Maanantaina reeneissä kuvassa olevaa rataa. Ennen varsinaisia treenejä ylösmenoja kehikon kanssa ja jos pakka voi vielä enemmän hajota niin sehän sitten hajosi. Myy osaa hyvin ota-käskyn ja ymmärtää, että se tarkoittaa sitä, että jalkojen tulee osua kehikkoon. Reeneissä onnistumisprosentti on ollut pitkään jo täydet 100. Reenattu on jo pidempään aamu- ja iltaruoalla, eli kaksi kertaa/pv. Niinpä kokeilin siirtää kehikon Aalle ja puomille. Aalla kehikon yli oli Myyn mielestä varsin mukava hypätä ja tämän saaminen pois ei niin yksinkertaista ollutkaan... Alastulon ottaa kuitenkin aina nätisti, joten eihän koira ymmärrä miksi se ei siitä palkkaa saisikaan? Puomilla merkkasi hyvin kontaktin ja hetken näytti jopa oikeinkin hyvältä tämän osalta. Ohjatuissa laitoin puomille kehikon kuten olin hetkeä aiemmin reenannut ja päätin, ettei Aata tehdä nyt ollenkaan. Ja kas, keskellä rataa ja kovassa vauhdissa neito veti loikalle kehikon yli myös puomilla... Aivan kuin kehikko oikein innostaisi sitä hyppäämään yli! Eli ei yhtään edistymistä tässä asiassa. Miksi jauhaa kehikkoa maassa kun Myy osaa sen? Se varmasti tietää miten se kuuluu suorittaa. Jotenkin on sellainen fiilis, että kehikko ei tule Myyllä toimimaan. Vituttaa ainoastaan se kun tuli ilmoitettua Myy lauantain kisoihin. Juostaan varmasti pelkkä hyppäri ja perusrata jääköön pois kun koira ei ole valmis. Sitten kun vielä kepitkin takkusi niin kyllä oli sellainen fiilis, että agin voisi hyvinkin lopettaa...
Tiistaina kaikesta huolimatta hallille, jossa loppusuoraa ja keppejä sekä kehikon läpi juoksuja. Loppusuora toimi hienosti ja kepitkin taas sieltä löytyivät. Tottiksen osalta muutama tasamaanouto ja hyppynouto lämmittivät mieltä. :)
Illalla Myyn hakutreenit. Molemmista etukulmista löydöt (toinen umppari), tyhjä, löytö. Etukulman umpparista hyvä rullan tuonti. Näytöllä Myy oli aika hellyttävä kun makasi piilon väärällä puolella piilon ollessa auki toiselta puolelta. Ei pieni pelki voi tietää vielä mistä se piilo kulloinkin aukeaa. :) Toinen etukulma myös hyvä. Tyhjällä koitti sitten se jokaisen hakuilijan painajainen ja meidän ensimmäinen valeilmaisu. Ei saanut hajua maalimiehestä ja oli selvästi sitä mieltä, että tuonne on aivan turha lähteä. Lähti kuitenkin vähän matkaa, otti rullan suuhun ja toi sen mulle... Onneksi reeniryhmästämme löytyy kokemusta, joten sain heti hyvät neuvot kuinka toimin koiran tehdessä valeilmaisun. Ensinnäkin, oma nuppi pidettävä kasassa. Ei se homma tähän kaadu. Lähetystavassa ei saa olla eroa valeenkaan jälkeen, vaan koira lähetetään rauhallisesti uudelleen. Koiraa ei ole ohjaajan syytä torua, vaan sen tekee mielummin joku muu. Meidän tapauksessa hakuryhmän koutsi pyysi Myytä irrottamaan rullan ja sanoi Myylle napakasti ei kun huomasi, että alkaa hamuta rullaa suuhunsa. Myy pudotti rullan ollen hämmentyneen oloinen. Lähetin uudelleen, sama toistui ja sama kuvio käytiin muutaman kerran läpi. Lopulta lähti tyhjälle, teki kohtuu hyvän piston tullen takaisin ilman rullaa ja sai asiasta isot kehut. (palkkaantuu hyvin kehuista!) Seuraavalla puolella löytö, jonka ilmaisi hyvin ja tähän päätettiin treeni tällä kertaa.
Torstaina hallille, jossa pidettiin ensi maanantain korvaavat treenit. Tehtiin kisamaisesti pari mukavaa hyppärirataa. Kepit Myyltä hienosti ja muutenkin tekeminen oli mukavanoloista. Omaan ohjaamiseen liikettä ja sitä luottoa koiraan, niin hyvä tulee.
Ennen ohjattuja tein Myyn kanssa ylösmenokehikkoa (kuva), eli pöydältä palkka ja tällä kertaa homma toimikin hienosti kun asiat pilkottiin pienemmäksi. Onneksi on osaavia ihmisiä, joilta voi kysyä! Ylösmeno on se mitä treenataan, joten koko puomia on turha tässä vaiheessa vielä tehdä. Vauhtia hain mutkaputken kautta. Suuremmalla todennäköisyydellä askeleet osuvat kontaktille kun vauhtia on riittävän paljon kuin, että edes yrittää himmailla kontaktille, jolloin koira vielä todennäköisemmin loikkaa. Ihan hyvin fiiliksin mennään lauantain kisaan! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti