nii lomalla ja vähän jäljillä..

Möksäviikko takana tältä erää. Akut ovat taas täynnä hyvää mieltä ja jaksamista. :) Ihan mahtava viikko kaikin puolin. Säät vaihtelivat helteestä sateisiin, mutta pienet sateetkaan eivät meidän menoa haitanneet. Mukava oli lenkkeillä kun ei ollut helteisen kuuma ja tuuli vei sääsketkin pois, Saunaa lämmitettiin joka päivä ja itsenikin tuli uitua päivittäin. Kaveritta ei tarvinnut koskaan polskia...

Paljon jäi siis aikaa pelkkään ihanaan rentoutumiseen ja yhdessä oleiluun. Koirat selvästi nauttivat leppoisasta viikosta ja lauma tuntui hitsautuneen viikon aikana myös yhä tiiviimmin yhteen. Varsinkin paimenten välillä nähtiin uudenlaista - jotenkin syvempää - kiintymystä puolin ja toisin. Jörö Romeokin oli hempeilytuulella Myyn suhteen. Ystävällinen tökkäisy korvan taakse, pieni nuolaisu ohimennen, vierekkäin nukkumiset ja yhteiset ilohepulit kuuluivat jokaiseen päivään. Romeon mielestä Myy ei enää taidakaan olla pelkästään rasittava ja kuriton pikku otus, jota pitää säännöllisesti edes ihan vähän kurnuuttaa.

Muita mökkiläisiä ei ollut lähimaillakaan, joten Romeon ei tarvinnut koko viikon aikana vahtia. Se vietti siltäkin osin oikeata hermolomaa. R. poikakavereineen kävi myös mökillä ja T. tapasi Romeon ensimmäistä kertaa. Raitapoika tervehti uutta tulokasta kovasti naamaa nuolemalla ja tuuppimalla takamustaan rapsuteltavaksi kun olisivat olleet jo hyvätkin tutut. Jos kuvista ei sitä näe, niin voin muuten sanoa, että tuo ajeltu karva tuntuu käteen ihan ylisöpöltä ja Rompsua pitää pakostakin paijata koko ajan... :)

Moorekin nuortui aivan vallattomaksi kun pääsi metsään haistelemaan riistanhajuja. Monta kertaa sitä piti kieltää vetämästä hihnassa, vaikka kilometrejä oli jo takana vaikka ja kuinka... Moorella on parturi ensi keskiviikkona, joten tukan ollessa pitkä, kamera tykkää jotenkin kierrellä sitä... ;) Myystä tuli mökillä myös ihan sylkkykoira.

Ihana löysäilyviikko takana siis. Ihan täysin reenaamatta ei kuitenkaan viikkoa vietetty.

H. teki viikon aikana Myylle erilaisia lyhyitä jälkiä ja janaharjoituksia. Myyllähän on ollut nyt pienoisena ongelmana janatyöskentely, koska se ei lähde janalla suoraan vaan kaartaa sivuun. Syynä voi olla sekin, että janasta on tehty Myylle jo melko varhaisessa vaiheessa liian pitkä/haastava. Sain joskus vinkin, että opeta koira mahdollisimman pian hakemaan jälkeä riittävän syvältä ja tässä ehkä ahnehdin liikaa. Palattiin harjoittelussa pari askelta taaksepäin ja lyhennettiin janaa vajaasta 30 metristä sinne n. 10 metriin. Janan lyhentäminen suoristikin janatyöskentelyn ja nyt pikku hiljaa matkaa kasvatetaan entiseen.

Tässä Myyn jälkisulkeiset.

• Kaksi janaharjoitusta kahdella kepillä. Janojen pituus molemmilla jäljillä n. vajaa 10 metriä ja ensimmäinen keppi melko pian jälkien alussa. Jäljet olivat lyhyet, n. vajaa 80 metriä. Molemmilla janoilla Myy lähti etenemään suoraan ja nosti hyvin jäljet. Ensimmäisellä jäljellä touhotti kuitenkin ensimmäisen kepin yli. Jarrutin kepille ja pyysin olemaan tarkkana. Avustettuna nosti kepin, muuten olisi porhaltanut surutta yli. Tämän jälkeen loput kolme keppiä nosti itsenäisesti tuoden kepit innoissaan minulle. Motivaatio keppeihin vaikuttaisi olevan korkealla.
• Jälki viidellä kepillä. Janan pituus n. 10 m. Jäljen pituus n. 150 m. Ihan törkeän hyvä jana, mutta mitä tekee ohjaaja! Eihän se vielä voi nostaa jälkeä - eihän? En päästänyt koiraa lähtemään jäljelle, koska olin varma, että se lähti liian aikaisin... Samperi sentään. Miksi sitä ei vaan luota koiraan kuten teen mejässäkin?! Tässäkin jäljellä Myy ylitti ensimmäisen kepin, eikä nostanut sitä itsenäisesti. Touhotti taas liikaa. Jäljellä parikin kulmaa, joista Myy oikaisi yhden kulman niin, että ohitti kulman läheisyydessä olleen kepin. Kepeistä nousi 3/5. Enemmän pitäisi saada rauhaa työskentelyyn. Kiihkeys ei nyt ole hyväksi tässä lajissa. Pelto voisi olla kova sana.
• Janaharjoitus neljällä kepillä. Jana vajaa 10 m. Jäljen pituus n. 150 m. Lähti hyvin janalle edeten suoraan. Janalta nosti hyvin jäljen. Lähti etenemään jälkeä oikeaan suuntaan pari metriä kunnes kiepsahti ympäri, tarkasti reilun metrin takajälkeä palaten kuitenkin heti itsenäisesti takaisin oikeaan suuntaan. Ja koska meillä on nyt näemmä tulossa ensimmäisen kepin ongelma, niin jarrutin vauhin lähes kokonaan pois, jotta olisi mahdollisimman tarkka. Niin sitä kuitenkin vaan mentiin ensimmäisen kepin yli, että heilahti. En itsekään huomannut keppiä. Tämän jälkeen Myy sai taas hommasta kiinni ja kolma keppiä nosti varman ja innokkaan oloisesti. 

Yhteenvetona siis. Malttia lisää, jotta ekakin keppi nousee. Janaharjoitukset näyttävät edistyvän nyt hyvin, joten matkaa kasvatetaan vähitellen.

Kuva ei liity esineruutuun... : D

Molemmat paimenet saivat etsiä viikon varrella myös esineitä. Alue oli koealueen kokoinen ja maasto kanervapohjaista. Esineillä hain lisää haastetta ja oli valinnut esineiksi metallikuorisen, aika painavan kännykän, kännykotelon ja lompakon. Turhan paljon on tehty ruutuja pehmeillä esineillä, joka lisää pureskelun vaaraa. Jotenkin oletin etukäteen, että paimenille ruutu olisi esineistä huolimatta suht helppo, mutta eipä se ollut. Tuulen suunta oli haastava, eikä kanervikkokaan alustana ollut sieltä helpoimmasta päästä... Melko pitkään molemmat työskentelivät ja sain lähettää uudelleenkin useamman kerran, ennen kuin kaikki kolme esinettä löytyivät. Myy merkkasi kännykän jo melko alkuun, mutta ei tuonut sitä heti. Piti sitä selvästi outona esineruututavarana. Toi kuitenkin lopulta kun ei enää keksinyt mitä muuta olisin voinut ruudusta haluta. Hyvä reeni kuitenkin.

Kokonaisuudessaan hyvä viikko. Treenit ja lepo tasapainossa ja kaikilla iloinen mieli. Tätä se loma parhaimmillaan on! :)

>> MÖKKIKUVAT