keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tottista ja agia

Lauantaina käytiin Kajaanissa valatilaisuudessa ja Myykin oli mukana. Iso kompanja marssivia poikia oli Myystä vallan ihania ja se katseli marssia häntä iloisesti heiluen. Joukon johtajan huutoihin ja komennuksiin: Myykin innostui vähän kommentoimaan... Ajokeli takaisin Kajaanista oli ihan järkky, enkä koskaan ole pelännyt liikenteessä tuolla tavoin. :( Saimme lähes heittelehtivän linja-auton nokkaan ja yksi maasturi alkoi myös ikävän näköisesti pyöriä jäisellä moottoritiellä. Oli hyvä mieli kun viimein pääsi turvallisesti kotiin.

Myyn kanssa tehtiin sunnuntaina ja maanantaina vähän tottista ja Romeon kanssa tehtiin sunnuntaina tokoa. Myylle perusasentoa, seuraamista ja jäävien alkeita ja paikalla oloa. Romeolle noutoa ja kaukoja. Molemmat tekivät ihan kohtuu mukavasti. Myyllä äänenkäyttö on jäänyt selvästi vähemmälle ja se on näemmä paljon kiinni siitä, onko se saanut purkaa itseään kuinka paljon ennen treenejä. Kiihkeä otus se on ja pääkoppa tarvitsee paljon työtä. Lenkein tuota ei väsytetä, mutta kun ottaa pikku hetken leikkiä/tottista patukan kanssa, johan on kohta rauhallinen koira, kun saa kunnolla purra. :) On kyllä kilometrin mittainen lista asioista, joita pitäisi Myylle opettaa, mutta jotenkin en vaan ole saanut mitään aikaiseksi. Kunhan kevät tulee, josko sitä sitten innostuisi tehokkaammin treenaamaan.

Lähinnä tämmöistä hömpsöttelyä vaan ollut tämä meidän elämä.



***
Tiistaina mentiin taas tukka putkella. Pitkän työpäivän lisäksi oli vielä mukana autohaasteita, kun Berlingossa hajosi "joku" urahihna viikonlopun Kajaanin reissulla. Kuopiosta asti moottori raksutti epämääräisesti ja maanantaina soitto korjaamolle. Palvelu yllätti positiivisesti! Hakivat auton työpaikan pihasta suoraan huoltoon ja palauttivat takaisin työpaikan pihaan... Hyvä palvelu kannattaa, koska työkaverit pyysivät heti huoltamon numeroa. Että ihan turha haukkua autokorjaamoita huonosta palvelusta. Nih. :) Voipi olla, että myös auton vaihto tulee pian ajankohtaiseksi.

Tiistai agitreenejen aiheena oli kontaktisulkeiset. Tiina oli ollut Vitikaisen Tiian valmennuksessa ja nosti sieltä esiin joitainkin tärkeinä pitämiään juttuja. Tässä muutamia mainitakseni; kontaktille vaan yksi käsky (jos koira on jo tottunut useampaan käskyyn, ei niitä ole syytä kuitenkaan enää muuttaa) ja palkka tulee edestä. Opetus tehdään sheippaamalla (väärästä ei kielletä eikä siihen reagoida) ja kriteeri mietitään tarkoin. Palkkaa siirretään vähitellen esteiden taakse, jolloin esteistä tulee koiralle palkka. Jos kontaktilla tulee virhe, koko kontakti tehdään uudelleen alusta asti, eli ei hyväksytä sitä, että koira tarjoaa jalkojen heittämistä kontaktille tultuaan alas asti, ottamatta kontaktia.


Noh, jo alkuun Romeo tuntui jotenkin tosi löysän oloiselta… Vauhtia ei saatu millään ja Romeo oli itsepäisellä Äijämeiningillä liikkeellä. Vähät välitti miten ja minne sitä ohjasin... Kontaktit sentäs meni edes lähestulkoon sinne päin. Muutama tiukka komento karkailusta ja korvattomuudesta ja Romeo laski pohjalukemiin. Kun pitäisi vaan jaksaa pitää mielessä, että sille on ihan turha ääntään korottaa, koska se ei auta yhtään, vaan juuri päinvastoin. Tiina oli sitä mieltä, että ohjasin huonosti (asenne!!)  ja varmasti totta, mutta en saanut parempaa irti huonoin fiiliksin.Yleensä tuonlainen korvaton käytös tarkoittaa sitä, että juoksuisia narttuja on jossain? Voisipa olla jopa Myyllä juoksut tuloillaan, kun se ei siis vieläkään ole niitä ekoja juoksujaan tehnyt. Tiina jopa seisoi puomin edessä, jotta Romeo ei pääsisi karkaamaan sinne kakkosesteeltä, jolloin röyhkeä possu kiersi Tiinan ja hyppäsi puomille sivulta... Eipä oikein hyvää enteile viikonlopun kisoja ajatellen. :( Puuh. Romeo pitää kyllä mielen nöyränä. Mun Väiski. Sillä on selvä kaksoispersoona agissa. ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti