken keksin viedä järven jäälle. Tämän jälkeen en ole juuri muuta tehnytkään. On se vaan niin siistii... Lähemmäksi 10 km on hurahtanut useana päivänä.

Isän nappaama kuva

En usko, että videolta saa millään kopattua sitä mahtavaa fiilistä mitä kikkarointi allekirjoittaneelle tuo. Se on luonnossa liikkumista yhdessä koiran kanssa, vauhdin hurmaa ja ihanaa vapauden tuntua... Se on oikeasti ihan käsittämättömän ihanaa! Myy on joka kerta ihan täpinöissään jo pelkästä pyörän esille ottamisesta. Se nauttii niin paljon kun saa vaan juosta ja lujaa. Keskinopeus on noin 9,4 km/h ja maksiminopeus reilut 20 km/h. 10 km menee aika tarkaalleen tunti aikaa. Ihan sattumalta huomattiin, että H. menee 10 km suksilla samaa vauhtia kuin mitä minä menen 10 km kikkarilla. Myyllä on aina pari breikkiä matkan varrella, jolloin se pyörii hangella lunta syöden, joten luonnollisesti nämä lisäävät matka-aikaa, eikä ajat ole ihan vertailukelpoisia. Videolla mennään melko verkalleen kun on useampi ajopäivä takana.

 Tässä videota lenkiltä.

L. on käynyt myös nakkaamassa koirille kiekkoa. Koirat ovat tästä hommasta ihan liekeissä. Pitää vuorotella koska kuumuvat muuten. Ei tarvitse kovinkaan montaa heittoa frisbeegolffarilta niin koirat on ihan tööt. 😅 L.lla on videolla vaan tuommonen ihan tavallinen koirafrisbee joka kuulema ei lennä mihinkään... Näkisittepä kun hän heittää niitä oikeita frisbeekiekkoja.  

Järkkärikin pääsi pitkästä aikaa ulkoilemaan, mutta sää muuttuikin samantien synkän pilviseksi. Muutama kuva tuli kuitenkin otettua. 

10-vee hepuloi 

Anna kaekkes, vua elä periks...

 

Otsikko: Savolaisjuttuja Olavi Rytkönen

Kuntoilua ja treenejä ollaan tahkottu viime aikoina paljon. Myy on ollut paljon H.n hiihtokaverina ja itse olen keskittynyt aktivoimaan belgin pääkoppaa. Mukavaahan se on kun on ensin kuorittu kermat päältä. 😅

Tottiksissa ollaan siirrytty Myyn kanssa seuraavaan vaiheeseen. Isot linjat ovat kunnossa. Nyt hiotaan yksityiskohtia. Olen käynyt vanhoja seminaari-/koulutusmuistiinpanoja läpi ja palauttanut mieliin asioita joita voisi taas Myyn kanssa hyödyntää. Kiviahon Miia ja Kantoluoto ovat tällä hetkellä suurimmat innoittajat kaikelle tekemiselle. Motivaatio treenata tottista on nyt korkealla ja miksi ei olisi, kun Myy on yhä yhtä innokas oppimaan/tekemään kuin mitä se on ollut vaikkapa ihan pentuna. Sen kanssa on vaan niin mukava tehdä! Ajaa sisään uusia juttuja tai pitäisikö sanoa ennemminkin, että aika paljon löytyy myös korjattavaa tuolta to do listalta - "ei niin hyvin tehtyjä asioita". Matkan varrella kun on oppinut miten joitakin asioita voisi tehdä niin, että lopputulos olisi himpun verran parempi. Kuten olen aiemminkin täällä sanonut, uuden asian opettaminen koiralle on helppoa, mutta korjaappa jo syntyneitä virheitä niin tilanne on ihan toinen.

Mutta siis.. Se pito. Myy ymmärtää nyt, etten toivo välitöntä luovutusta kun tuon kädet kapulalle. Kapulan tyrkytys ja tuskastuminen siihen, etten heti ota kapulaa vaihe on ohi. Edelleen, jos tartun reippaamalla otteella kapulaan, Myy irroittaa otteen. Yhä enemmän se kuitenkin tavoittelee palkkaa kapula suussa, eikä hötkyile irrotuksen kanssa. Nyt vaan toistoja, toistoja. Paikkistakin päästiin tekemään pitkästä aikaa kun päästiin ensi kertaa tänä talvena lämpimään halliin. Ihan luksusta ja tämä ilo jatkuu vielä pitkälle kevääseen! Keskittynyt, tarkkaavainen ja hiljainen paikkamakuu. Aika ei ollut pitkä koska halusin palkasta hyvästä mielentilasta. Seuraamiseen kaipaan lisää voimaa, vaikka ei se huonoa ole nytkään. Ensi kerralla voisin apparin kanssa kokeilla liinan kanssa antaa vähän painetta seuraamispaikalle. Liinaa ajattelin käyttää myös noudossa, jolloin pääsisin hetsaamaan noutokapulaa itse. Shh-suhinaa täytyy myös kokeilla edestä sivulle siirtymiin kun se toimii muuten niin hyvin, eikä ääntelyyn tarvitsisi muuten puuttua. Paljon asioita mitä pitää vielä tehdä, mutta pikku hiljaa hyvää tulee.

Agissa ollaan tehty lähinnä rataa. Hyppäri taisi olla viime kerralla ratana. Eiliset ohjatut peruuntuivat kovan pakkasen vuoksi. Romeokin on käynyt hallilla humppaamassa. Loppusuora on sen bravuuri.

Helmikuun alussa käytiin myös talkoilemassa Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykselle Liepeen koirahiihtokisat. Ne ovat ihan huippu tapahtumia! Ei mitään turhaa piiperrystä vaan vauhdikasta menoa alusta loppuun. Harmi kun ei päästy kameran taakse, mutta onneksi kuvaajakin oli paikalla ja netistä googlettamalla löytyy tästäkin tapahtumasta aivan upeita kuvia. Ihana oli taas nähdä innokkaita koiria, jotka pääsevät tekemään sitä mitä ne eniten haluavat. Rotuenemmistönä ovat saksanseisojat, jotka ovat kuuleman mukaan peruskestävämpiä kuin mitä esimerkiksi malit, joita myös lajissa jonkin verran näkee. Dobbereita oli kanssa jokunen juoksemassa. Meillä onkin täällä päin Suomea kai jonkinlainen dobberikeskittymä kun niitä näkee juuri täällä niin paljon. 😉Myylle olisi ollut tarjolla hiihtäjäkin, joten ehkä seuraavalla kerralla Myykin kisaa, vaikka oltaisiinkin kisoissa töissä. Kaikille kisaajille saatiin tälläkin kertaa ajat otettua.

Kisaturistina nähtiin myös Myyn ihana velipuoli Welmu. Pää on Myyn päähän verrattuna erilainen, (lue kauniimpi..) mutta silti sisaruksissa on paljon samaa. Pusupoika tämäkin. 💓