sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mökkikylätreeniä, ammuntaa ja agia

Viime päivät ollaan treenattu paljonkin kun tuleva talvitaukokin jo häämöttää nurkan takana. Katsotaan nyt mitä viikosta on jäänyt mieleen. Tiistaina käytiin hallilla vahvistamassa keppejä ja kontakteja. Puomi on tällä hetkellä yllättävänkin hidas, mutta kääntöpuolena on hyvä ylösmenokontakti. Haen puomille lisää vauhtia, mutta menköön nyt vielä näin.


Keskiviikon viikkorata näytti yllä olevalta ja siitä tuleekin tällä kertaa videopäivitys. Ohjauksien puolesta liikuttiin kaikkialla muualla kuin omalla mukavuusalueella. Tämä näkyi ohjauksen vaikeutena ja virheitäkin tuli runsaasti. Päälimmäiseksi treeneistä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Jo pelkästään siitä, että uskaltaa haastaa itsensä tekemään niitä "ei niin helppoja ohjauksia." Myyn viime aikaista - ajoittain jo hyvääkin irtomista, ei tällä radalla nähty. Myy oli voimakkaasti kädessä kiinni. Paljon olisi vielä tehtävää irtoamisen kannalta, mutta pikku hiljaa...




Lauantaina käytiin lumisateesta huolimatta hakumetsässä Myyn kanssa. Osallistujamäärän ollessa vähäinen, tehtiin kaksi kierrosta. Ekalla kierroksella otettiin mökkikyläharjoitus (Mökkikylä on harjoitus, jossa alueella on useita piiloja lähekkäin niin että koiran on oltava tarkkana siitä missä maalimies on.) neljällä vierekkäin olevalla umpipiilolla. Jokaisessa piilossa oli vuorollaan ihminen. Koira lähetettiin aina uudelleen samaan paikkaan niin kauan, että kaikki mökit oli käyty läpi. Yllättävän hyvin Myy mökkikylän selvitti, vaikka toisella lähetyksellä olikin sitä mieltä - useiden muiden koirien tavoin, että mökkikylä on nähty ja nyt mennään aluetta eteenpäin. Tarkkuuden lisääntyminen näkyi hyvin toisella kierroksella, jossa mökkikylään oli piilotettuna yksi maalimies. Paikalle ei mentykään enää henkseleitä paukutellen, vaan tehtiin huolellista työtä. Ihmisestä tuli selvä haju, mutta piti selvittää mikä oli se oikea piilo. Oikein hyvä ja opettavainen treeni. Näitä lisää jatkossa.

Hakutreenejen jälkeen lumisella kentällä vielä lyhyesti tottista. Ilmo kahden dobberin välissä. Myy selvästi paineistuu jos toiset ohjaajat komentavat koiriaan... Tsemppasi kuitenkin hyvin tämän yli kun saa tukea riittävästi. Myy on herkkä ja ohjaajapehmeä koira, joten sille ei tarvitse ääntään korottaa oikeastaan koskaan.

Sitten ampumista. Ensin ammuttiin leikkiessä, sitten muutamia kertoja seuratessa. Leikkiessä Myy ei reagoinut laukaukseen oikeastaan mitenkään. Seuratessa ihan pientä niiausta, joka ei kuulema haittaa liikaa kun koira ei kuitenkaan menetä missään vaiheessa toimintakykyään. Sain neuvoksi (pk-tuomarilta) unohtaa koko asian.

Sunnuntaina nautitittiin ensilumesta isojen koirien kanssa. Myy varsinkin on riemuissaan lumen tulosta. Moore joutui valitettavasti jäämään metsälenkiltä lumen takia, mutta saihan se oman lenkkinsä.


Lenkin jälkeen käväisin vielä hallilla, jossa vahvistin keppejä viikkoradalla.



Nyt edessä pari lepopäivää, keskiviikkona hallille ja siitä sitten valmistautumaan lauantain kisoihin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti