Viimeinen mejäkoe

Tätä kirjoittaessa kenneltyttö/yh-elämä alkaa olla loppupuolella taas tältä kesältä. H. on ollut viikon kalareissulla lapissa. Se on tarkoittanut sitä, että aamuin illoin olen lenkittänyt koirat kahdessa erässä. Kolme koiraa on kyllä huono määrä yhdelle ihmiselle kun asuu taajamassa. Muutenkin kolme koiraa on aika paljon yhdelle ihmiselle - toki paljon riippuu myös siitä millaisia koirat ovat. On menty niin, että viiden kilsan reippaalle aamulenkille lähtevät Myy ja Romeo. Sen jälkeen Myy jää kotiin ja Romeo lähtee vielä mukaan Mooren lenkille (n. puolitoista km). Nykyään olen jotenkin tosi arka käyttämään Moorea yksin lenkillä. Syynä tähän ovat tälläkin saarella aika ajoin juoksevat irtokoirat. Koen, että Moore tarvitsee mukaan oman gorillansa ja onhan käytäntö vuosien varrella osoittanut sen, että monta läheltä piti tilannetta on ollut. Näissä tilanteissa Mooren paras suoja on ollut Romeo. Jos ei muuta, niin se vie ainakin vastapuolen täyden huomion. Iltalenkit mennään yleensä niin, että Myy käy ensin lenkkinsä ja pojat sitten yhdessä. Tuleepa ainakin itselle tehtyä hyvät tuplalenkit viikon aikana ja kunto nousee kohisten...

Maanantaiagit olivat tältä viikolta peruttu, joten en jaksanut mennä ollenkaan hallille. Tiistaina kävin Myyn kanssa hakuilemassa. Myyllä oli taas kaulassa (pahalta maistuva) kuparipanta ja käytössä irtorullat. Irtorulliin siis palattiin, koska Myy alkoi ottaa rullaa liian aikaisin menemättä kunnolla piilolle. Rata oli seuraavanlainen: löyty, löytö, tyhjä, löytö, tyhjä, löytö. Suunnitelma oli, että aina kun Myy tulee rulla suussa, en puhu/kehu yhtään, mutta kun tulee ilman rullaa (tyhjät + muu työskentely) kehun koiraa... Rullattomuudesta tehdään hyvä asia, koska valeilmaisut tulevat helposti kehuttaessa rullan tuonneista.

Myy teki hyvän radan ja varsinkin tyhjät olivat sille varmasti opettavaiset. Ensin Myy ei uponnut tyhjillä riittävän syvälle, vaan teki lyhyen lenkin alueen puolivälissä pyörähtäen. En kelpuuttanut, vaan lähetin uudestaan ja nyt upposikin syvälle tehden hyvän piston. Sama toisella tyhjällä. Nytkin ensin alueen puolivälissä pyörähdys, mutta toisella lähetyksellä upposi tosi syvälle tehden hyvän laatikon. Vaatia siis täytyy ja Myy on onneksi siitä kiva koira, että se jos joku kestää hyvin korjaamista. Toi irtorullia perille saakka, eikä ottanut missään vaiheessa kuparipantaa suuhunsa, joten oikein tyytyväinen päivän reeneihin.

Torstaiaamuna räväytin oikein kunnolla ja käytin koirat flexilenkillä. Laiskuuttani kaikki kolme kerralla. : p Aivan helvetin hullua hommaa, enkä tee sitä toiste, vaikka lenkistä hyvin selvittiinkin. Moorelle tarkoitettu - lyhyt nahkaremmi - jäi kiireessä kotiin. Sillä oli tarkoitus kiinnittää Moore vyötärölle, jolloin kädet jäävät vapaiksi paimenille. Sidoin Mooren flexin vyötärölle, josta se valui jalkoihin ja... arvaahan sen mitä siitä seuraa! Kaikki hihnat iloisesti solmussa ja sekaisin. Lyhyt lenkki saatiin tehtyä, jonka jälkeen mentiin tekemään tottista.

Myyn kanssa

• ...aloitettiin tasamaanoudoilla. En varmistellut pitämällä pannasta (niin kuin olen tähän asti tehnyt) ja kun heitin kapulaa, Myy karkasi kapulalle... Komensin takaisin ja tulikin heti. Toista kertaa ei tarvinnutkaan sitten enää sanoa, kun malttoi istua ja odottaa lähtölupaa. Myy on aina ollut tosi kiltti näissä tilanteissa. Esim. agissa sen saa aina helposti kääntymään takaisin jos meinaa karata palkalle suorittamatta kaikkia esteitä. 
• Myylle peräti 15 minuutin paikkamakuu. Nyt ei mitään ylimääräistä häiriötä, toki autoja meni ohi läheisellä tiellä ja Moore tepasteli kentällä vapaana... Alku hyvä, sitten pientä turhautumista vinkumisen muodossa. Ei onneksi kuitenkaan paljoa äännellyt. Loppua kohden vaihtoi lonkalta toiselle muutaman kerran. Mielentila ei todellakaan ole vielä hyvä, mutta ei auta kuin reenata. Pääasia kuitenkin, että pysyy melko varman oloisesti paikallaan, vaikka kovaakin häiriötä on tehty. Näitä vaan lisää ja lisää. 
• Jääveistä istuminen ja maahanmeno. Ihan ok muuten, mutta esim. maahanmenossa vauhtia saisi olla enemmän. 
• Eteenemeno ja vauhtiluoksetulo molemmat hyvin. 

Romeon kanssa tehtiin taas virettä ja vautsi taas tuota eläintä! Se siis tosiaan yrittää ja tekee ihan innoissaan hommia! Ennen bh-koetta esim. tuo Romeon seuraaminen oli kivalla mallilla. Vietti riitti pitkäänkin seuraamiskaavioon >> video, mutta bh:n jälkeen tottis jotenkin hajosi täysin. Eikä kyllä siis mikään ihmekään näin jälkeenpäin ajateltuna. Kokeen aikahan oli kaikkinensa tosi huonosti valittu. Myy oli juuri tullut osaksi laumaa ja ollut meillä vasta viikon. Romeolla oli stressiä pennusta ja laumautuminen oli vielä täysin kesken, joten ei mitään järkeä mennä kokeeseen tuossa vaiheessa herkän koiran kanssa. Eipä tuolla nyt enää mitään väliä ole, enkä näe mitään tarvetta enää sille, että Rompsun kanssa pitäisi bh noin ylipäätään suorittaa.

Tottisten jälkeen paimenet kävivät vielä uimassa.

Viikonloppuna onkin sitten Terrierien Mejämestaruuskoe Uuraisilla ja uljaita skotlanninterrierejä kokeessa edustaa - kukapas muu kuin Moore! Koe tulee olemaan Mooren viimeinen mejäkoe ja odotan sitä erittäin hyvillä mielin. Lupaan nauttia ihan täysillä joka hetkestä mustan ja rakkaan taiturin matkassa. Tuloksista viis, tämä tulee olemaan meille molemmille erittäin tärkeä ja tunnelmallinen yhteinen matka johon on hyvä mejä lopettaa! Kuten olen monta kertaa sanonut - sanonpa taaskin, niin juuri Mooren kanssa olen kokenut koiraharrastukseni hienoimmat hetket. Moore on vaan niin hieno jälkimies, ettei kukaan. Ainoa tumma pilvi taivaalla on sunnuntaille luvattu kova kesämyrsky. Kaatosadetta ja kovaa tuulta on ainakin luvattu ja toivotaan, etteivät keliolosuhteet sotke kokeen kulkua. Joten nyt vaan peukut pystyyn!