lauantai 8. elokuuta 2015

Saako sitä mitä tilaa?


Fb:ssä on käyty aina aika ajoin keskustelua pitkisholskuista harrastus- ja kisakoirana sekä pohdittu rodun tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Heti kättelyssä sanon, että turha kenenkään vedellä palkokasveja nenuunsa, kunhan vaan tässä asioita podiskelen harrastajan näkövinkkelistä. Holskukasvattajan rooli ei ole helppo - joten hatunnosto heille. :) Useamman vuoden ajan olen henkilökohtaisesti tavannut useita erilaisia pitkäkarvaholskuja erilaisten treenejen merkeissä ja jonkinmoinen oma käsitys on koirista muodostunut.

Käyttötuloksia pk-holskulla ei juurikaan ole (pk-puolelta) ja syytä tähän mietitään kovasti. Onko "vika" kouluttajassa, koulutustavassa vaiko vaan koirassa/rodussa? Rodullahan on kuitenkin pk-oikeudet ja esim. pk-collie yltää korkeammalle tulosten valossa kuin mitä pk-holsku. Olenpa kuullut sellaisenkin heiton, että missä on kakku? TK1 kun on holskujen TVA? Tuloksista kun puhutaan, niin sitten on vielä sekin, että mikä on ns. tulos toiselle, ei ole välttämättä sitä toiselle. Ihmiset arvostavat/näkevät koirien tulokset eri lailla. Pitkiksille tuntuu jo sinällään olevan iso juttu bh:n suorittaminen, eikä monikaan bh:n suorittaneista koirakoista käsittääkseni ole aikeissa edes jatkaa varsinaisiin pk-lajeihin kun taas yleisesti pk-puolella ajatellaan, että bh on vaan välttämätön paha, joka pitää saada alta pois, jotta kisaura pääsee alkamaan. Yhtään siis bh.ta millään tavalla väheksymättä.

Jos koiralta puuttuu se eteenpäin vievä tunteen palo; halu ja tarve työskennellä ohjaajalle (itsenäinen luonne), koiran motivaatio tekemiseen on huono ja sitä leimaa usein innottomuus ponnistella riittävästi asioiden eteen, ei niitä tuloksiakaan helposti synny  - ei edes hyvän ohjaajan kanssa, puhumattakaan näin kädettömästä koutsista kuin vaikkapa allekirjoittanut. Tämmöinenkö meidän tämän päivän pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira sitten on? Millaisena haluamme rodun nähdä tulevaisuudessa? Puhtaasti seurakoirana vai kohtuu hyvänä käyttökoirana? Hassua sinällään, että myös Palveluskoiralehtikin unohti mainita rotuesittelyssä sen, että rodussa on myös pitkäkarvainen muunnos. Tämä tosin taisi unohtua holskuväeltäkin, jotka juttua lehteen tekivät. ;)

Oma lukunsa ovat holskukasvattajat, jotka sanovat jalostavansa parempia käyttö- ja harrastusominaisuuksia, mutta eivät itse harrasta tai kisaa koiriensa kanssa. Onko heillä riittävästi osaamista ja silmää arvioida omien jalostuskoiriensa tarvittavia ja haluttuja käyttö- ja luonneominaisuuksia? Käyttöominaisuuksien parantamisesta kun puhutaan, niin itse, (rodussa kuin rodussa), arvostan kasvattajia jotka itse kisaavat tai vähintäänkin harrastavat hyvin aktiivisesti koiriensa kanssa. Heillä on usein hyvä ja kattava näkemys koiran halutuista käyttö- ja luonneominaisuuksista. He myös osaavat hyvin arvioida koiran kuormituksen kestoa, ohjattavuutta ym. käyttökoiralle tärkeitä seikkoja ja ottavat nämä asiat huomioon tehdessään jalostusvalintoja tarkoituksenmukaiseen suuntaan.

Rodun sisällä lyhytkarvoillahan alkaa sen sijaan olla jo yhä enemmän käyttötuloksia. Tykimpään suuntaan on menty ulkonäönkin kustannuksella ja tästäkin asiasta ollaan montaa mieltä:

Hollanninpaimenkoirien erikoistuomari Jan de Gids kertoi holskulehdessä seuraavaa viitaten nykypäivän lk-holskuihin, jotka kuuleman mukaan saivat tuomarin "itkemään hiljaa."  (Holsku 3/2014)

... kun selitin omistajalle arvosteluni, hän ei ollut pahemmin pettynyt. Hän oli varautunut huonoon sijoitukseen, koska narttu oli työlinjainen. Kysyn itseltäni miksi ihmiset uskovat että työlinjaisten koirien pitäisi olla  huonompaa rotutyyppiä ja eriäviä siitä rodusta, jonka nimeä kantavat. Jos haluat harrastaa ja jalostaa rotua (voit myös harrastaa monirotuisten  tai sekarotuisten kanssa tarvitsematta siihen puhdasrotuisen sukutaulua) pyydän sinua varmistamaan että jalostukseen käyttämäsi koira vähintään näyttää rotutyypilliseltä. Kun alat sekoittaa eri rotuja saadaksesi itsellesi paremman koiran harrastamiseen tai omaan tarpeisiisi, ole kiltti ja äläkä rekistöröi kasvattamiasi koiria. "

Tavallaan ymmärrän tuomarin pointin, jossa rodusta tekemällä tehdään joku muu mitä se alkujaan on. Ainakin hollantilaisilla on asiasta oma vankka mielipiteensä. Tiedä sitten kuka loppujen lopuksi osaa varmasti sanoa täysin sen millainen holsku ihan alkujaan oli. Meillä on jo olemassa ne ns. viettipommirodut kaikille niitä janoaville, miksi nämä eivät riitä heille jotka haluavat parempaa/tykimpää käyttökoiraa? Miksi holskuistakin halutaan tekemällä tehdä belgin kaltaisia koiria? Miksi ei voi vaan ajatella niin yksinkertaisesti, että aina voi myös vaihtaa rotua, jos rodun ominaisuudet eivät miellytä/riitä? Tänä päivänä on varmasti myös tosi paljon holskujen omistajia, jotka ovat hyvin tyytyväisiä koiraansa, juuri näillä ominaisuuksilla mitä koirasta löytyy. Ja mikseivät olisi?

Onhan se myös niin, ettei kaikille ihmisille holsku vaan sovi, koska koiralle/rodulle asettamat odotukset/tavoitteet eivät edes alkujaan kohtaa toisiaan. Kasvattajien tulisi myös jossain määrin katsoa peiliin ja kertoa rehellisesti tuleville pennun ostajille myös sekin, ettei koirastasi välttämättä kilpakenttien sitä suurinta tähtöstä tule, jotta vältytään mahdollisilta tulevilta pettymyksiltä jos pk-ura ei urkenekaan hankitun pk-koiran kanssa. Nyt on vallalla vähän sellainen hys, hys-linja ja totuutta ei saa sanoa ääneen. Tärkeintähän pitäisi olla, että koira ja sille sopiva ihminen kohtaavat toisensa. Eikö? Pitkisholsku on monella tavalla hyvin upea, sopivan aktiivinen koira moneen mukavaan harrastukseen. Varmasti sille kannattajansa aina löytyy.

Holsku ei ole ainakaan ollut itselleni rotuna missään tapauksessa pettymys. Romeo on ihan uskomattoman hieno koira ja sellaista ei voi saada eteensä kuin kerran elämässä. Sanottakoon vielä varmuudeksi myös sekin, että itse etsin koiraa vaan "joihinkin kivoihin koiraharrastuksiin jotka selviävät sitten joskus" ja varmaan olin aika tyypillinenkin holskun ostaja. Minulle ei lupailtu kuuta taivaalta ja kasvattajaan olen ollut aina enemmän kuin tosi tyytyväinen.

Jos nyt alottaisin ns. alusta, esittelisin lajin nimeltä tottis holskulleni aivan eri tavalla. Vire ja tunnetila saisi ehdottomasti suurimman painoarvon koulutuksessa. Operanttikoulutustapa varmasti sopii jossain määrin herkälle holskulle, mutta ehdottomasti lähtisin rakentamaan koiraa leikin ja vietin kautta. Tosin siltikään en usko, että kovin paljoa pidemmälle olisimme kisamielessä päässeet, vaikka alun koulutushistoria olisi ollut erilainen. Keskittymiskykyä, parempaa hermorakennetta kaiken kaikkiaan toivoisin koiralta enemmän, herkkyyttä ohjaajan tunnetiloihin esim. kuormittavissa tilanteissa (koe) vähemmän. Ohjaajan jännittäessä koira passivoituu herkästi, vaikka esim. treenatessa tekisi kuinka upeita suorituksia. Päivät ovat kovin erilaisia, motivointi pitkäkestoiseen suoritukseen on haasteellista. Kisakoira tarvitsee myös paljon ominaisuuksia varsinkin pääkoppansa puolesta, jotta koira pystyy kestämään riittävästi ohjattavuutta ja sitä kuormitusta mitä kisatilanne tuo mukanaan. Vastaus siihen, että ryhtyisinkö enää tuohon kaikkeen kun tarjolla on helpompikin tie roomaan on kovin helppo. En ryhtyisi. Pitkäkarvaholskun ottaisin mielelläni, mutta vasta siinä vaiheessa kun kisailut ovat omalta osaltani kisailtu.

Jotta tämä ei menisi kovin synkäksi pohdiskeluksi pitkisten harrastuspuolelta, täytyy kuitenkin muistaa mainita, että viime aikoina on tullut paljon myös hyvää kehitystä tämänkin asian tiimoilta ja ainakin yksi aktiiviharrastaja on saanut tahkottua tuloksia myös pitkikselle palveluskoirapuolelta! Onnea heille! Hyvä työ tuottaa tulosta!

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja alun allekirjoitankin itse täysin. :) Työlinjaisten lyhytkarvojen ulkonäöstä kyllä tykkään, en ihan kaikista kyllä, mutta suurinosa on silmääni tosi nättejä. Olen ollut ihan kuutamolla koko rodusta ainakin vuoden ajan, mutta tulipahan itsekin nyt tuon fb-jutun myötä pohdittua pitkisjuttuja vaihteeksi. Koiran hankinta olisi oikeastaan jo ajankohtainen ja siksi näitä juttuja myös mietin, kun pitkäkarva on itselleni tosi tärkeä rotu. Valitettavasti se jää pois vaihtoehdoista, koska minulle tämä toinen koira tulee osittain työkoiraksi eikä niitä hommia tehdä vaan silloin kun huvittaa. Tutkin vielä noita tilastoja koetuloksista ja kyllä täytyy sanoa, että ne olisivat paljon laimeammat (mainitsemasi aktiiviharrastajan lisäksi) jos sinä Anne et olisi kantanut kortea kekoon Romeon kanssa. :)

    VastaaPoista
  2. Jännää Sini mihin rotuun lopulta päädyt!! :) No joo, ollaanhan me jotain räpelletty Romeon kanssa, vaikka pk-juttuja ei ollakaan tehty. Hieno ja niin kovin rakas ukkeli Rompsu on!

    VastaaPoista
  3. Musta se Tanjan pk collievertaus oli aika hyvä. Se laitto niitä koekäyntejä ensin mulle yksärillä, mutta patistin tiivistämään sinne keskusteluun kanssa. Jäin miettimään sitä sitten enemmänkin. Mun mielestä "huono" collie on helposti hyvin samanlainen kuin huono pitkäkarvaholsku, sellanen pystyyn kuolleen lehmän näköinen otus, jota ei kauheasti nappaa mikään ja se laahustaa ne (tottelevaisuus)suoritukset sen näköisenä, että tehdään nyt sitten kun on pakko. Onko pointti siinä, että collieihmiset hyväksyy sen ja on tyytyväisiä siihen, että koira tekee omalla tasollaan, siinä missä holskuissa koetaan huonoutta esim. siksi kun verrataan lyhkäsiin ja pitäisi olla enemmän tykkejä? Onko collieihmisissä matalampi kynnys mennä kokeisiin "huonommallakin" koiralla? Onhan collieita olemassakin tosi paljon enemmän, mutta olihan niitä tokokäyntejäkin esim. ihan huikeasti eri tasolla kuin pitkäkarvaholskuilla.

    Holskuissa tulee nopeasti aina sekin, että joku sanoo, että miksi pitkiksistä pitäisi jalostaa jotain käyttötykkejä, kun sitä varten on jo muita rotuja/toinen karvamuunnos. En minäkään haluaisi näistä mitään maleja, en tietenkään! Mutta jo pelkälle seura- tai näyttelykoiralle on paljon etua siitä, että sillä on polla kunnossa, ja lisäksi esim. jonkinlainen motivoitavuus ruuan ja/tai lelun avulla. Koiralle on paljon helpompaa opettaa arjen käytöstapoja ja perustottelevaisuutta, jos se on kiinnostunut jostakin millä sitä voi palkita! Tämä tuntuu monesti unohtuvan täysin. Mä oon just täällä meidän porukoissa törmännyt pariinkin eri koiraan, joita kiinnostaisi haku, ja maastotreenit vielä sujuu kun ne on usein aika itsessään palkitsevia koiralle, mutta tottis kusee täysin kun koira ei syö eikä leiki. Siinä on aika surkeeta yrittää virpoa jotakin ja harmittaa innostuneiden ohjaajien puolesta jos homma tyssää tällaiseen. Jos tollanen koira on lisäksi vähän haastava muuten, niin siinähän sitten yrität opettaa ohituksia tai mitään, jos se ei palkkaannu oikein mistään.

    VastaaPoista
  4. Tuo collie-vertaus todella kyllä myös kolahti täällä ja myös yllätti, mutta tarkemmin ajateltuna on noissa varmasti paljon samaakin. Collieta olen pitänyt enemmänkin sohvatyynynä ja holskua edes jonkinmoisena harrastuskoirana. Varmasti ns. seurakoiran virkaa collie hoitaa holskua "paremmin" jos ajatellaan, että holskun reaktionopeus ja terväyys on kuitenkin reilusti collieta suurempi.

    Pitkiksen suurin ongelma taitanee olla tämä paljon puhuttu juttu, eli holsku ei ole aina välttämättä helppo ja kiva seurakoira, mutta ei myöskään hyvä harrastuskoira. Rotua on jalostettu esim. meillä täällä Suomessa pitkään ulkonäköseikkoja korostaen ja käsittääkseni varsinkin ennen vanhaan myös aika vitipäitä on päässyt sukua jatkamaan sillä perustein, että rotu on pieni. Ei voi jättää käyttämättä jalostukseen kun tarjontaa ei ole. Pitää toki muistaa sekin, että tietynlainen pidättyvyys esim. vieraita ihmisiä kohtaanhan kuuluu rotuominaisuuteen (vahtikoira) ja on hyväksyttävää rodulla. Noutajamainenhan holskun ei siis tarvitse kuitenkaan olla. Koulutettavuus on kuitenkin tosi tärkeä pointti jo arjen sujumisenkin kannalta kuten Laura sanoi. Holsku on kuitenkin vilkas paimen. Reaktionopeus voi olla hyvinkin suuri ja tähän yhdistettynä vähän itsenäinen luonne ja vähäinen mielyttämisenhalu tuovat helposti omat haasteensa arkeen. Tyhjästä on paha nyhjäistä jos koira ei leiki tai ole ahne. Näitä tyyppejä tosin näkee monessä muussakin rodussa mm. valkkareissa näitä on paljon. Mejä on muuten siitä hyvä laji, että siinä on vaan maasto-osuus, joten sinne vaan kaikki tottista inhoavat. :)

    VastaaPoista
  5. Mä en ihan ymmärtänyt collie vertausta, niitähän on ollut ties kuinka pitkään kisakentillä. Nyt 2000 luvulla niiden käyttö on vähentynyt mutta lähes jokaisesta colliesta saa kisakaverin jos jaksaa tehdä duunia, ei omaa ehkä sitä malinoissin moottoria mutta ei tarvitsekkaan. Collietkin sopii niin hyvin kotikoiriksi niin siihenhän niitä paasiassa hankitaan, mikä taas antaa sen sohvahauvan kuvan.

    Tosi hassua, mä oon aina elänyt siinä kuplassa että pk holskuja käytettäis enemmänkin kokeissa, semmosesta oon myös itse haaveillut. Aika saman tyyppisiltä vaikuttaa kuin nahkat. Ehkä porukkaa ei vaan kiinnosta tehdä duunia? Tai uskalla lähteä kokeisiin? Tai justiinsa otetaan mielummin se lk holsku? En tiedä. Nahkaporukoissakin on ihan helkatisti treenaajia mutta harva lähtee kokeisiin asti, mikä on ihmetyttänyt mua.

    VastaaPoista
  6. Tarkennetaan vielä, että puhutaan siis pk-collieiden käyttöominaisuuksista, vaikka rotua tuntematta en tiedä edes eroavatko lk- ja pk-colliet käyttöominaisuuksien puolestaan toisistaan? Fb:n puolella nousi esiin se, että pk-collieilla on enemmän koekäyntejä kuin mitä pk-holskuilla ja sitä ei selitä edes se, että collie on rotuna suurempi. Tämä yllätti käsittääkseni aika monet harrastajat koska pk-collie mielletään enemmän seurakoiramaisemmaksi kuin mitä taas pk-holsku.

    Kyllä porukka paljon tänä päivänä duuniakin koiriensa eteen tekee, mutta toki ns. tosi pk-harrastajat rodusta puuttuvat. Pk-holsku kun ei vaan ole niitä helpoimmin koulutettavia koiria ja moni valitsee itselleen jonkin vähemmän haasteellisen rodun. Aina tulee kuitenkin uusia ja innokkaita harrastajia rodun pariin, jotka alkuinnostuksessa sanovat, että koirastani on kyllä ihan vaikka mihin, mutta viimeistään kun koira aikuistuu niin rodun realiteetit tulevat vastaan ja tie esim. pk-lajeihin tyssää usein siihen. Lk-holsku on käyttöominaisuuksiltaan luotettavampi valinta harrastuskoiraksi, mutta hajonta niissäkin on suurta ja paljon matalaviettisiäkin lk:ta on. Karkkari taitaa olla tasaisin karvamuunnoksista ja harrastusominaisuuksiakin löytyy kohtuullisesti. Kanta taas on kovin pieni, joten terveyspuoli on sitten se arvoitus. Karkkarin paikkaa pidämme tässä taloudessa sillai ihan vähän auki, koska siihen hollantilaiseen ensimmäisenä rakastuin. Holsku on rotuna sellainen, ettei se jätä ketään kylmäksi ja tuskin elämää voisi jatkossakaan kuvitella ilman yhtä hollantilaista. Pitkäkarvaa tai sitten sitä karkkaria.

    VastaaPoista