Vuosi 2015

Vuosi 2015 alkaa olla pian ohi. Ainoat tavoitteet ja toiveet vuodelle oli, että koirat pysyisivät terveinä ja lauman välit kunnossa. Lauman välit ovat edelleen erittäin hyvät, mutta Moore sairastui syksyllä cushingin tautiin. Cushingin oireyhtymässä lisämunuaisten kuorikerros tuottaa liikaa kortisolihormonia.Onneksi tautiin on olemassa oireita helpottava lääkitys ja tällä hetkellä Moore voi hyvin.

Romeon kanssa vuosi on mennyt lähinnä mukavalla hömpöttelylinjalla. Agihallilla Roo on käynyt kurvailemassa melko säännöllisesti, esineitä on etsitty ja hakutreeneissäkin Rompsu pyörähti syksyllä, mutta mitään tavoitteellista treenaamista sen kanssa ei ole tehty. Romeo vaikuttaa kaikin puolin iloiselta, ihanalta ja stressittömältä hömppäukolta, joka ei kisoja kaipaa. Voi olla, että kilpaillaaan ensi vuonna kisa tai pari agissa, mutta aika näyttää...

Romeo hallilla hömppäämässä joulukuussa 2015.



Romeon lapset >> Rauha ja Wellus ovat molemmat nyt jo itsekin vanhempia. Rauhalla on seitsemän pentua Hollandroy-uroksen kanssa ja ensi vuodellekin on tiedossa uusia pentusuunnitelmia. Welluksesta on kasvanut myös hieno jalostusuros Hollannissa ja sillä on yhdeksän pentua Questa-nimisen nartun kanssa. Myös nämä pennut vaikuttavat hienoilta ja oikein lupaavilta hollannikkailta. Mielenkiinnolla seuraan näidenkin pentujen kasvua ja kehitystä.

Isä ja tytär 

Agissa Myy teki virallisen kisadebyyttinsä helmikuussa 2015. Tuloksina hyl, 10 ja 20. Maaliskuun kisasaldoksi saatiin 10, 5 ja hyl. Virheet lähinnä kepeiltä ja ylösmenoista.

Vuoden aikana ollaan treenattu agia enemmän ja välillä (paljon) vähemmän. Lajin kanssa ollaan menty melkoista tunteiden vuoristorataa. Alku vuonna Myyllä alkoi näkyä agin ylösmenokontakteissa ongelmia vauhdin kasvaessa. Ylösmenot suoritettiin loikalla tassujen koskematta vaaditulle kontaktialueelle. Näiden ongelmien kanssa painittiin lähes koko vuosi ja sama ongelmahan jatkuu yhä A-esteellä. Puomilla ylösmeno näyttäisi ainakin hetkellisesti korjaantuneen. Käytössä ovat olleet länget, kehikko ja askelluksen rikkomista auttavat hihnat, putken puolikkaat maassa ennen ylösnousuja... Yksityistuntejakin on otettu. Tuntui, ettei mikään kuitenkaan korjannut jo opittua väärää tapaa. Loikalla mennään yhä ja that's it. Lopulta tuskastuin ja päätin heittää tältä osin hanskat tiskiin. Poistuuko ongelma jos sitä ei vaan "näe"? - Poistuuhan?

Toukokuussa koitettiin onneamme Laukaan ulkokisoissa juoksemalla kaksi rataa. Tuloksena hyl ja 15. Edelleen harmia tuottivat kontaktit ja kepit.

Tässä videota Laukaan agikisoista:



Kesällä iski jonkinmoinen vahva agiangsti. Hallilla ei tullut käytyä juuri ollenkaan ja agin treenaaminen jäi kokonaan. Päähuomio siirtyikin pk-puoleen. Pitkän pohdin otanko enää edes syksyn ryhmäpaikkaa vastaan, mutta lopulta päätin kuitenkin vielä yrittää. Asiaan vaikutti paljon myös se, että saatiin koutsiksi mielestäni seuramme Jatin yksi ehdottomasti parhaista kouluttajista. Agi-innostus saatiin kaivettua taas esiin ja lajin lopettamisen sijaan, aloimme taas sisukkaasti treenata. Ylösmenoihinkin saatiin vähän uutta näkökulmaa. Aalle tullessa päästän kuulema Myytä usein vähän edelle, jolloin sen laukka muuttuu samalla pystymmäksi. Kiihdytysvaihe, joka laskee koiran matalammaksi jää uupumaan. Myy yrittää saada vauhtia loikkaamalla voimalla A.lle. Tärkeää olisi kiihdyttää silloin kun haluaa koirankin kiihdyttävän. En ole vedättänyt juuri A-lle, koska alastulo ei pitänyt vauhdin ollessa kova... Nyt hallinta on varmempaa, joten tätä voi taas kokeilla. Harjoituksen alle otettiin loppu vuodesta A-lle kiihdyttäminen. Aika näyttää miten tämä toimii.

Rytmittämistä ja irtoamista ollaan harjoilteltu viime aikoina paljon. Ohjauksien puolesta liikutaan koko ajan reippaasti oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siltikään agi ei ole koskaan ollut näin ahaa-elämyksiä tuottavaa ja palkitsevaa kuin mitä se nyt on. Myy on agiin kompaktin kokoinen, sen käännökset ovat jyrkkiä, eikä se roiski rimoja tms. Siltä löytyy myös hyvää keskittymiskykyä, joten lajin harrastaminen on kieltämättä kyllä mukavaa, jos vaan ohjaajan osaaminen riittää...

Marraskuun lopulla käytiin Myyn kanssa Jattilassa vuoden viimeisimmässä kisassa testaamassa ovatko treenit tuottaneet tulosta. Kisat menivät yli odotusten. Tällä kertaa ei hosuttu ja tämä tuotti tulosta. Eka luva hyppäriltä ja bonuksena vielä Jatin 1. lk:n Seuramestari 2. sija. ja 1 lk:n maksien Seuramestari 2015! Agin eteen tehdystä työstä tunsi saaneensa palkinnon. Kontaktiongelma kummittelee taustalla yhä, mutta tähän kisaan oli kuitenkin hyvä päättää agivuosi.

Kauden viimeiset kisat.



Vuoden tulostilasto näytti tältä.

Kevättalvella 2015 H. aloitti Myyn kanssa hiihtouransa. Olipa muuten mukavaa kun kotona odotti aina välillä jonkun muun väsyttämä belgi. :) Myy oli/on kuulema vallan kiva hiihtokaveri. Sillä kun on vaan elämässään yksi suunta ja se on eteenpäin. Helppo uskoa kun tätä videota katsoo. Hankimme lopputalvesta myös kickparkin ja siitä innostuneena loppukesästä taloon tuli myös kikkari.



Hakutreeneissä ollaan käyty sulanmaan ajan säännöllisesti lähes kaksi kertaa viikossa. Treenaaminen on tuottanut toivottua tulosta ja Myy alkaa olla maastojen puolesta koevalmis.

Tässä kesän treenistä kuvattua



Kesäkuussa suoritettiin hyväksytysti bh-koe, joka olikin kauden ainoa "oikea" tavoite. 1:lkn tottis alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Asenne ja mielentila tottikseen on Myyllä kunnossa ja ennen kaikkea tottis on meistä molemmista hurjan hauskaa! Myönnän, etten ole tottiskouluttajana mikään perfektionisti. Pilkkua ei siis aina viilata. Hyvä ja toimiva kokonaisuus riittää meille. Tärkeintä itselleni on, että koira tekee iloisesti, meillä on kivaa, eikä isompia virheitä tule. Ja jos virheitä tulee, niin korjaamme niitä parhaamme mukaan. Tykkään ihan tosi paljon tämän hetken Myyn tottiksesta ja siitä miten se tekee keksittyneesti ja iloisella ilmeellä! Myy on vaan super ja niin sopiva koira mun käteen. Jatkamme siis hommia tottiksen saralla samoin kuin mitä tähänkin asti. Mitään ei tulla muuttamaan!



Pk-jälkiä tehtiin kesän aikana vaihtelevasti. Mökille treenattiin ahkerammin, mutta kotona homma vähän jäi. Janoja on harjoiteltu paljon erikseen ja ne alkavat olla kohtuu hyvässä mallissa. Keppimotivaatio on kunnossa ja ensi kesän tavoitteena on päästä ajamaan enemmän vieraan tekemiä jälkiä.



Heinäkuussa oli Terriereiden mejämestaruuskoe, joka oli Mooren viimeinen mejäkoe ennen eläkkeelle siirtymistä. Hellepäivää pelkäsin ennalta kun oli heinäkuukin ja kaikkea -  sitä ei kuitenkaan tullut. Koepäivästä tuli sateinen ja melko viileä. Oikea Mooren keli siis. Moore jaksoikin hyvin ja into toi mukanaan myös niitä ns. ei toivottuja- lieveilmiöitä. Kaksi määrätietoista poistumista riistanjäljille... Moore oli kuitenkin jäljellä niin täynnä elämäniloa ja suurta riemua, joten pakko oli vaan aidosti hymyillen niellä pienoinen pettymys tuloksen suhteen. Tuloksena VOI3 ja kokeen 5.sija. Tuomari sanoi Mooren olleen päivän onnellisin jäljestäjä ja tuohon lauseeseen oli niin helppo yhtyä. Oikein hyvään fiilikseen päätettiin Mooren vuosia jatkunut hieno mejäura.

Koetulokset ja kaikki muukin kuitenkin kalpenivat kaiken sen rinnalla kun Mooren terveyttä koeteltiin vain pari kuukautta kisan jälkeen. Jo se, että Moore jatkaa matkaa kanssamme ei ollutkaan enää itsestään selvää. Elämä pysähtyi hetkellisesti Mooren voinnin romahtaessa loppu syksystä cushingin taudin toteamisen aikaan. Jatkoaikaa kuitenkin saatiin ja pienen koiran suuri merkitys nousi arvoon arvaamattomaan. Joka päivä yritämme elää niin, että Moore (ja toki muutkin koirat!) tuntisi olevansa meille hyvin rakas ja arvostettu ja että sillä olisi kaikilla tavoin mahdollisimman hyvä olla.

Vuodelle 2016 toivommekin ennen kaikkea juurikin sitä terveyttä koko laumalle ja Moorelle erityisesti pitkää ikää ja hyviä päiviä. Terveys on loppujen lopuksi se kaikkein tärkein. Ilman sitä ei ole mitään. Kuntoilua (kikkarit, kickpark, hiihto..) myös lisää ohjelmistoon erityisesti Myylle, jotta ensi kaudella olisi fyysisestikin hyvin jaksava pk-koira. Jos nyt jotain ns. oikeita tavoitteita kuitenkin heittäisi, niin Myylle pk-puolelta HK1. Agista luokkanousuja jos saataisiin puristettua A-este jotenkin kuntoon. Katsotaan mihin lähinnä nuo omat rahkeet riittävät ja mikä on tilanne vuoden päästä. Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen kisavuosi tulossa.