sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sattuu ja tapahtuu...

Myy on ollut nyt pari viikkoa treenitauolla, koska on oireillut selkäänsä hypättyään korkean koiraportin yli laattalattialle. :( Tämä tapahtui työpäivän aikana, joten tarkkaa havaintoa siitä miten portti on Myyn toimesta ylitetty, ei ole. Heti trauman/kotiin tulon jälkeen Myy oli hyvin vaisu. Ylösnousukin makuulta teki kipeää ja sai koiran vinkaisemaan. Kipupaikka paikantui keskelle selkärankaa, josta Myy selvästi aristeli tunnusteltaessa. Ei auttanut kun soitella eläinlääkäriin ja kysellä miten toimia. Tapahtumapäivä oli tietenkin perjantai-iltapäivä (kuten se aina on... ;)) ja klinikoilla ei enää kuvattu siihen aikaan. Päätin eläinlääkärin kanssa asiasta juteltuamme odottaa rauhassa viikonlopun yli ja seurata koiran vointia. Toki päivystykseen menisimme heti jos tilanne sitä vaatisi. Ohjeeksi kipulääkettä ja liikkuminen minimiin. Viikonloppuna Myyn vointi paranikin huomattavasti, joskin selkää kosketellessa Myy aristaa edelleen.

Kipulääkekuuri (alkuun) ja lepo ovat olleet lääkkeenä nyt parin viikon ajan ja rauhassa mennään vielä seuraavakin viikko. Lepo Myyn kohdalla tarkoittaa sitä, että se on hihnalenkeillä ja kaikenlainen riehuminen/spurttailut esim. Romeon kanssa ovat kielletty. Myyn kaltaista nuorta ja vilkasta koiraa on vaikea saada täysin rauhoittumaan ja lepäämään, ellei sitä sitten häkitä. Häkittämiseen en millään haluaisi mennä, ellei tilanne sitä sitten pakosta vaadi.   

Myyn vointi alkaa kuitenkin olla nyt jo selvästi parempi. Vieraan silmään koirassa ei huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa - iloinen häslä se on kuten aina - mutta selkää tunnustellessa pientä kipua on yhä havaittavissa. Myytä en aio nyt kuvauttaa, koska Myyn virallisiin kuviin on aikaa enää vain muutama kuukausi. Siellä viimeistään selviää onko jotain tuhoa selkään tullut. Tulevana keskiviikkona koirahieroja Erika Hankalin tulee katsomaan Myyn selkää tarkemmin ja arvioi samalla mikä koiran tämänhetkinen tilanne on. Todennäköisesti kyseessä voisi olla joku nikamalukko, tai "parhaimmillaan" vaan joku revähdys tms. Välilevyn pullistumasta tms. tuskin on kyse, koska koiraan ei enää satu sen noustessa ihmistä vasten ja hyppääminen (sohvalle) ei tuota sille enää kipua. Osteopaatilla vierailu voisi olla nyt ihan paikallaan, mutta valitettavasti täällä meillä on olemassa vaan tällaisia ns, "kiertäviä" osteopaatteja, joille ajat menevät saman tien.

Toivotaan, ja pidetään kovasti peukkuja, että tästä episodista selvittiin pelkästään säikähdyksellä. Kyseinen koiraportti korotettiin ylös asti, joten enää sama ei voi koskaan toistua. Myystä huoli on ollut suuri. Miten siitä onkin voinut tulla näin lyhyessä ajassa jo ihan valtavan rakas! Hyvin on Myyn pääkoppa kestänyt pelkästään "kotikoiranakin" oloa. Tosin hihnalenkit meillä ovat olleetkin viime päivinä 7-12 km ja usein vielä lyhyempi lenkki lisänä, jotta elämä sujuu kotona mahdollisimman rauhallisesti ja koirat lepäävät.  :) 

***
Tänään käytiin sitten jo vähän tottistelemassa Myyn kanssa Keski-Suomen Holskuporukassa. Intoa Myyllä oli kuin pienessä kylässä ja koitettiin parhaamme mukaan tehdä asiat mahollisimman rauhallisesti... Aiheena meillä oli etäpalkka, eteenmeno, perusasentoontulot, liikkeelle lähdöt ja seuraaminen. 

Etäpalkka niin, että namia kuppiin. Apuohjaaja piteli Myytä, joka veti kovasti kupille. Heti kun Myy otti kontaktin, sanoin palkka ja sai mennä kupille. Alkuun veti hihnaa ja rynni kupille - haukkui - ei voinut käsittää mikä juttu tämä on. Muutaman toiston jälkeen, kontakti löytyi jo vähän nopeammin, joten eiköhän tämä ole sujumaan kun vielä vähän harjoitellaan. Mietin jälkeenpäin, että helpompaahan koiran kannalta varmaan on, antaa vaikkapa käsky istu, joka on jotenkin paljon konkreettisempaa kuin tuo katsekontaktin haku... ?

Eteenlähetys tehtiin niin, että vietiin yhdessä rasia, jossa namit. Lähetys lyhyeltä matkalta - jotta ei tule nyt liikaa vauhtia - sujui hienosti. Ajatus pysyi hyvin loppuun saakka.

Seuraamisessa Sini naksutteli kun Myyn jalat pysyivät hyvin maassa, etten palkkaa yhtään pomputtelusta, jota Myyllä on. Perusasentoon tulot menivät hyvin ja liikkeelle lähdötkin alkavat pikku hiljaa sujua. 

Tauko näkyi vähän turhana kärsimättömyytenä ja sitä kautta Myyn komenteluna, josta kielsin. Kivaa oli kuitenkin taas pitkästä aikaa treenata ja treeni-intoa on taas molemmilla. :)

5 kommenttia:

  1. Jos lähdet opettamaan sitä etäpalkkaa mun ajatuksen mukaisesti, niin ehdottomasti nimenomaan et auta koiraa alkuvaiheessa mitenkään! Kyse on vapaaehtoisesta koiran tarjoamasta luopumisesta ja jos autat sitä millään käskyllä, eleellä tai jollain sihahduksella, toiminta tulee siitä riippuvaiseksi eikä se ole enää koiran oma valinta. Mitä enemmän se höseltää ja yrittää, sitä parempi (=se haluaa todella saada sen palkan ja on valmis tekemään enemmän töitä sen eteen!). Itse olet vaan tosi nopea ja sillä hetkellä kun koira luopuu/ottaa kontaktia sinuun, olet valmiina vapauttamaan. Jos et ehdi, ja se ei saa siitä palkkaa, se ei tule tajuamaan jutun juonta. Alkuun voi riittää että koira katsoo vaan pois palkasta mutta ei välttämättä sinuun, siis ihan muutama toisto, että saa sen rullaamaan. Kriteeriä pitää kuitenkin nostaa nopeasti ettei jäädä jumiin siihen, että koira vilkaisee pois ja ryntää sitten palkalle :D Eli kun se sujuvasti katsoo sinua, odotat että se katsoo pitempään, ottaa askeleen kohti jne. Kun se tekee tän kaiken niin että olet täysin passiivinen, sitten odotat että se on tulossa jo OMASTA VALINNASTAAN kohti ja annat jonkun tutun käskyn -> palkalle. Aina joka kerralla kuitenkin odotat että koira itse omasta aloitteestaan päättää luopua palkasta ja tulla sua kohti "mitä voisin tehdä että saan sen". Et käskytä tai tee aloitetta itse.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Laura. Tämä selvensi paljon, eli kuvaamallasi tavoin mennään jatkossa eteenpäin. :)

    VastaaPoista
  3. Voi Myytä :( Onneksi nyt on jo parempi :) Näiden sähikäisten kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Musta on tullut jotenkin älyttömän tarkka Kertun suhteen. Kamala huoli tulee, jos huomaan sen vaikka hyppäävän jostain tosi korkealta tai tulevan huonosti alas. Onneksi ei ole nyt mitään vielä sattunut, mutta aina on riski, kun virtaa ja vikkelyyttä on enemmän kuin järkeä. :D

    VastaaPoista
  4. ^ joo, onhan tämä tuon Myyn kanssa elämä jatkuvaa jännittämistä, koska on tuommonen koheltaja. Vauhtia on, mutta järkeä ei. Myy tullessaan meille juoksi suoraan peiliin, joten menin koneelle ja täyttelin samantien Tapiolan koiravakuutuslomakkeet. :D Enkä ole katunut, että vakuutuksen tuolle otin. Maitokulmuri katkesi nelikuisena -leikattiin pois - ja nyt sitten kuvataan varmaan tuo selkä kaiken varalta. Vakuutus on maksanut ittensä jo takaisin...

    VastaaPoista