Viime päivät ovat menneet Mooren tilannetta pohtiessa. Mikä aiheutti Mooren voinnin romahtamisen näin lyhellä ajalla? Onko jotain mitä olisi pitänyt huomata Mooren voinnissa aiemmin ja mihin en ole osannut reagoida? Terrierihän ei näytä kipua. Hoidetaanko varmasti oikeaa syytä? Paraneeko Mooren elämänlaatu vielä? Milloin on aika luovuttaa? Milloin hoitaa? Moore on ollut mielessä koko ajan, myös öisin. Pistää suututtamaan (väsyneenä ainakin...) myös joidenkin ihmisten ajattelemattomuuttaan lausutut (varmaan pohjimmiltaan hyvää tarkoittavat) kommentit: onhan sulla nuo toiset koirat... Niinpä, eli jos on kolme lasta, joista yksi menehtyy niin tekeekö se tilannetta yhtään helpommaksi? En halua verrata lapsia ja koiria toisiinsa, mutta käytän tätä karkeana esimerkkinä. Tällä hetkellä Moore on hyvin vaisu, eikä millään muotoa oma itsensä. Antibiootti ja eturauhaslääke on menossa ja huomenna kuullaan keskiviikon kokeiden tulokset, joissa mm. selviää kuinka hyvin maksa toimii. Myös haimakoe on tutkittavana tulehduksen varalta. On varauduttu pahimpaan, mutta silti toivo ei ole sammunut.
Paimenet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Sunnuntaina käytiin kuitenkin Harjulla tuulettamassa päitämme 10 km. lenkillä.
Moore vietti siis keskiviikon klinikalla lisätutkimuksissa ja nyt sitten vaan odotellaan.
Illalla oli mukava väsymyksestäkin huolimatta lähteä agitreeneihin... Sai muuta ajateltavaa. Otin molemmat paimenet mukaan ja Romeokin sai mennä radan peräti kolmasti läpi. Raitapoika oli oma hassu itsensä. Tilasin netistä agia varten ke-hu pallon. Pallo on todella mieluisa molempien koirien mielestä. Siinä on joustava ja kestävä vetoliina, erillinen karvaosa ja kaiken kruunaa tietenkin lussupallo. Suosittelen kyllä kaikille pallohulluille koirille.
Romeolle pieniä ongelmia viikkoradalla tuottivat putken väärät päät... Kepit Romeo meni hienosti ja kontakteista tuli juoksukontaktit, mutta koska vauhtia ei ollut liikaa, tämä sopi vallan mainiosti. Kolmesta radasta viimeinen oli paras, jolloin sain koiralle riittävän vauhdin ja hyvän meiningin radalle.
Sitten koiran vaihto Myyhyn. Radan alussa tärkeää oma sijoittuminen putken väliin, jotta koiralla hyvä näkyväisyys putkeen. Romeo meni, että heilahti puomille kun ei nähnyt kunnolla putkea.. Kepit ja kontaktit Myy teki edelleen hyvin. Keinulle tuli tosi kovaa, mutta hienosti stoppasi keinun päähän tekemättä lentokeinua. Koutsi sanoi, että riittää pelkkä kehu kontaktilla, jonka jälkeen rata jatkuu. Tähän asti olen vahvistanut paljon namilla kontakteja. Kiva rata ja hyvää tekemistä Myyltä. Tiistaina käydään seuran epävirallisissa jatpailuissa, jotta nähdään mikä noiden kontaktien todellinen tilanne tällä hetkellä on.
Treeneistä kotiin tultua Moore oli vastassa (kuten se aina terveenäkin on...) odottamassa taskujen tyhjennystä treeniherkuista. Kyllä tulikin tästä hyvä mieli, vaikka herkkuja en voinut Moorelle antaakaan. :)
Taitaa siirtyä kameran osto vielä tulevaan kun näitä eläinlääkärikuluja pompsahtelee nyt joka päivä ja varsinkaan kun Moorella ei vakuutusta ole... Ruokavalio menee myös Moorelta uusiksi kun se siirtyy kokonaan maksaystävälliseen erikoisruokaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti